Join the new world

Tervehdys, eSuomi!

eMaailma on muuttumassa. Kukaan ei vielä tiedä tarkkaan millaiseksi, mutta selkeää on, että muutoksen keskiössä tulevat olemaan eMaailman kaksi kiistatonta jättiläistä: Puola ja Serbia. Koska allekirjoittaneen mielipidettä tuleviin muutoksiin ja erityisesti Suomen asemaan ja tulevaisuuteen noiden muutosten jälkeisessä maailmassa on penätty Tanskan mediassa asti, päätin kirjoittaa aiheeseen liittyvän artikkelin. Suosittelen kaikkia lukemaan myös New Faustian Manin kirjoittaman artikkelin, jossa hän käsittelee yleismaailmallisesti tulevia muutoksia kun taas itse aion käsitellä muutoksia pääasiassa vain Suomen kannalta. Pikku Masa myös avasi oma-aloitteisesti gallupin, jossa kysytään millaisen tulevaisuuden tavallinen kansa haluaisi nähdä eSuomelle.

Miksi julkaisen tämän omassa lehdessäni? Siitä syystä, että artikkeli edustaa vain omia ajatuksiani. Kyse ei ole valtion mielipiteestä, vaikka istuva presidentti olenkin. Valtion mielipide tulee muodostumaan pääasiassa eduskunnan ja hallituksen yhteisestä linjasta. Tämä ei myöskään ole hallituksen kannanotto asioihin – ne tullaan tekemään Valtion Sanomissa. Tämä on vain ja ainoastaan istuvan presidentin omia ajatuksia ja pohdintoja sisältävä artikkeli. Hakekaa siis itsellenne jotain naposteltavaa ja ottakaa mukava asento tuolillanne, sillä tämä ei ole parilla lauseella esitettävä asia.



TWO jakautuu kahtia?

Jo pitkään (useamman kuukauden ajan: heti Circle of Trust liiton sortumisesta lähtien) on puhuttu siitä, miten superliittouma TWO jakautuisi kahtia Serbian ja Puolan leireihin. Loput TWO:n ulkopuolelle jääneistä maista hakeutuisivat noista kahdesta jomman kumman puolelle. Kahden supervallan välien viilenemisestä kertoo oivasti Serbian ulkoasiainministeriön tiedonanto asiasta:

Ne, jotka ovat lukeneet New Faustian Manin artikkelin (jonka linkkasin aiemmin) ovat tietoisia herran omasta kannasta asiaan: New Faustian Man ei usko, että Serbia ja Puola lähtisivät pohjanmaalaiseen tapaan puukkohippasille. Ollakseni realisti, en usko kyllä itsekään. Miksi näin?

Vastatakseni tuohon minun on ensin esitettävä eräs toinen kysymys: miksi kaksi tällä hetkellä eMaailman kiistatonta supervaltaa, joiden intressit eivät mene merkitsevästi ristiin kääntyisivät toisiaan vastaan ja riskeeraisivat aseman, joka mahdollistaa heille voiton käytännössä taistelussa kuin taistelussa ja täydet bonukset (puhumattakaan suurista verotuloista)?

Puolan intressit ovat olleet aina lännessä. Saksa, Belgia, Alankomaat ja Ranska tarjoavat heille suhteellisen helposti hallussa pidettäviä resurssibonuksia. Täysien resobonuksien hallussa pito onkin ollut Puolan imperiumin ykkösprioriteetti aina – ja mm. syy siihen miksi Puola haki väliaikaisesti bonarit Norjasta ja Ruotsista. Serbia taas on perinteiseen Balkan-Pride -sakkiin kuuluvana hakenut kostoa muille entisille Jugoslavian valtioille ja miehittänyt ne totaalisesti – edeten vasta sen jälkeen bonuksien perässä Italiaan ja sieltä Etelä-Ranskaan.


Kumpi pettää kumman?

