Join the new world

Kausi lähenee loppuaan, ja mediassa on julkaistu kauden viimeiset ministeriöraportit. Presidentin tehtävä eSuomessa on edustaa maata ulkopolitiikassa ja johtaa hallituksen toimintaa. Kerroin heti kauden alussa keskittyväni puhtaasti ulkopolitiikkaan, ja jätin ministeriöiden pyörityksen muun hallituksen harteille. Konsepti toimi hyvin: sain keskittyä oleelliseen ja pitää yhteyttä muihin maihin, neuvotella yhteistyöstä naapureidemme ja liittolaistemme kanssa samalla kun ministerit pyörittivät valtion kannalta oleellisimpia toimenkuvia. Kauden alussa suoritimme eSuomea hyödyttävän alueenvaihdoksen Norjan kanssa, ja aloitimme myöhemmin neuvottelut Venäjän kanssa mahdollisesta molempia hyödyttävästä taloudellisesta yhteistyöstä, joka myös lähentäisi Venäjää Suomeen ja EDEN-maihin.

Sain myös heräteltyä passivoitunutta kansaa tekemällä muutoksia hallitukseen jättämällä eräitä ministerin paikkoja pois hallituksesta, aloittamalla keskustelua ulkomaalaisten asemasta yhteiskunnassa, ja keskustelemalla hallituksen ministeriörakenteen vakiintuneisuudesta. Tiedotusministeriö teki mallikasta työtä tiedottamalla säännöllisesti kotimaan ja ulkomaan tapahtumista. Suurempia muutoksia valtion toimintaan ei tapahtunut, eSuomen hallintorakenne kun on sen verran pitkälle kehittynyt ja vakiintunut ettei siihen voi tehdä paljoa toimintaa parantavia muutoksia. Hallitus keskittyi hienosäätämään valtion hienorakenteita, ja paljon kritisoitu armeijakin on nyt sillä mallilla, että se tarvitsee enää vain jäseniä ja lisää operaatioita, niin saavutamme iskukyvyn josta voi olla ylpeä. Sama oltaisiin kyllä voitu saavuttaa jo tammikuussa, mutta erinäisistä syistä se ei onnistunut, ja vastuu siirtyy nyt seuraavalle hallitukselle.


Mitä maailmalla tapahtui tammikuun aikana?


eSuomi on loppujen lopuksi suhteellisen hiljainen maa joka ei vaadi 24/7 huomiota, joten päätin käyttää valtaosan ajastani suhteiden ylläpitoon liittolaistemme kanssa. Minut valittiin tammikuun alussa yksimielisellä äänienemmistöllä EDEN:n ylimmäksi komentajaksi, ja tässä asemassa pystyin helposti ylläpitämään suhteita liittolaistemme hallituksiin. Vaikka maailman mediassa on spekuloitu liittoumien kuolemasta ja uuden maailmanjärjestyksen tulosta, valtaosa tästä on puhdasta propagandaa ja perätöntä toiveajattelua. EDEN on perustamisestaan lähtien perustunut jäsenmaiden väliseen ystävyyteen, yhtenäiseen avunantoon, lojaaliuteen ja luottamukseen. Valtaosa EDEN:n jäsenistä omaa hyvät suhteet toisiinsa, ja erityisesti Suomi on päässyt loistamaan tässä suuren edustusmääränsä kautta liittouman johdossa.

