Join the new world

Ajattelin kirjoittaa nyt viimeisenä kokonaisena virkapäivänäni artikkelin kaudestani, valtakunnan ja kansakunnan tilasta, puolueestani ja yleisesti kaikenlaisesta mitä mieleen juolahtaa.

Jos et jaksa lukea koko artikkelia, voit painaa ctrl+f ja hakea kiinnostavimmat kohdat otsikoilla:

Käynnissä oleva presidentinvaali
Oma presidenttiehdokkuuteni ja LEP:in tuki
Kauteni alku
Jatkuvat saavutusvaatimukset
Viron politiikka ja Baltian kysymys
Tulevaisuuden suunnitelmani


Käynnissä oleva presidentinvaali

Meillä on tällä kertaa varsin hyviä ehdokkaita presidentiksi. Olenkin varma, että voin aivan rauhallisin mielin jättää kauteni seuraajani käsiin, kuka ikinä hän nyt onkaan.

Muffe42:n on Liberaalin Edistyspuolueen ja Suomen Punaisen Puolueen ehdokkaana. Hän toimi hallituksessani apulaissisäministerinä ja toimi tehtävässään erinomaisesti. Minulla ei ole hänestä mitään pahaa sanottavanani. Hänen taustansa on kylläkin vasemmistolainen, mutta ei estänyt minuakaan valitsemasta hän hallitukseeni. Presidentin tehtävissä edustaa kansakuntaa, ei puoluettaan, vaikka ei tämä tarkoitakaan sitä, että puolueestaan pitäisi erota tai muuten taustansa kieltää.

Enwrath on tuttu näky hallituksen kannulta ja toiminut nyt HTJ:n komentajana. Uskaltaisin väittää, että SP:n paras ehdokas koskaan. Vaalikampanjaansa hän on käynyt rehellisin ja asiallisin mielin, eikä sortunut sellaiseen mustamaalaamiseen ja henkilökohtaisuuksiin menemisessä kuin eräät SP:n tunnetuimmista poliitikoista. Hän olisi ilmeisesti jatkamassa Avecin armeijauudistusta, mikä on helpottava kuulla. Siihen on puolustusministeri Avec uhrannut niin paljon aikaa, että olisi erittäin toivottavaa seuraavan presidentinkin jatkavan sen parissa. Enwrath on hyvä ehdokas, mutta toivon, ettei hän ole hallitustaan valinnut liian periaatteellisesti vain oman puolueensa parista.

Ollizu on Kansallisdemokraattisen puolueen ehdokkaana ja minulla on hänestä vain pelkkää hyvää sanottavani. Hänen kokemustasonsa lähenee pian jo meitä vanhoja puolueen konkareitakin ja hän on tehnyt erittäin hyvää työtä hallitukseni lähettiläsvastaavana. Vaikka Ollizua ei nyt valittaisikaan, kehotan seuraajaani ottamaan huomioon tämän potentiaalin, joka Ollizussa on. Hän on aktiivikansanedustaja, aktiivinen puolueen jäsen ja järkevä henkilö. Hän on toiminut minun oikeana kätenäni ja minä hänen, joten luotan häneen täysin. Siksi kannatankin Ollizua eSuomen seuraavaksi presidentiksi.

Nämä kolme ehdokasta ovat mielestäni tärkeimmät pääehdokkaat. Muista minulla ei ole mitään sanottavaa.

Oma presidenttiehdokkuuteni ja LEP:in tuki

Moni tuomitsi minut jo heti kauteni alussa sillä perusteella, että Liberaali Edistyspuolue asettui tukemaan minua. Se oli LEP:in oma päätös, koska olin joka tapauksessa KDP:n ehdokkaana. Kiitän LEP:ia syvästi minulle suomastaan tuesta. Seuraava tuomio tulikin sitten hallituksen ministerikokoonpanosta. Suurin osa ministereistä oli LEP:iin jollain tavalla kytköksissä olevia poliitikkoja. KDP😒ta oli minun lisäkseni Ollizu, ja alivaltiosihteereinä olivat KDP😒ta Kaarle Suuri ja Herra Keisari. Muffe42:n tausta taas on ollut SKDL😒sä ja maltillisessa vasemmistossa.