Maat eivät omaa luonnollista rajaa keskenään, vaikka eittämättä voisivat useiden muiden valtioiden kautta tunkeutua toistensa kimppuun. Rajaa maat ovat hankkineet Ranskasta, jossa molemmat olivat puhtaasti resurssibonuksien perässä – joita riitti molemmille vallan mainiosti. Noin yleisesti ottaen näillä kahdella ei siis ole mitään konkreettista syytä nahistella, vaikka eivät toisistaan perustaisikaan. Käytännössä voisi todeta, että jos Puola ja Serbia päätyisivätkin toistensa vastustajiksi, niin käytännössä noiden kahden maan ympärille rakentuneet vihollisuudet käytäisiin heidän liittolaistensa sodissa taistelemalla. Jos vaihtoehtona on edes näennäisesti samalla puolella olo ja omien resurssien ja verotulojen turvaaminen, niin miksi nämä kaksi haluaisivat lähteä taistelemaan heidän kannaltaan ”merkityksettömien” liittolaismaiden sodissa?

Kaiken kaikkiaan ajautumalla vihollisuuksiin Puola ja Serbia riskeeraisivat vain oman asemansa. Jos puolalaisten iskemä dmg löytyisikin Serbian sijaan serbien vastustajien puolelta, voisivat Serbian RW-taistelut loppua hyvin eri tavalla. Sama Puolan osalta. Muuttamalla liittolaisuuden vihollisuudeksi he vain riskeeraisivat omat bonuksensa. Mitä he voittaisivat sillä?

Noh... eMaailman tilanne muuttuisi mielenkiintoisemmaksi. Mutta eikö tämä ole oikeastaan muun eMaailman intressi, ei niinkään Serbian ja Puolan? Molempien päätavoite on oman perseensä turvaaminen: kuten käytännössä kaikkien eValtioiden. Oikeastaan koko tilanteen eskaloituminen lienee osaksi syytä juuri siitä, että koko muu maailma on varsin tietoinen tilanteesta: jos Puola feat Espanja ja Serbia pysyvät samalla puolella, mikään ei oikeastaan muutu. Jokainen puhuu tästä ja kuluneina kuukausina on mielenkiinnolla jännitetty ja spekuloitu sitä mitä tulee tapahtumaan ja mitkä asetelmat tulevat olemaan. Se eittämättä lienee aidosti myös vaikuttanut noiden kahden osapuolen välisiin suhteisiin, mutta niiden pohjimmaiset intressit eivät ole muuttuneet miksikään.

Kaiken kaikkiaan pidän Serbiaa ja Puolaa äärimmäisen typerinä, mikäli he nyt päättäisivät erkaantua. Kyllä, se tekisi maailman tilanteesta huomattavasti mielenkiintoisemman ja erilaisemman, mutta se ei palvele kummankaan valtion intressejä. Jos he voivat hallita maailman taistelukenttiä pysymällä samalla puolella, niin miksi muuttaa tilannetta? Vaikka sitten pientä vihanpitoa syntyisikin, niin molempien tavoitteita palvelee parhaiten, että edes näennäisesti ovat liitossa keskenään. Muussa tapauksessa he käytännössä lähtevät tekemään kiusaa toisilleen ja taistelemaan muiden liittolaisten taisteluihin.



Tämän todettuani lieneekin sitten aika toiselle merkittävälle kysymykselle: entä jos olen väärässä? Sitäkin kun tapaan aina joskus harrastaa (ettei ihan kyllästyisi oikeassa olemiseen). Voi olla, että on vain ajankysymys milloin tämä konflikti tulee avautumaan, mutta en usko että kyse on ainakaan viikoista.

Tietenkin on olemassa se vaihtoehto, että maiden välit kylmenevät siihen pisteeseen, että (mitä todennäköisimmin) Serbia eroaa TWO😒ta ja irtisanoo liittonsa Puolan (ja Espanjan) kanssa. Serbian rinnalla varmaan Unkari, Slovenia ja moni muu TWO maa lähtisi kävelemään ja vastakkainasettelun aika alkaisi. Mitä todennäköisimmin olisi odotettavissa kylmän sodan vaihe, koska kuten edellä kuvasin ei kumpikaan supervalloista suoranaisesti hyödy avoimesta konfliktista. Tilanne kärjistyisi avoimeksi sodaksi mitä todennäköisemmin Serbian ja Puolan liittolaisten alkaessa nahistella keskenään. Sitä, mistä konflikti kuitenkin alkaisi, en lähde ennustamaan.

Antakaamme siis ah... niin ihanalle spekuloinnille valta ja arvuutelkaamme seuraavaksi, missä eSuomen paikka kaiken tämän keskellä on.



