Join the new world

Kuva ei ole kannanotto eduskuntaa vastaan, vaikka se voidaankin nähdä kansanedustajia nuuskamuikkusiksi, tyhmiksi, Räsäs Päiveiksi ja kissoiksi leimaavana!

Tervehdys, eSuomi!

Eilen julkaistu Puhemiesjärjestelmän uudistamista käsittelevä äänestystulosartikkeli jäi allekirjoittaneen puhemiesuran viimeiseksi. Samalla kun julkaisin tulokset kerroin eduskunnalle luopuvani puhemiehen tehtävistä. Ehdin toimia yli kolme kuukautta eduskunnan puhemiehenä ja nyt kun olen vapaa viran tuomista velvollisuuksista ajattelin jakaa ajatuksiani järjestelmästä, uudistuksista ja erityisesti syistä, joiden takia päätin luopua tehtävistäni. Totta kai haluan myös vastata saamaani kritiikkiin. Elämä ilman pientä kinastelua olisi niin kovin tylsää. Artikkelissa on screenshotteina joitain eduskunnan viestilistalle laitettuja kommentteja, jotka ovat reaktioita ilmoitukseeni luopua tehtävistä.

Viestilistoilta mediaan

Esitin puhemiesjärjestelmää nelisen kuukautta sitten tämän artikkelin muodossa. Tarkoituksenani tuolloin oli ravistella yhteisöä, joka oli hiljentynyt entisestään. Yhteisön kehittämiseksi ei edes yritetty mitään ja eduskunnan rooli oli hallituksen kumileimasimena leikkimisen lisäksi spurdoilla viestilistoilla – kaikki tämä kansalta piilossa. Apatia oli ainoa oikea sana kuvaamaan yhteisömme tilaa. Eduskunnan työtä ja merkitystä yhteisössä korostamalla uskoin yhteisömme voivan saada hiukan uutta potkua – politiikka (oli siitä mieltä hyvänsä) herättää ihmisissä aina mielipiteitä ja sitä kautta keskustelua. Ja keskustelu on luomassa aktiivisuutta.

Esitykseni oli tarkoitus olla keskustelun avaus ja aito vaihtoehto, johon eduskunnassa tartuttiin melko pian ja minulta alettiin vaatia puhemiehenä toimimista, vaikken ollut alunperin aikeissa ryhtyä tehtäviin. Ajatus oli, että jos kerran olin valmis esittämään moista uudistusta minun oli myös oltava valmis hoitamaan hommia eikä vain huutelemaan. Huutelu ja uudistusten vaatiminen on hauskaa, mutta päädyin lopulta omasta tahdostani hoitamaan tehtäviä melkein kolmen kuukauden ajan.

Ennen puhemiesjärjestelmän käyttöön tuloa yhteisömme päätöksenteko hoidettiin piilossa viestilistoilla. Joskus oli tehty päätös, että viestilistat julkaistaisiin mediassa kansan luettavaksi, mutta tätä ei oltu tehty pitkiin aikoihin. Kun eduskunnan keskustelut ja äänestystulokset siirrettiin mediaan luotiin moninkertaisesti avoimempi tapa tehdä päätöksiä: eduskunnan työskentely tuotiin lähes kokonaan julkisuuteen (vain äänestykset hoidettiin viestilistoilla, joiden tulokset myöhemmin päätettiin julkaista screenshotteina artikkeleissa). Avoimuuden lisäksi muuten niin kovin kuollut mediamme sai lähes säännöllisesti artikkeleita kansalaisten luettavaksi ja myös kansalaiset pystyivät artikkelien kommenttiosioissa antamaan mielipiteensä kuhunkin eduskunnan keskusteltavana olleeseen asiaan. Järjestelmä toi yhteisöömme avoimuutta, lisäsi kansan vaikuttamismahdollisuuksia sekä piristi hiljaiseksi muuttunutta mediaa. Kaikki keskustelut myös arkistoituivat luontevasti Valtion Sanomien artikkelihistoriaan.