Tammikuun alussa Makedonia kävi sotaa Bulgariaa vastaan, ja Bulgaria oli häviöllä. Turkki piti yllä painetta Kreikkaa vastaan, ja Kroatia taisteli alkuperäisalueillaan Serbiaa vastaan. Bosnia on edelleen vallattu, ja tilanne ei näyttänyt hyvältä. Vaikka Phoenix-liittouma oli hajonnut virallisesti, se taisteli kumman yhtenäisesti EDEN:iä vastaan joka rintamalla. Puola oli juuri solminut MPP:n EDEN:n vihollismaan Unkarin kanssa, ja se herätti suurta eripuraa liittouman sisällä. Työni EDEN:n johdossa ei näyttänyt helpolta, mutta siitä selvittiin ajan myötä. Onnistuimme kääntämään suunnan taistelukentillä: Bulgaria sai yliotteen Makedoniasta liittouman sotilasjoukkojen tuen ja Kreikan avulla, ja jatkoimme sotakampanjaa hyökkäämällä Kreikan avulla Turkkiin. Makedonia pyyhittiin viikkojen taistelun jälkeen kartalta, ja Bulgaria liitettiin heidän omasta aloitteestaa EDEN:iin tunnustuksena heidän kovasta työstään EDEN-maiden kanssa.

Puolan hallitus oli selkeästi EDEN-vastainen ja pyrki hajottamaan EDEN:n sekä sisältä että ulkoa päin. Puola ei tehnyt yhtäkään myönnytystä EDEN:lle kaikkien jäsenmaiden pyynnöistä huolimatta, eikä Puola täyttänyt yhtäkään EDEN:n heille asettamaa ehtoa. EDEN pyysi Puolaa asettamaan käskyt valtion lehteen olla taistelematta muita EDEN-maita vastaan heidän Unkarin MPP:n kautta, ja lisäksi heidän armeijansa tuli siirtyä puolustamaan Unkarin hyökkäyksen alle joutunutta maata. Ehdot eivät olleet millään tapaa erikoiset jäsenmaalle, mutta Puola jatkoi linjaansa toimia EDEN:n vastaisesti, ja lopulta jatkuvan propagandan tuloksena heidän hallituksensa sai kongressin äänestämään EDEN😒tä eroamisen puolesta. Puola erosi EDEN😒tä ja leimautui täten lopuniäkseen petturimaaksi, eivätkä välit Puolan ja EDEN-maiden kanssa ole todellakaan lämpimät. Myöhemmin Puola solmi myös MPP:n Serbian kanssa, joka tulkittiin ympäri maailman sodanjulistukseksi EDEN:lle. Tämän jälkeen minkäänasteinen yhteistyö Puolan kanssa ei tule kysymykseenkään jos Suomi haluaa säilyttää suhteensa mihinkään muuhun EDEN-maahan Ruotsin ja Espanjan lisäksi.

Keskellä tammikuuta sama ryhmittymä, joka oli masinoinut Puolan kongressin kannattamaan Unkarin MPP:tä, sai Espanjan kongressin äänestämään Unkarin MPP:n puolesta. Tämä herätti suurta kohua, ja johti itse asiassa Puolan ja Espanjan häätöäänestykseen EDEN-kokouksessa. Äänestys kaatui lopulta siihen ettei paikalla ollut kaikkien maiden edustajia, mutta signaali oli selvä Espanjalle ja Puolalle jo tällöin: yhteistyötä vihollismaiden kanssa ei hyväksytä. Espanja joutui pian tämän jälkeen Ranskan hyökkäyksen alle, ja Ranska sai vallattua useita Espanjan alueita koska MPP Unkarin kanssa vieraannutti valtaosan EDEN-maista Espanjasta. Vasta pitkälliset keskustelut johtivat tuen antamiseen ja Espanjan puolustamiseen.