En katsonut puolueita hallitusta kootessani. Tämän osoittaa Muffenkin valinta, vaikka muuten olenkin aika tiukasta vasemmiston vastainen. Halusin hallituksen, jossa henkilösuhteet toimisivat. Vastaehdokkaani piirissä SP😒sa ja silloin vielä olemassa olleessa KKP😒sa ei ollut minkäänlaista tahtoa hyviin väleihin, kuten ei minullakaan. Sen verran törkeää mustamaalausta tuli vastaehdokkaani kohdalta vielä kauteni alkuvaiheessa, vaikka sellainen toiminta oli jo itse asiassa maan etujen vastaista varsinkin, kun tätä toteutettiin nimenomaan ulkomaalaisille vierailijoille.

Minkä takia hallituksessa oli sitten niin monia LEP:in edustajia? Henkilösuhteet jo mainitsinkin. Moni hallitukseni ministereistä on minulle hyvin tuttu. He ovat tehneet yhteistyötä ennakkoluulottamasti minun kanssani ja minä olen saanut heiltä tukea. Henkilökohtaiset suhteet ovat siis tärkeä tekijä hallituksen muodostamisessa. Riitaisesta hallituksesta kärsii koko maa. Tärkein syy henkilösuhteiden lisäksi on osaaminen. Halusin hyvin kokeneen hallituksen ympärilleni, koska minun viimeisin ministerikokemukseni oli Gabriel Lavanchen hallituksesta. LEP:in piirissä kokeneita ministereitä on paljon ja ne tuli valittua, jotka suostuivat mukaan hallitukseeni. Uskon, että kokeneen hallituksen valitseminen oli tämän maan etujen mukaista. Puoluepolitiikka määräsi sen verran, että koska minusta tuli presidentti LEP:in tuella, oli myös LEP:in edustuksen näyttävä hallituksen kokoonpanossa. LEP:illä oli myös jonkin verran sananvaltaa siihen, minkälaista hallitusta he tulevaisuudessa tulevat tukemaan. Tässä oli kuitenkin kyse KDP:n ja LEP:in vaaliyhteistyöstä, joka ei ole kansakunnallinen asia.

Vaikka mustamaalausta tulikin kauden alussa ja sitä on esiintynyt vieläkin, vältin puuttumasta puoluepolitiikkaan ja keskityin hoitamaan presidentin tehtäviäni. En halunnut edustaa puoluettani, vaan eSuomen valtiojohtoa, joten päätin pysyä neutraalina. Tässä mielestäni onnistuinkin.

Kansallisdemokraattisesta puolueesta haluan sanoa sen verran, että tuntuu hyvältä, kun on kunnian saanut olla ensimmäinen KDP:n presidentti. Nyt on KDP:lle raivattu tie aina huipulle asti ja puolueesta on tullut vakituisesti yksi pääpuolueista LEP:in ja SP:n rinnalle. Sen tämä presidentinvaalikin osoittaa. Toivon, että KDP:n jäsenet jatkossakin pyrkivät huipulle asti, ja niin, että lopulta joku saa olla toinen KDP:n riveistä valittu presidentti. KDP😒ta on tullut tärkeä puolue eSuomessa. Se määrää seuraavan presidentin käytännössä sillä asettuuko se tukemaan jotain ehdokasta vai ei. Eduskuntavaaleissa se saa 7-8 paikkaa ja on siten aina yksi top 3-puolueista. Sen edustajat ovat eduskuntamme aktiivisimpia jäseniä. Kyllä nyt kannattaa kansallisdemokraattien olla ylpeitä!

Niille, jotka minua tuolla artikkeleissa kutsuivat LEP-Stogikseksi tai LEPpäkertuksi, tahdon sanoa, että Liberaalin Edistyspuolueen jäsen en ole, en tule enkä tule olemaan. Olen vakaumuksellinen kansallisdemokraatti ja pysyn KDP😒sa, niin kauan kuin sen toiminta on rakentavaa minulle, KDP:lle ja isänmaallemme. KDP:n loppua ei ole näköpiirissä, joten puoluevaihdosta ei tule kyllä vielä pitkään aikaan. Olen KDP:ta rakentanut koko urani, joten puoluettani en vaihda. Minun henkilökohtaiset suhteet LEP:in poliitikkoihin ja KDP:n hyvät välit LEP:iin taas ovat minun ja KDP:n asioita, eivätkä niiden siten pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin näille kahdelle puolueelle. LEP-yhteyteni eivät ole haitanneet Suomen valtion toimintaa tai haitanneet kansamme etua, päinvastoin, joten en näe syytä, miksi olisin tilivelvollinen asiasta muille puolueille. Yhteistyö ja ystävyys kansamme demokraattisten voimien kanssa on viisautta eikä syntiä.