Suomi muuttuvassa maailmassa

Suomi on kuulunut jo pitkään Asgardiin ja kohtalomme on ollut sidottu ruotsalaisten ja norjalaisten liittolaistemme kohtaloon. Ulkopolitiikkaamme on sanellut yhteinen vihollinen Baltiassa (ja välillä myös Iso-Britanniassa ja Puolassa) ja se tulisi eittämättä sanelemaan vahvasti tulevaisuuttamme Puolan ja Serbian ajautuessa nokat vastakkain.

Seuraavassa pyrin arvioimaan kolmea eri skenaariota, jotka näen Suomelle ja Asgardille mahdollisina. Pyrin mahdollisimman objektiivisesti tuomaan kunkin skenaarion esiin ja vasta ne esiteltyäni otan kantaa siihen, mikä niistä voisi olla paras vaihtoehto maallemme.



Skenaario 1 – Asgard ja Serbia

Asgard on käynyt historiansa alusta lähtien sotaa Baltian maiden kanssa. Puola on toiminut noiden maiden päällimmäisenä tukijana ja 'Papa-Poland' on myös itse vieraillut pohjolassa useampaan otteeseen laittamassa Asgardin ja ABC:n tappelupukarit ”jäähylle”. Tällä hetkellä Puola miehittää eteläistä Ruotsia ja Norjaa resurssibonuksien takia. Norjan kanssa he ovat sopineet järjestelystä – Ruotsin kanssa eivät.

Asgardin kannalta mahdollisia etenemissuuntia on neljä: voimme edetä Iso-Britanniaan, Venäjälle, Germarkiin aka Saksaan ja Tanskaan tai Baltiaan. Näitä etenemissuuntia olemme karsineet liittoutumalla Venäjän kanssa ja pitämällä neutraalit välit Saksaan (joka on pääasiassa kanssamme samalla puolella Puolan miehittäessä heitä). Baltia on pitänyt meidät sen verran kiireisenä, ettei Iso-Britannia ole ehtinyt missään vaiheessa muodostua vaihtoehdoksi – paitsi heidän itsensä tunkeuduttua Pohjolaan.

Entisen ABC:n mailla Baltiassa etenemissuuntia on seuraavia: Puola, Venäjä, Valko-Venäjä ja Pohjola. Käytännössä Puolan voi karsia tuosta listasta pois. Kyse on heidän pitkäaikaisesta liittolaisesta, jonka kimppuun käyminen olisi hulluutta. Aikoinaan Valko-Venäjä taisteli Asgardin rinnalla Baltiaa vastaan, mutta nyttemmin valkkarit ovat heidän liittolaisiaan. Asgard on pitänyt ABC:n maat yhtä kiireisenä kuin he meidät, joten Venäjä ei ole tuntunut hyvältä vaihtoehdolta – eikä kovin hedelmälliseltä.

Sekä Baltian maille että Asgardille on varsin luontaista ollut hakeutua toistensa kurkkuihin. Aikoinaan Venäjä oli liian suuri pala monelle näistä maista, joten se ei ollut vaihtoehto. Sekä Suomelle että Ruotsille Baltia tarjosi uusia resurssibonuksia ja suhteellisen tasaväkisiä, jopa heikompia vastustajia kuin muualla. Sittemmin asetelma vakiintui eikä ole ehditty katsella muualle. Kaksi kolmen maan blokkia napit vastakkain. Tämä asetelma voisi olla hyvin mielenkiintoinen ilman nykyistä TWO-akselia, joka käytännössä on taannut Asgardille permawipen pidemmäksi aikaa. Meidän osaltamme tilanne on ollut suhteellisen muuttumaton, vaikkakin tekemistä on kyllä riittänyt vihollisten ollessa lukuiset.

Puolan tukiessa Baltian maita voidaan pitää loogisena, että hakeutuisimme vastapuolelle, eli Serbian tukijoukkoihin. Tämä on vaihtoehto, joka Asgardin HQ😒sa on nähty realistisimmaksi. Meillä ei ole kovin erikoista suhdetta Serbiaan suuren välimatkamme takia, mutta toimisimme hyvänä drainina juuri Puolaa ja Baltian maita vastaan, joten Serbialla ei ole suoranaista syytä, jonka takia he eivät voisi nähdä meitä potentiaalisina liittolaisina.