Vastalauseena Unkarin MPP:ille sekä Espanjan kieltäytymiselle solmia MPP Romanian kanssa, Romania solmi MPP:n Brasilian kanssa. Brasilia on pitkään ottanut pesäeroa entisiin Phoenix-maihin, heidän välinsä Unkarin ja Serbian kanssa eivät ole lämpimät, eikä Brasilialla ollut avointa sotaa minkään EDEN-maan kanssa. Espanja suivaantui tietenkin asiasta, vaikka he olivat itse juuri solmineet MPP:n Unkarin kanssa - maan, joka kävi aktiivisesti sotaa Romaniaa ja Kroatiaa vastaan. MPP Brasilian kanssa ei kuitenkaan uhannut tällöin yhtäkään EDEN-maata, ja se toimi viestinvälittäjänä Espanjalle: Espanjan yhteistyöstä Unkarin kanssa ei pidetty EDEN😒sä, ja neuvottelut EDEN😒tä lähtemiselle tuomittiin tällä menetelmällä vakavasti. Tällä välin espanjalaiset tajusivat asemansa kartalla Ranskan, Brasilian ja Yhdysvaltojen välissä - EDEN😒tä eroaminen olisi altistanut heidät hyökkäykselle kolmelta eri suunnalta vailla liittolaistukea. Espanjan tilanne vielä tälläkin hetkellä on tulenarka, ja heidän jäsenyystilanteensa ratkeaa vasta presidentinvaaleissa.

Tammikuun loppu meni pääasiassa puolustustaisteluissa Espanjan puolesta Ranskaa ja Brasiliaa vastaan. Brasilia julisti Espanjan viime viikolla Natural Enemyksi ja hyökkäsi Espanjaan yhtäaikaa Ranskan kanssa, mutta keskitetty puolustus Espanjan hyväksi onnistui käännyttämään hyökkäykset ja Espanja jäi kartalle.


eSuomen suhteet muihin maihin

En kertonut yllä puoliakaan verhojen takana tapahtuneista keskusteluista tai muista maailman kampanjoista. Voin kuitenkin sanoa, että maailmalla on käyty sen verran paljon kiistoja, väittelyitä ja turhaa, kaikkia rasittavaa draamaa, että Suomen rauhallisuus on ollut eduksi siinä. Kaikki EDEN:n jäsenmaat, joihin olemme olleet yhteyksissä, arvostavat suomalaisten yksinkertaista ja tyyntä käyttäytymistä, ja he haluavat jatkossakin ylläpitää ystävyyttä meidän kanssamme. Sitä ei tule pilata pyrkimällä ajamaan ystävyyttä Puolan tai muiden kiistanalaisten maiden kanssa - vaihtaisimme luotettavat ja lukuisat liittolaiset muutamaan petturimaahan, jotka eivät välitä meistä, ja joiden tukeen ei voisi luottaa tarpeen tullen. Suomella ei ole koskaan ollut lämpimät suhteet Puolaan - edes silloin, kun uhrasimme maamme Puolan hyväksi hyökkäämällä Venäjälle ja joutumalla vastahyökkäyksen kohteeksi. En näe mitään syytä, miksi Suomen pitäisi ajaa suhteiden luomista kyseiseen maahan, joten kyseenalaistan vahvasti toisen presidenttiehdokkaamme vaalikampanjan teeman pyrkiä parantamaan välejä tämän vihollismaan kanssa.

Viro, Latvia ja Liettua ovat kiistanalainen ryhmä. Viro ja Latvia vihaavat toisiaan, Liettua haluaa sotaa jonkin maan kanssa (samoin kuin kaikki muutkin Baltian maat), ja Latvian ja Liettuan välit eivät nekään ole kovin lämpimät. Venäjän ehdotus luoda alueellinen liittouma Baltian maista, Suomesta ja Venäjästä kaatuikin lähinnä Baltian maiden kyvyttömyyteen tehdä yhteistyötä, ja Suomella ei ole mitään etuuksia kuulua tällaiseen liittoon koska menettäisimme siinä liitossa sen tällä hetkellä ainoan mahdollisen etenemissuunnan. Jos jatkaisin presidenttinä, jatkaisin Latvian tukemista heidän kampanjassaan Viroa vastaan jopa aseellisesti ja jatkaisin näin Suomen Baltiaan suunnattua hajoita-ja-hallitse-politiikkaa.