Kauteni alku

Näin ensiksi haluan sanoa kansalaisille, ettei presidentin työ ole mitään kauhean mukavaa. Sitä ei myöskään ole niin kaikkivaltias kuin usein kuvitellaan. Vaikka eSuomi saikin nyt ensimmäiset monumenttinsa kahden prosentin bruttokansantuotteen kasvusta ja nykyisten alueiden säilyttämisestä, niin presidentillä ei ole näihin asioihin juurikaan vaikutusta. Olisin voinut bruttokansantuotteen kasvun arvioida kolmeksi prosenttiyksiköksi, mutta muuten minulla ei asiaan voinut olla minkäänlaista valtaa. Monumentit mittaavat vain sitä, että kuinka realistisesti osaa arvioida kautensa kulun. Olin perillä talouskasvusta, mutta sen sijaan vielä SJP:n vedon ollessa voimissaan arvelin väestönkasvua tapahtuvan. SJP kuitenkin lopetti ja adminit alkoivat poistaa kuolleita kansalaisia, mikä laski väestönmäärää. Näin ollen väestönkasvukaan ei ollut minusta kiinni.

Presidentti on hyvin nopeasti kankean byrokraattisen hallinnon vanki. En itse asiassa pitänyt siitä ja aloin siihen sopeutua vasta kauteni loppupuolella. Sopimusviidakko, menettelytavat ja koko järjestelmä rajoittavat presidentin mahdollisuuksia nopeasti. Sehän se tietysti tarkoitus onkin, ja sinänsä ihan hyvä asia. Se oli vain vierasta tällaiselle joustavaan johtamiseen tottuneelle puoluekonkarille. Puolueen johtamisessa auktoriteetti ja delegointi yhdistettynä oikeanlaisiin alaisiin ovat tärkeintä. Sillä ei ole niinkään väliä, miten asiat hoidetaan, vaan kunhan ne hoidetaan. Kansanedustajasta tilanne näyttää monesti siltä, että siellä se presidentti ja hallitus istuvat rahakirstujensa päällä eivätkä viitsi mitään tehdä omaa ilkeyttään. Ei se näin mene. Maamme oli varsin rauhallinen kauteni puolivälissä. Sotia ei ollut, eikä politiikassa tapahtunut mitään erityistä. Heti tuli monella ainoana keksittynä ajatuksena mieleen se, että tämä kaikki rauhallisuus on LEP:in ja LEP-Stogiksen syytä. Kenellekään ei tullut mieleen maailmanpoliittista tilannetta, jossa sota keskittyi Puolan Saksan operaatioon ja Espanja Ranskan operaatioon. Nämä olivat EDEN:ille tärkeimmät rintamat, eikä meillä ollut sinne suunnalle minkäänlaisia aktivoituneita MPP:itä. Maailmanpoliittinen tilanne on keskeinen tekijä, joka sitoo presidentin vaikutusmahdollisuuksia. Samoin tähän liittyvät liittolaissuhteet. Meillä kuitenkin osa väestöstä ei osaa nähdä eSuomen ulkopuolelle ja katsoo syyllisen olevan eliittihallitus, joka ei ole tehnyt mitään sille, että Suomelle ei aukene mahdollisuuksia sotia. Hallitus on tehnyt kaiken ilkeyttään. Itseäni tuollaiset lausunnot lähinnä ärsytti, kun tiesi, että eSuomella oli tärkeät MPP:t voimassa sellaisten maiden kanssa, jotka eivät juuri sillä hetkellä sotineet, ja että minulla oli valtuudet uusia ne. Olisiko pitänyt tehdä EK:lle esitys, että se säätää lain, jolla velvoitetaan Yhdysvaltoja hyökkäämään Isoon-Britanniaan?

