Join the new world

"Taivaankannella
korkealla yllämme
liitää Okkius
ylvään joutsenen lailla
Paskoo runkkujen niskaan"

Niin. Okkius - kansallissankarimme - on jälleen antautumassa isänmaansa edun nimissä paimentamaan ja ohjaamaan uljaan Suomen ja sen kansan takaisin kotiin. Kuluneen kuukauden aikana ikivihollinen, kavala sortaja Venäjä astui jalallaan rajamme yli, ja otti väkivalloin meiltä kotimme pois. Tässä erään nimettömänä pysyttelevän suomalaisen runoilijan kirjoittamassa tanka-runossa Okkiusta verrataan joutseneen, joka liitelee korkealla yllämme tuoden turvaa. Sillä sellainen Okkius on - aivan kuin puhtoinen sydäntalven hanki ja joutsenen valkoiset sulat, ovat Okkiuksen sielu ja sydän puhtaita, vailla syntiä, vilppiä ja epätoivoa. Aivan kuin joutsenet, jotka näihin aikoihin palaavat takaisin Suomeen pimeän talven jälkeen, on Okkius tuova kevään ja sen auringon Suomeen.


Okkiuksen myötä joutsenet palaavat kotiin

"Karjuu 'Perkele!',
Okkius urhoollinen,
kaikuu jylhä maa"

Jämäkkänä johtajana ja isähahmona Okkius on tekevä sen, mikä on tehtävä. Aivan kuin esi-isämme, on hän tuleva omin vahvoin käsivarsinsa taittamaan jokaiselta eteensä tulevalta venäläiseltä niskan poikki "perkele" huulillan. Nyt Venäjän liput saloissaan liehuvat Suomen maat tulevat raikumaan sankarillisen Okkiuksen sotahuudoista, ja venäläisten veren tahrimat keväthanget tulevat merkitsemään hänen polkuaan, kun hän yksi kerrallaan kantaa meidät kotiin. Venäläiset tulevat vihaamaan Okkiusta. Tuon vihan alla kytee kuitenkin suurempi tunne: pelko. Pelko rangaistuksesta, sillä kuten kaikki varkaat, Venäläiset tietävät kohtaavansa ansaitsemansa kohtalon.

Kun venäläiset äidit peittelevät iltaisin pienokaisensa petiin, he kiittävät mielessään Okkiusta, ettei hän ole vielä riistänyt onnea perheeltään- Samalla he kuitenkin itkien kiroavat Okkiusta, koska tietävät, että pian lapselta viedään isä, ja vaimolta puoliso. Kuin supikoirasta, tulee venäläisestä arka ja säikky - aina olkansa yli vilkuilevan kapisen koiran kaltainen säälittävä eläin, joka takertuu merkityksettömään elämäänsä kynsin ja hampain, tietäen sen turhaksi. Koska Okkius ottaa sen, mikä Okkiukselle ja Suomelle oikeutetusti kuuluu.


Voitokkaat soturit nostavat Okkiuksen johdolla Suomen lipun salkoon

"Veistos murenee
Aika ei mitään säästä
Vaan urotyö
Okkiuksen urhean
se elää ikuisesti"

Vielä kauan sen jälkeen, kun pöly on laskeutunut Moskovan raunioilta, kerrotaan kunnoittavan pelokkaaseen sävyyn tarinoita Venäjällä Suomen mahtavasta Okkiuksesta, joka suomalaisella sisulla ja lujalla tahdonvoimalla kukisti heidät. Kukaan ei uskalla edes katsoa Suomeen päin, ja ajatuskin Okkiuksesta saa paatuneimmankin venäläisen ottamaan lakin pois päästä. Sillä Okkius istuu korkeimman kuusen latvassa - hän näkee ja kuulee sieltä kaiken. Siinä missä tarinat Okkiuksesta tulevat Venäjällä olemaan pelon sävyttämiä, tulevat ne Suomessa olemaan tarinoita voitosta, sen tuomasta riemusta sekä Suomen uuden kukoistuksen alusta. Kun Okkius palaa ristiretkeltään, on häntä odottamassa sankka ja monipäinen saattojoukko, jonka hurraaminen kaikuu aina Siperiaan asti, ja saa tappion nöyryyttämät venäläiset kiristelemään itku silmässä hampaitaan.


Ethän sinäkään halua nähdä tässä lipussa punaista?

Äänestäthän siis Okkiusta, jonka vankka kokemus korkeista vastuuviroista sekä pitkä elämä pelissä takaavat onnistuneen tulevan kuukauden meille kaikille.

Pyydän kaikkia huomioimaan, että teksti on kirjoitettu täysin pelin nykyistä tilannetta ajatellen. En toivo oikeassa elämässä venäläisille tapahtuvan mitään pahaa, enkä usko Okkiuksenkaan edes ajattelevan kenenkään niskan taittamista. Onnea vaaleihin!