Ah... Vanha argumentti siitä, miten kiistojen ja riitojen toinen osapuoli on ainoa, joka on syyllistynyt loan heittoon

Järjestelmä herätti myös paljon vastustusta. Puhemiehenä minua pidettiin epäpätevänä ja puolueellisena. Arviointikykyyni äänestysten muotoilussa ei uskottu: mikäli copypastesin esityksen sellaisenaan äänestystä varten, sitä kritisoitiin epäselvyydestä ja mikäli oman harkintani mukaan muotoilin ne äänestykseen sopivampaan muotoon tein niistä itse epäselviä tai jotain aivan muuta tarkoittavia. Kritiikkiä herätti viimeisimpänä puhemiesjärjestelmän uudistamista koskevasta keskustelusta käyty äänestys, jossa olin poiminut keskustelun avauksessa tehdyn esityksen lisäksi keskustelussa parin kansan edustajan ehdottaman ja kannattaman vaihtoehdon varapuhemiehen valinnasta mukaan äänestykseen omaksi kohdakseen. Asiasta olisi pitänyt kuulemma keskustella erikseen, vaikka koko keskustelu piti sisällään nimensä mukaisesti puhemiesjärjestelmän uudistamisen.

Tulkinta eroja oli paljon ja ne muodostivat suurimman osan järjestelmää kohtaan esitetyn kritiikin ytimestä. Vaikka en kritisoijien kanssa asiasta samaa mieltä ollutkaan, oli käyty debatti kuitenkin juuri sitä, mitä olin yhteisöön toivonutkin: keskustelua ja aktiivisuutta. Hiljainen media ja random spurdoilu suljetuilla viestilistoilla ei jaksa pitää (ainakaan omaa) peli-iloa kauaa yllä, mutta mielipiteitä ja väittelyitä herättävät keskustelut aktiivisessa mediassa pitävät yllä mielenkiintoa yhteisön sisäisiin asioihin. Valtaosa puhemiesjärjestelmän kritiikistä ja ongelmista henkilöityi juuri minuun ja persoonaani. Ainoa konkreettinen itse järjestelmään kohdistuva ongelma, johon törmäsin kolmen kuukauden aikana, oli kommenttiosioissa keskusteleminen – se koettiin joidenkin kansanedustajien toimesta vaikeaksi seurata ja osallistua.

Puhemiesjärjestelmän muutos

Äänestyksen myötä keskustelu ja äänestykset palautuivat takaisin viestilistoille ja puhemiehelle nakitettiin se homma, joka ennen uutta järjestelmää oli jäänyt hoitamatta: screenshottien ottaminen ja niiden julkaiseminen mediassa. Tunnustan pettyneeni eduskunnan äänestyksen tulokseen. Koen, että sen sijaan, että uutta järjestelmää olisi kehitetty, päätettiin palata tuttuun ja turvalliseen tapaan. En ole koskaan ajatellut viestilistoja kovinkaan hyväksi työkaluksi eduskuntatyössä.

Suurin pettymykseni oli myös se, että koska valtaosa puhemiesjärjestelmän ongelmista miellettiin juuri minun toimintatapoihini tai persoonaani liittyviksi, oli vanhaan paluu täysin irrationaalinen ratkaisu. Jos ongelmat olivat minusta johtuvia, ei ratkaisu ole muuttaa järjestelmää vaan korvata minut toisella tekijällä, joka hoitaa hommat paremmin. Jos kattolampun lamppu on palanut, sen sijaan että vaihdettaisiin koko roska vaihdetaan vain palanut lamppu uuteen. Tätä vaihtoehtoa yritin korostaa, mutta eduskunta päätyi palaamaan viestilistoille.