Kauden alku meni asioihin tutustuessa, erityisesti eSuomen talouden tilanteeseen. Avec aloitti armeijauudistuksensa suunnittelemisen, sisäasianministerit Decode ja Muffe42 toteuttivat lippufirman perustamisen ja muutenkin asioita hoidettiin perinteisesti. Itse manasin, kun eduskunta sääti lakeja järjettömistä ylimääräisistä koulutusfirmoista, jotka oli velvollisuus toteuttaa. Itse olen aina vastustanut rahantuhlauslinjaa. Urokhtor hoiti ulkosuhteita aina välillä minun pyynnöstäni ja hoiti ministeriönsä asioita. Gabriel Lavanchea konsultoin EDEN-kysymyksissä, Lauri Mursu hoiti valtiovarainministeriön asioita ja LeFt tiedotteli. Minä kävin lähes päivittäin pitkiä keskusteluita Viron presidentti estonianin kanssa liennytellen välejä ja neuvotellen Baltian läpikulkuoikeudesta. Ne neuvottelut olivat erittäin turhauttavia.

Jatkuvat saavutusvaatimukset

Kun hallitustoiminta on näin rutinoitunutta, niin on vaikea täyttää niitä vaatimuksia, joita aina ulkopuolisilta tahoilta esitetään. Missä ne saavutukset ovat? Tämä kysymys on koko poliittisen systeemimme ongelma. Eduskuntaehdokkaat lupaavat järjettömiä asioita, jotta pääsisivät eduskuntaan. Kansanedustajat taas sitten toteuttavat näitä vaalilupauksiaan tai muuten vain pyrkivät hankkimaan saavutuksia lakiesitysten muodossa. Tuloksena on monesti joko valtion varoja tuhlaavia tai muuten toteuttamiskelvottomia päätöksiä. Tämä kuormittaa lainsäädäntöä ja vaikeuttaa hallituksen työtä.

Hallituspolitiikan tavoitteena on pitää maa kasassa. Talouden on kasvettava, suhteet liittolaisiin hoidettava, rahoista pidettävä huoli kirjanpidon avulla, hoitaa ulkosuhteita, pitää armeija iskukykyisenä ja maa elinkelpoisena. Viimeinen kohta tulee ongelmaksi, kun järjettömiin sotiin ei pidä lähteä, eikä ilman sotia peli ole miellyttävää. Tässä tilanteessa hallituksen piirissä suunniteltiin harjoitussotaa, joka sitten toteutettiinkin.

Saavutuksena kuitenkin voin sanoa sen, että pyrin toteuttamaan mahdollisimman kansallismielistä politiikkaa. Presidentillisellä määräyksellä otin maahanmuuttopolitiikan hoidettavakseni ja ensi kerran eSuomen aikana noudatettiin sellaista maahanmuuttopolitiikkaa kuin itse olen halunnut hoidettavan. Kansalaisuus on myönnetty vain EDEN-maista tuleville suomea puhuville suomen kansalaisille. Saavutuksia olivat myös Viro-neuvottelut, joiden tuloksella nyt ei ole enää väliä, eiväthän ne tosin silloinkaan läpimurtoon johtaneet. Sisäministeriön uudistus toteutettiin, armeijan uudistus eteni, kansallista terveydenhuolto-ohjelmaa ei otettu käsittelyyn ja päätöksissä pyrittiin toteuttamaan kansallisen edun politiikkaa.

Seuraava asia on kuitenkin sellainen, että siinä kohtasivat ikävästi omat saavutukseni ja kansallisen edun politiikka

Viron politiikka ja Baltian kysymys

Nämä minä määrittelin kauteni alussa tärkeimmiksi kysymyksiksi ja niiden ratkaisemiseksi käytin puolet kaudestani. Sen, minkä kauteni puolivälissä tulleilta RL-kiireiltä ehdin, pyrin omistamaan hallitustyöskentelylle ja Virolle. Neuvottelut menivät aluksi hyvin ja olin toiveikas. Estonian ei kuitenkaan suostunut edes tarjoamaan takeita siitä, ettei Viron aluetta käytettäisi eSuomen vastaiseen hyökkäykseen. Yhdessä Okkiuksen kanssa Avecin avustuksella laskimme kaikki kulut, jotka Viron kautta läpipääsemiseksi vaadittaisiin ja esitimme ne estonianille. Olisimme korvanneet kulut ja maksaneet vielä ylimääräistä sekä järjestäneet pari isoa EDEN-MPP:ta Viron tueksi. Korvaukset olisivat siis olleet huomattavat, kun vielä Viro olisi saanut Kurdzemen ja Vidzemen, Suomi Zemgalen ja Latgalen. Tämä ei olisi maksanut Virolle mitään, mutta silti estonian ei suostunut.