Kävimme useita keskusteluita Venäjän hallituksen edustajien kanssa, ja päädyimme lopulta ajamaan Itä-Suomi <=> Karjala -alueenvaihdosta yhteistyön ensiaskeleena. Päätin kuitenkin aikataulujen venyessä siirtää vaihdoksen mahdollisen aloituksen seuraavan hallituksen vastuulle, koska sinne se olisi tullut heijastumaan joka tapauksessa. Suhteet Venäjään riippuvat suurelta osin Venäjän seuraavasta presidentistä - jos hän on rationaalinen ja ystävällismielinen, voimme luultavasti jatkaa rajoitetun yhteistyön ajamista, mutta jos hän on vahvasti vihamielinen, joutunemme hylkäämään yhteistyön aloittamisen.



Seuraavan presidentin tehtävät?

Siirsin useita tällaisia projekteja osittain tarkoituksella seuraajalleni. Alueenvaihdokset esimerkiksi kuuluvat minusta vähintään kahdelle hallitukselle, koska yhden hallituksen aikana tehty näinkin kohua herättävä alueenvaihdos voi olla seuraavalle hallitukselle liikaa, jos johtoon astuukin nationalistinen ja vihamielinen presidentti. Vastaavasti sisäpolitiikassa jätin ministeriörakenne-keskustelun ja ulkomaalaisten asemasta keskustelemisen seuraavalle hallitukselle, osin samoista syistä.

Rikon nyt eSuomessa harjoitettua perinnettä tästä syystä. En halua, että aloittamani työ valuu hukkaan Puolaa kannattavan ehdokkaan käsissä. Ehdokkaan, joka onnistui tekemään eSuomen armeijasta vitsin puolustusministeriössä ja joka nyt puhuu mediassa olevansa suuri armeijan ystävä ja osaava ehdokas, vaikkei näin selvästi ole. Yhteistyö Puolan kanssa antaisi eSuomelle petturin leiman liittolaistemme keskuudessa, emmekä pääsisi siitä leimasta koskaan eroon. Puolaa ei kiinnosta yhteistyö Suomen kanssa muuten kuin Suomen käyttämisenä satelliittivaltiona, tai mahdollisesti he käyttäisivät Puola-myönteistä presidenttiä kostonvälineenä Suomelle ja EDEN:n johdossa toimineita suomalaisia vastaan. Tämä on Suomen kannalta huonoin vaihtoehto. Minä ainakin edelleen kannatan valtion kannalta oleellisina arvoina lojaaliutta, luottamusta ja keskinäistä kunnioituksen ylläpitämistä - pettäisimme kaikki nuo, jos pyrkisimme parantamaan välejä Puolan kanssa. Kertokaa minulle, mitä me oikeasti saavuttaisimme tällä? Meillä on nyt useita hyviä ystävämaita maailmalla, vaihtaisimme heidät vailla perusteita yhteen maahan, joka juuri todistetusti petti kaikki vanhat liittolaisensa.

Tämän takia, päädyin kannattamaan Erwin Schaumania eSuomen seuraavaksi presidentiksi. Hänen linjauksensa ulkopolitiikassa ovat eSuomen kannalta toimivia ja hän tietää lähes kaiken, mitä ulkomailla tapahtuu ja miten liittoumapolitiikka toimii. Olen seurannut Erwinin työskentelyä tammikuun ajan hallituksessa, ja voin sanoa, että hän on kevyesti hallituksen pätevin ihminen presidentiksi tässä maailmantilanteessa.

Kirjoittaisin asiasta pidemmältikin, mutta uskon jotenkin että kaikki mitä kirjoittaisin, tulee ilmi mediassa tai foorumeilla ennemmin tai myöhemmin. Joten, vaalipäivänä 5.2. äänestäkää oikeaa ehdokasta, ja hyvää helmikuun alkua!



_______________
Avec, eSuomen tasavallan presidentti ja EDEN:n ylin komentaja