Serbian puolelle siirtyminen voisi kuitenkin tarkoittaa sitä, että Suomi joutuisi luopumaan vanhoista liittolaisistaan. Kroatia, joka on ollut kautta historian yksi Suomen uskollisimmista ja tärkeimmistä liittolaisista ei lähtisi Serbian puolelle (koska Balkan-Pride). Kiina taas on solminut jo MPP:n Puolan kanssa ja kallistuisi eittämättä enemmän sinne suunnalle – jokseenkin tietysti olisi mahdollista, että Kiina jatkaisi neutraaliuttaan ja pitäisi MPP:tä vähän molemmilta puolilta. Myös USA:n nojatessa yhä vahvemmin Espanja-Puola akseliin on oletettavaa, että myös se MPP karsiutuisi pois. Muutos olisi siis varsin radikaali Suomen MPP-listalla – moni vanha tekijä karsiutuisi pois vain sen takia, että geopoliittisen sijaintimme pakottamina tekisimme tämän ratkaisun.

Luonnollisesti toki saisimme uusia vahvoja MPP:ta tilalle. Serbian lisäksi listaan saatettaisiin lisätä sellaisia MPP:tä kuin Romania, Kreikka, Unkari, Argentiina ja Slovenia. Paljon uusia ja paljon vanhoja tuttuja menneisyydestä.

Käytännössä tässä skenaariossa tilanteemme ei muuttuisi radikaalisti. Asetelma olisi Asgard vs. Ex-ABC. Saisimme Serbian tueksemme tai vähintäänkin viemään Puolan huomion toisaalle, joten tilanne sodassa Baltiaa vastaan tasoittuisi huimasti. Se voisi kääntyä jälleen eduksemme. Niin pitkälle tulevaisuuteen kuitenkin on jälleen paha lähteä tekemään ennustuksia, joten jääköön spekulatiiviselle tasolle. Varmaa kuitenkin on, ettei asemamme voisi ainakaan huonontua.



Skenaario 2 – Suomi ja Puola

Otan tämän esiin heti toisena. Eduskunnalle olen sanonut, että näkisin mahdollisena, että Suomi pystyisi irrallaan muusta Asgardista hakeutumaan Puolan piiriin. Miksi?

Latvia ja Liettua haluavat Ruotsin alueet ja mieluiten myös Norjan öljyn. Heidän intressinsä ovat puhtaasti siellä. Viro on pieni ja heikko maa, joka on selvinnyt sodastaan Suomea vastaan pitkälti liittolaistensa ansiosta: 1v1 tilanteessa ei ole epäilystäkään, etteikö Suomi miehittäisi Viroa (alueiden hallussa pito toki voisi olla äärimmäisen haastavaa nykymoduulin ansiosta). Baltian maat eivät päästäisi Ruotsia tai Norjaa samaan liittoon, koska se käytännössä tappaisi heidän mahdollisuutensa edetä minnekään. Puolalla on myös pääsy Ruotsiin, josta se voi tarpeen tullen hakea helposti itselleen tien Norjan öljyn äärelle, joten Puolakaan tuskin ajatusta kannattaisi.

Suomi kuitenkin on syrjässä kaikesta tästä. Suomella on käytännössä kolme etenemissuuntaa: itään Venäjälle, länteen/pohjoiseen Ruotsiin ja Norjaan tai etelään Viroon. Viimeisimpään olemmekin viime vuodet aina pyrkineet ja onnistuneesti hakanneet päätä siihen puuhun. Mitään kovin pysyvää emme ole saavuttaneet.

Mikäli Suomi eroaisi Asgardista ja liittyisi Puolan riveihin tarkoittaisi se yhtä ylimääräistä maata Liettuan ja Latvian rinnalle Norjaa ja Ruotsia miehittämään. Vastarinta pohjolassa saataisiin nujerrettua helpommin ja Puolankaan damagea ei drainittaisi jatkuvasti heidän kannaltaan merkityksettömiin yhteenottoihin pohjoisessa. Kuten aiemmin todettua, Viro on heikko valtio, joka saattaisi piipittää jotain vastaan, mutta Suomen ollessa lopulta vahvempi olisi hyöty suurempi kuin jos Viro saisi pitää päänsä ja tapella meitä vastaan. On mahdollista, että Viro voitaisiin jopa korvata Suomella, jos tilanne pelattaisiin oikein.

Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että rajoillamme olevan (jos ei lasketa valloituksien kautta naapuriin eksyneitä maita) yhden vihollisen sijaan saisimme rajoillemme kolme potentiaalista uhkaa. Venäjä idässä, Norja pohjoisessa ja Ruotsi lännessä. Nykytilannetta katsoessa moni voisi naurahtaa, että miten nuo maat muka pystyisivät tarjoamaan meille uhan (jatkuvassa wipessä ovat kuitenkin), mutta mikäli voimatasapaino keikahtaisi edellä kuvatulla tavalla, voisi tilanne olla suosiollinen kumpaan tahansa suuntaan. Voisi olla, että ne olisivat Baltian maat jotka ottaisivat osumaa ja me päätyisimme Venäjän ja Ruotsin wipeämiksi liittolaisemme Puolan keskittyessä taistelemaan muualla omien resurssiensa turvaamiseksi ja Serbian kiusaksi. Vaikka Liettua ja Latvia saisivatkin hoideltua Ruotsin, pystyisi esim. Norja aiheuttamaan häiriötä pohjoisessa sillä aikaa kun Venäjä voisi hyökätä kimppuumme.

Tässä skenaariossa mahdollisuutemme eittämättä laajenisivat, mutta myös vihollistemme määrä laajenisi huomattavasti. Ikuinen vääntö Viron kanssa saatettaisiin saada loppumaan tai taisto kävisi meille mieluisaksi ja saisimme Puolan ja muiden liittolaisten turvin heidät wipeen ja keskittyä vasta sitten toisaalle. Toisaalta Viro mitä todennäköisimmin voisi myös tässä skenaariossa liittoutua Ruotsin ja Venäjän kanssa: yksi vihollinen lisää rajojemme tuntumassa. Olisimme täysin vihollisten piirittämiä, jolloin edellä mainittu Suomen syrjässä olo ei olisikaan yhtäkkiä lainkaan hyvä asia.



Skenaario 3 – Asgard ja Puola

Tätäkin vaihtoehtoa on ehditty pohtia Asgardin HQ.ssa. Venäjän otettua yhteyttä Asgardiin ryhdyttiin pohtimaan, pystyisivätkö Asgard ja Venäjä yhdessä kokonaisuutena pyrkimään Puolan rinnalle. Neljän maan paketti voisi olla hyvinkin tervetullut lisä puolalaisten taistoon Serbiaa vastaan.

Tässä skenaariossa lähdetään liikkeelle siitä lähtökohdasta, ettei Puola tule hylkäämään Baltian maita. Ne ovat palvelleet Puolaa aivan liian uskollisesti ja turvaavat hyvin Puolan alkuperäisalueita koillisesta. Pidän siis varsin epätodennäköisenä, että Puolaa kiinnostaisi vaihtaa Liettua, Latvia ja Viro Suomeen, Norjaan, Ruotsiin ja Venäjään – vaikka damageltamme olisimmekin suurempi paketti.

Teoriassa kuitenkin voisi olla mahdollista, että päätyisimme kaikki samalle puolelle: koko Itämeren piiri olisi yhtä suurta perhettä. Tämä tarkoittaisi luonnollisesti ABC:n ja Asgardin välisen sodan loppumista, mutta millaiseen lopputulokseen? Kuten edellä todettua, Liettua ja Latvia haluavat Ruotsista alueita. Eittämättä mahdollinen yhteisymmärrys saavutettaisiin vain jos Ruotsi ja kenties myös Norja olisivat valmiit luopumaan joistain alueistaan noille kahdelle Baltian maalle. Suomelta tuskin vaadittaisiin alueluovutuksia Viron ollessa melko heikko ja mitätön maa.

Moni osaakin jo laskea tässä vaiheessa yhteen yksi plus yksi: jos tämä skenaario toteutuisi, olisi Suomen ympärillä vain liittolaismaita. Emme voisi edetä normaalien rajojemme kautta minnekään. Sama ongelma kohtaisi eittämättä myös ABC:n maita, joka varmasti vähentäisi heidän halukkuuttaan ryhtyä sopimukseen.