Sunnuntaina jouduin vaikeaan tilanteeseen, kun hallituksessa alettiin puhua sodanjulistamisen mahdollisuudesta. Aluksi enemmistö ei tukenut, mutta muutaman tunnin jälkeen myöhään illalla ymmärrettiin, että MPP:iden kannalta tilanne olisi paras. Viro oli lähes kokonaan ilman MPP:itä. Itse epäilin sotaa aina viimeiselle tunnille asti, koska panoksena oli kuukauden neuvottelut, minun henkilökohtaiset suhteeni ja myönnettävä on, että myös mahdollisuuteni Viron politiikassa. Käytännön haittoja olisivat Viron ja Suomen suhteiden huonontuminen, Viron PHOENIX-mielisten voimien kasvaminen ja Malesian TW:n katkeaminen. Kun EDEN oli antanut luvan sodanjulistukselle ja mahdolliselle operaatiolle, ei sotakoneen käynnistymistä voinut pysäyttää.

Lopulta valiokunnan äänestystulos, jossa oli viisi puolesta ja SJP:n edustaja äänesti tyhjää, oli niin sitova, että hyökkäykseen oli lähdettävä. Kansallinen etu vaati kansakunnan aktiviteetin lisäystä sekä yleinen katkeruus Viron aiempia selkään puukotuksista oli niin suuri, ettei liennytyspolitiikka voinut jatkaa eSuomen kansan kostonhalun takia. Hyökkäyksen tavoitteeksi asetettiin Põhja-Eestin valtaaminen ja siellä olevan q5-sairaalan tuhoaminen. Toisin kuin virolaiset ja erityisesti latvialaiset luulivat tarkoituksena ei ollut Põhja-Eestiä pidemmälle meneminen Unkarin MPP:n takia. Taistelu päättyi armeijan aivan uskomattomasta iskukyvystä huolimatta tappioon. Lähes miljoonan damage-määrä on käsittämätön ja kertoo paljon armeijamme iskukyvystä. Yhdysvallat arvostaa entistä enemmän Suomea, kun operaatiomme toteutettiin samaan aikaan kuin sen Britannian operaatio. Me löimme enemmän kuin vihollinen, mutta vihollisen parempi ajoitus ja puolustava asema toivat meille tappion. Vaikka joku pelle ehtikin väittää tappion olevan presidentin syy, ei se ole edes koko Suomen valtiojohdon syy, eikä armeijankaan, joka teki kovaa työtä. Samat tyypit tietämättöminä huutavat taistelun alettua Suur-Suomea ja tappiollisen taistelun jälkeen syyttävät presidenttiä.

Seuraavalla presidentillä on avoin sota Viron kanssa ja siinä onkin sitten miettimistä. Itse olen kyllä ollut neuvottelujen kannalla, mutta nyt on niin sekavat mielipiteet itselläni tuosta Virosta. Sota kyllä piristi Suomea, mutta sen mukana kyllä myös menetettiin paljon mahdollisuuksia. Itse olen nyt hieman kyllästynyt koko asiaan. Aika näyttää, miten Viron kanssa käy. Minä kyllä pysyn edelleen heimoaatteen kannalla, aatteen, johon myös KDP on sitoutunut.

Tulevaisuuden suunnitelmani

Itse aion nyt vetäytyä eSuomen politiikasta. En asetu KDP:n ehdokkaaksi 25.2 pidettäviiin eduskuntavaaleihin, vaan siirryn todennäköisesti ulkomaille yrittäjäksi. Olen nyt saanut aika tarpeekseni eSuomen puoluepolitiikasta ja siitä jatkuvasta väännöstä. En halua leimautua enempää ja haluan tehdä muutakin kuin vain vääntää samojen tyyppien kanssa samoista asioista. Tästä pelistä voisi etsiä uusiakin puolia kuin politiikan. Palaan varmaan jossain vaiheessa, mutta nyt jään mielestäni ansaitulle eLäkkeelle. KDP:n johtotehtäviä en ota enää vastaan, mutta perustajajäsenen asemassani pysyn ja minulla on siihen säännöissä määritellyt oikeudet. KDP:n parissa pyörin siis jatkossakin. Lopuksi haluan siteerata JokkeT:n profetaalisia sanoja, jotka hän lausui 9 kuukautta sitten ensimmäisen artikkelini kommenttiosiossa:

”Ohoh Stogis, todella hieno puhe, sinä pääset vielä pitkälle jos vain niin tahdot”

Minä tahdoin, minä pääsin.

Kiitos Suomen kansalle!

Stogis
Suomen väistyvä presidentti