Jos puhemiehen hommia kehujen takia olisin tehnyt, niin en minä kolmea kuukautta olisi jaksanut kun ainoat kommentit tehdystä työstä olivat nekin pelkkää kritiikkiä

Tiesin jo keskustelun alkaessa, etten aio jatkaa puhemiehenä, mikäli esitys menee läpi. En halunnut todeta asiaa eduskunnalle, jotta päätökseni ei vaikuttaisi kansanedustajien päätöksentekoon. Koin, että mikäli olisin halunnut ottaa eduskunnan viestiketjuista screenshotteja ja julkaista niitä mediassa, olisin voinut ilmoittautua siihen tehtävään ennen puhemiesjärjestelmän ehdottamista. Kyseinen tehtävä ei kuitenkaan mielestäni kehitä yhteisöämme tai sen toimintaa, vaan tarjoaa eduskunnalle mahdollisuuden jatkaa vanhalla tavalla hiljaiseloa viestilistoilla – irrallaan tavallisesta kansasta.

Voin myös hyvällä omatunnolla todeta uudistuksen kannattajille saman, mitä minulle todettiin puhemiesjärjestelmää ehdottaessa: jos olette valmiit uudistukseen, pitää olla valmis myös tekemään jotain sen uudistuksen eteen eikä vain huutelemaan. Toivotan pyytteettömästi onnea sille, joka virkaan lähtee, sillä vaikka en itse pidäkään muutosta parhaimpana vaihtoehtona on tärkeää, että eduskunnan ulkopuolelle jäävät suomalaispelaajat voivat seurata päätöksentekoa edes mediassa julkaistavien screenshottien muodossa. Itselleni tämä ei kuitenkaan ole niin mielekästä hommaa, että olisin valmis jatkamaan toiset kolme kuukautta sen parissa.

Kuten tässä artikkelissa julkaistujen screenshottien sisällöistä voi päätellä, on minua pidetty ylimielisenä mulkvistina, joka yhteistyöhaluttomuuden lisäksi ei kunnioita tehtyjä sääntöjä millään lailla. Luonnollisesti en itse koe olevani mulkvisti (pahimman luokan egoistiksi tosin tunnustaudun), mutta sen sijaan koen näiden väitteiden antajien käyttäytyneen vähintään samalla tavalla minua kohtaan kuin minun väitetään käyttäytyneen koko eduskuntaa kohtaan. Eronamme lienee se, että tiedostan oman mielipiteeni subjektiiviseksi, kun taas he esittävät näkemyksensä totuutena. Voin lopulta vain sanoa, että kunnioitin ja toimin niiden toimintatapojen ja raamien mukaan, jotka eduskunta minulle asetti. Ne toimintatavat ovat kaikkien luettavissa Valtion Sanomiin arkistoiduista artikkeleista. Jos eduskunta jättikin säännöt vajaiksi joiltain osin, mikä mahdollisti minun paheksuttavaksi katsotun toiminnan, en katso olevani siitä vastuussa.


En minä koskaan ole pitkäksi toviksi ”itkemään” jäänyt. Eduskunnassa nähdään!

Yhteisömme muuttuu ja se on pääasia. Jos kangistumme liikaa vanhoihin tapoihin jämähdämme siihen samaan apaattiseen tilaan, jonka seurauksena päädyin esittämään puhemiesjärjestelmää. Keskustelukulttuuri ja mielipiteiden moninaisuus pitävät yhteisöämme liikkeessä. Toivottavasti kehitystä tapahtuu myös eduskunnan uusimman päätöksen osalta ja pyritään löytämään vielä jokin parempi tapa lisätä avoimuutta ja kehittää eduskunnan työskentelyä. Olisi naiivia ajatella, että olemassa oleva järjestelmä (tai vanhatkaan järjestelmät) edustaisi täydellisyyttä. Siinä vaiheessa kun lakkaamme tavoittelemasta täydellisyyttä luovutamme apatialle ja pelin tylsyydelle. Pelimekaniikkaa emme voi muuttaa, mutta yhteisöömme – sen toimintaan ja rakenteeseen – pystymme vaikuttamaan.

eYhteiskuntamme ei muutu. Sitä muutetaan.

Parhain terveisin:

~Erius
Eduskunnan entinen puhemies