Teoreettisesti kuitenkin Suomi voisi hankkia rajan esimerkiksi Iso-Britannian kanssa Norjan alueiden kautta ja lähteä sotimaan sinne – tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että Iso-Britannia ei jatkaisi enää Puolan puolella. Mutta jos Asgard ja Venäjä asettaisivat Puolan kanssa liittoutumisensa ehdoksi sen, että Iso-Britannia jää homman ulkopuolelle, olisiko tilanne toinen?

Ruotsi ja Liettua pääsisivät taas etenemään Saksaan, joka voisi helpottaa Puolan asemaa: puolalaiset eivät tarvitse kaikkia Saksan alueita, mutta jos Liettua ja Ruotsi olisivat jakamassa niitä pohjois-Saksassa voisi Puolan tehtävä omien alueidensa hallussa pidossa helpottua. Baltian maat pääsisivät myös etenemään kaakkoon Valko-Venäjän kimppuun, jonka ulos jättämisestä voitaisiin myös esittää vaateita.

Teoriassa siis yhtälö, jossa ABC-maat ja Asgard olisivat samalla puolella voisi toimia, mutta ainakin meidän suomalaisten täytyisi etsiä viholliset kauempaa kuin vain omien rajojemme tuntumasta. Pelkkä pääsy brittien saarelle voisi riittää eikä meidän tarvitsisi välttämättä pitää hallussamme norjalaisten alueita sen pidempään: vaikka resurssibonuksia emme saisikaan niin kasvavat verotulot ovat nykyään jo yksi lisäsyy valloitussodille. Hyvät välimme Irlantiin voisivat taata ylimääräisen apulaisen brittien kiusaamiseen ja jos USA, joka on vuokraamassa Irlannilta alueita on lipsumassa Puolan leiriin voisimme hyödyntää myös sitä tilannetta eduksemme.

Tai sitten voimme jälleen vaatia Viron ulkopuolelle sulkemista. He eivät saisi tästä skenaariosta muutenkaan mitään, koska heillä ei ole rajaa edes Valko-Venäjän kanssa ja Venäjän ja Suomen muuttuessa liittolaisiksi he voisivat vain kököttää omilla alueillaan kykenemättöminä tekemään mitään.



Summa summarum

Mikä näistä mahdollisista skenaarioista sitten palvelisi parhaiten eSuomen etuja? Allekirjoittanut on tunnettu siitä, että olin aikanaan kovaan ääneen kannattamassa Asgardin perustamista ja EDENistä, Suomen vanhasta sotilasliitosta, eroamista. Olen ollut tekemässä radikaaleja päätöksiä ulkopolitiikkaamme koskien enkä ole tavannut muutenkaan pelkkien periaatteiden takia linkittyä johonkin. Sellaisen kuvan on moni saattanut Asgardin osalta saada, mutta olen aidosti pitänyt ja tällä hetkellä pidän edelleen Asgardia eSuomelle parhaana vaihtoehtona. Meillä on ulkopoliittisesti liikkumavaraa sen ansiosta, kuten edeltävät skenaariot jo kertovat. En ole missään nimessä ajamassa eSuomea eroon Asgardista vain eroamisen itsensä takia – jokin selkeä uusi päämäärä, jonka voidaan ajatella olevan vanhaa parempi, täytyy olla taustalla. Kaikki suomalaiset Asgardin vastustajat ovat kovasti huutaneet liittoumasta eroamista kuitenkaan kykenemättä tarjoamaan vaihtoehtoa sille. Se on vain naiivia ja populistista huutelua – jos vaaditaan muutosta on kyettävä myös ideoimaan ja tarjoamaan vaihtoehtoja vanhalle.

Mutta takaisin itse aiheeseen. Esittelin siis vaihtoehdot, joissa 1) Suomi eroaisi Asgardista ja hakeutuisi yksin Puolan leiriin 2) Pysyisi Asgardissa ja Asgard hakeutuisi Serbian liittolaiseksi ja 3) Pysyisi Asgardissa ja Asgard yhdessä Venäjän kanssa hakeutuisi Puolan liittolaiseksi. Joku voisi kysyä, miksi emme yrittäisi hakeutua yksinämme Serbian liittolaiseksi kuten Puolan kanssa voisimme tehdä? Syy on yksinkertainen: koska Ruotsia ja Norjaa ei huolittaisi Puolan joukkoihin tulevat he mitä todennäköisimmin päätymään Serbian rinnalle. Olisimme siis jokatapauksessa samalla puolella. Lopputulos ei siis olisi erilaisempi, mutta Asgardin lakkauttamisella voisi olla selkeät seuraukset Suomen ja Ruotsin sodanjohtojen yhteiselle kommunikoinnille. Tästä syystä jos hakeudumme Serbian piiriin on sinne parasta mennä yhdessä, ei yksin.

Äkkiseltään voisi luulla, että jatkamalla Asgardissa ja liittymällä kokonaisuutena Serbian liittolaisiin mikään ei muuttuisi ja paska tilanteemme säilyisi vain samana. Tämä ei kuitenkaan pidä aivan täysin paikkansa: tällä hetkellä Viro ja muut vihollisemme saattavat saada MPP:den kautta tuekseen sekä Puolan että Serbian. Noiden kahden maan tuki on ylivoimainen, mutta jos Serbia suuntaisi huomionsa ja damagensa Puolan vastaiseen taisteluun ja Puola tekisi samoin Serbiaa vastaan, keskittyisi ratkaiseva määrä damagea pois pohjolan sodista. Välillä toki tulisi vastaan tilanteita, jolloin Puola tukisi ABC-maita ja Serbia ei ehtisi tukea meitä ja toisin päin, mutta yleisesti ottaen voitaisiin sanoa, että tilanne Fenno-Skandinavian ja Baltian maiden välillä tasoittuisi huomattavasti.

Tämä tasoittuminen voisi olla ratkaisevaa ja kääntää sodan jälleen meidän puolellemme: vaikka monesti muistellaan miten Asgard on saanut turpaan Baltian mailta on historiassamme kuitenkin aika, jolloin tilanteen ollessa 1v1 voitimme ABC:n ja veimme sodan Baltiaan. Tämän skenaarion uusiutuminen voisi olla jälleen mahdollista, jos Serbia ja Puola kääntyisivät toisiaan vastaan.

Eroamalla Asgardista ja liittymällä Puolan rinnalle Suomen ulkopolitiikka menisi uusiksi kertaheitolla. Saisimme eittämättä pitää monia meille tuttuja MPP:tä, mutta pitkään jatkunut ystävyys Venäjän, Ruotsin ja Norjan kanssa katoaisi. Voisimme mahdollisesti tehdä hiljaisen sopimuksen Ruotsin kanssa, jossa eläisimme rinnakkain vastakkaisilla puolilla kuitenkaan sotimatta keskenämme (aivan kuten EDENin ja ONEn aikoina). Tällöin voisimme keskittyä esimerkiksi Norjaan ja mahdollisesti idästä tulevaa Venäjää vastaan. Ruotsalaisille tämä järjestely voisi sopiakin, koska maidemme välillä on vallinnut yhteisymmärrys jo vuosien ajan ja he voisivat keskittyä paremmin sotaansa Suomen uusien liittolaisten Liettuan ja Latvian kanssa.



Teoriassa myös vaihtoehto kolme voisi toimia. Se vaatisi hiukan suunnittelua ja työtä, mutta on kenties kaikkein epärealistisin esittelemistäni skenaarioista. Ajatus, että ABC-maat ja Asgard sopisivat kaikki samalle puolelle on varsin absurdi ja vaatisi paljon ulkopoliittista työtä ja diplomatiaa, että se saataisiin toteutumaan. Se vaatisi myös ennen kaikkea Asgardilta uhrauksia mm. Ruotsin alueiden luovutuksen muodossa. Asgardin HQ😒sa tullaan asiaa varmasti käsittelemään paremmin ja tulemme olemaan yhteydessä erityisesti Venäjän kanssa, koska he turvaavat Asgardin itärajaa ja ovat olleet hyviä liittolaisia jo kauan, mutta en usko tämän skenaarion tulevan toteutumaan vaikka yrittäisimmekin.

Jäljelle siis jäävät skenaariot 1. ja 2. Moni Asgardiin negatiivisesti suhtautuva valitsisi näistä kahdesta varmasti vaihtoehdon numero 2. Allekirjoittanut kuitenkin suosisi vaihtoehtoa 1. Miksi?

En sen takia, että haluaisin pitää kiinni Asgardista loppuun asti, vaan siitä syystä, että valitessamme sen vaihtoehdon tilanteemme voi muuttua parempaan päin. Ainakaan huonommaksi se ei voisi mennä kuin mihin viime kuukausina olemme tottuneet. Vaikka eittämättä menettäisimme muutaman vanhan tutun liittolaisen saisimme uusia tilalle ja ulkopolitiikkamme uudistuisi. Pitäytymällä myös Asgardissa emme olisi automaattisesti pakotettuja luopumaan esim. Kiinan MPP😒tä elleivät he sitä itse haluaisi: emmehän me ensisijaisesti sotisi Puolaa vastaan vaan Baltian maita. Voisimme pyrkiä neuvottelemaan asiasta. Asgardissa olo mahdollistaa vapaamman liikkumisen ulkopolitiikassa, eikä meidän olisi pakko leimaantua automaattisesti Serbian perustaman liiton jäseniksi, vaan geopoliittisen sijainnin takia Serbian liittolaisuuden valinneena tekijänä.

Syy vaihtoehdon 1. valitsemiselle on myös siinä, että se ei sulje pois vaihtoehtoa 2. myöhemmässä vaiheessa. Jos osoittautuisi, että teimme väärin ja haluamme muuttaa tilannetta, voisimme silti pyrkiä eroon Asgardista ja yrittää siirtyä Serbian yhteydestä Puolan yhteyteen yksinämme. Asgardin purkaminen tässä vaiheessa olisi paljon pysyvämpi ja lopullisempi ratkaisu kuin vaihtoehto, jossa pyrimme yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa Serbian piiriin. Ulkopoliittinen täyskäännös tässä tapauksessa olisi siis toteutettavissa myös myöhemmin, jos osoittautuisi että ensimmäiseksi yritetty vaihtoehto ei toimisi. Tämä saattaa kuulostaa opportunistiselta, mutta se on aito vaihtoehto.

Omaan kantaani vaikuttaa myös se, että jos minun on valittava ruotsalaisten&norjalaisten ja liettualaisten välillä, niin valitsen mieluummin ruotsalaiset&norjalaiset liittolaisekseni. Tästä on moni varmasti eri mieltä, mutta niin houkuttelevina yksilöinä en Baltian maita näe, että haluaisin oikein kovalla hingulla samalle puolelle heidän kanssaan. Yhteisiä intressejä voisimme varmasti löytää ja saada homman toimimaan, mutta katsoisin ensin Asgard-kortin loppuun ja miettisin vasta sitten vanhojen liittolaisten petturoimista.


Olet jo melkein kirjoituksen lopussa!

Loppusanat

Ulkopolitiikka ei ole rakettitiedettä. Diplomatia on lopulta hyvin yksinkertainen asia, eivätkä kaikkein villeimmätkään ajatukset ole mahdottomia, jos niitä osataan lähteä tarkkailemaan oikealta kantilta. Henkilökemioiden lisäksi maastamme kuitenkin jää muiden pelaajien ja kansakuntien mieliin jonkinlainen muu kuva, jota tietysti on myös harkittava, kun teemme päätöksiä. Tällä viittaan siihen, että Suomi eroaisi Asgardista ja lähtisi Puolan kelkkaan: jos tämän tekisimmekin olisi se pyrittävä hoitamaan mahdollisimman siististi ja kunnioittaen vanhoja liittolaisiamme Ruotsia ja Norjaa. Se, että muuttuisimmekin vihollisiksi ei tarkoita, ettemmekö voisi osoittaa kunnioitusta heitä kohtaan.

En näe Suomelle syytä erota Asgardista. Jos Puola ja Serbia lähtevät puukkohippasille keskenään, voimme ottaa asian tarkemmin käsiteltäväksi, mutta niin kauan kuin kyse on vain spekulaatiosta voimme itsekin vain spekuloida. En rakenna maamme ulkopolitiikkaa huhujen ja olettamusten varaan vaan faktojen. Julkinen keskustelu on sallittua ja toivottavaa – ja toivonkin tämän artikkelin innostavan suomalaisia sellaiseen. Kuitenkin niin kauan kuin tilanne seisoo ja Puola ja Serbia ovat samalla puolella voimme vain sopeutua tilanteeseen ja tehdä kaikkemme voidaksemme mahdollistaa ulkopoliittisen liikkumatilan jos konflikti syttyy.

Nyt on lupa valittaa artikkelin pituudesta!

Parhain terveisin;

~Erius
eSuomen tasavallan presidentti