Join the new world

Tämä teksti ei edusta minkään puolueen tai järjestön virallista näkökulmaa ja se tarjotaan aivoruokana e-vallankumouksellisille. Nam nam! 😁. Kritiikki ja palaute ovat tervetulleita.


Ja kyllä, tiedän että tämä on pitkä ja tavallaan kuiva, sisältäen paljon teoriaa ja vähän varsinaisia neuvoja. Mutta minusta sitä oli hauska kirjoittaa ja heittää tänne toivoen että muutama toveri lukisi sen ja nauttisi.

Copyleft: feel free to reproduce, edit, translate, reformulate and otherwise re-use, with or without attribution.

Alkuperäinen kirjoittaja: Phoenix Quinn, Vallankumouksellinen
Käännetty suomeksi Suomen Punaisen Puolueen toimesta.

********************



Erepublikin luokka-analyysi, osa 2.

Massiivinen sosiaalinen peli

eRepublik on peli, joka on olemassa oikeassa maailmassa. Se on olemassa pääosin vielä todistamattomana bisnesmallina, tähdättynä eRepublik Labsille tuottavana ja uudelleentuottavana tulona. Se on olemassa myös kansainvälisenä sosiaalisena tapaamispaikkana ystävyyksien vaihdoille sekä ideoille. Kuten monet muut eri tyyppiset sosiaalisen verkoston ohjelmistot, sen käytettävyys ja sen ”paikka maailmassa” tai ”paikka historiassa”, ovat kiinnostavia aiheita. Sen todellinen lentorata, sekä tuottoa tekevänä bisneksenä että sosiaalisena verkostona, ovat laajalti tuntemattomia.

Sisäisesti pelin taso, ”paljon puhututtujen avatarien” nimettömyys sosiaalisissa rajoissa, jotka pelin johtajat ovat asettaneet, järjestää mahdollisuuden sosiaaliselle kokeilulle suhteellisen turvallisen vuorovaikutuksen alueella. Toisin sanoen, ihmiset voivat olla omia itsejään valittuun rajaan saakka, mutta he voivat olla myös kenraaleja, presidenttejä, työläisiä, kirjoittajia, pankkiireita ja vallankumoajia niin pitkään, kun he noudattavat järkeviä sosiaalisia sääntöjä, jotka kieltävät epäinnostavan ja loukkaavan käytöksen.

Sisäisesti, ohjelmiston kehityksen tasolla, vaikka se ei olekkaan ilmainen ja avoin lähdekoodi, peliohjelmisto on avoin suurelle vertailulle, kuten moni ulkoinen foorumi ja API:iin pohjautuvat työkalut näyttävät. Sitä voidaan pelata tuhlaamatta oikean maailman rahaa, joten se on ilmainen tiettyyn rajaan asti. Lähdekoodi, kuinka tahansa, on yksinoikeus. Sen omistajat eivät julkaise koodipohjaa, eikä se ole vaadittavissa julkiselle muokkaukselle. (Vaikkakin tulee olemaan kiinnostavaa nähdä mitä tapahtuu, jos ja kun FLOSS-vaihtoehto eRepublikissa ilmestyy)

Molemmat, pelin sisäiset- sekä ulkoiset ehdot, tarkoittavat sitä, että peli pelaa itseään – ohjelmiston lyydiset olot, jos ymmärrät, eivät ole staattisia. Arviot, kuten ”se on vain sotapeli” tai ”johtajat ovat varauksellisia”, ovat todistettavissa vain tietyissä tiukoissa kokemuksen ja mielikuvituksen linjoissa; he ovat harhaanjohtavia suurempiin sosiaalisiin, historiallisiin ja teknisiin konteksteihin. Yhteenvetona:

* Sisäisesti, peli on virtauksessa. Suunnittelijat ja ohjelmoijat jatkavat bugien etsimistä ja korjaamista, jotta he voisivat lisätä ja esitellä uusia ominaisuuksia sekä parantaa monia moduleita.

* Ulkoisesti, peli on erittäin kokeilullinen. Melkein neljäsosamiljoonaa ihmistä on sitoutunut sosiaalisen verkoston kokeiluun virtuaalisella leikkikentällä, joka karkeasti simuloi oikeaa maailmaa samalla, kun se antaa ohjakset mielikuvitukselle.

Mikä on luokkien tila eRepublikissa?

Imperialistit ja johtajat(adminit)



Objektiivisesti puhuttuna, ePorvaristo-luokka voi koostua ainoastaan parasiiteistä, loisista, jotka elävät eEnemmistön työstä. Heidän roolinsa puolustukseksi heidät on ajettu yrittämään hegemonioida myös kulttuurista sfääriä, mikä tarkoittaa kaiken huvin rutistamista pelistä kaikilta paitsi heiltä itseltään. Se ilmenee usein gorillamaisella tavalla karjua, että he ovat ainoita, jotka tietävät "miten peliä pelataan", tai simpanssimaisella juoruilulla, että he ovat "oikeita pelaajia". Tällä on ”kimmoava vaikutus” monen avaran pelaajamäärän vieraantumiseen virkistäen vallankaatajia.

Imperialistisen luokan hahmojen ja heidän lähimpien lakeijodensa virtuaaliekonomia johtaa heidät kohtaamaan intensiivistä kilpailua omiensa joukossa, mikä johtaa loppumattomiin yrityksiin hyökätä ja tuhota toistensa alueita ja valtioita, yleensä rikkoen reilun pelin sääntöjä, jotta he voisivat saavuttaa nämä lopputulokset.

Tämä ei ole pohjimmiltaan heidän osansa valinnasta johtuvaa. Mieluummin se on avainelementti pelin tarkoitukselliselle suunnittelulle kapitalistisena bisnesmallina. Se näyttää ristiriitaiselta vallankaatajille, jotka voivat ja pystyvät rehellisesti nauttimaan pelin pelaamisesta. On faktaa, että pelin omistajat ovat oikeat ePorvariston ”suunnittelijat”. Tämä luokka kaikkein todennäköisimmin kuluttaa oikeaa rahaa peliin, ja pelin omistaja tietävät sen.

Tämä ulkoinen todellisuus on paljastettu pelin sisällä ainoastaan ajoittaisilla ”deus ex machinan” (= odottamaton juonenkäänne) vaikutuksilla peliin. Yleinen pointti tässä on se, että se on rakennettu pelin sisään.

Vallankumouksellinen perspektiivi eRepublikissa täten tulee loogisesti pelin suunnittelijoiden ja pelin itsensä, ylentäen ja mallintean kapitalistien tylsyyttä, hyväksikäyttöä, vieraantumista ja ideologiaa yksityiseen voittoon, kritiikiksi. Rahaa ei tulisi käyttää peliin, eikä peliä tulisi mainostaa tällaisena kuin se on, paitsi jos se saa vallankumouksellisia ajatuksia ja tekoja aikaan.

Apina näkee, apina tekee



Pelin jokaisessa näkökohdassa armeija sekä poliittiset- ja ekonomiset rakennelmat eivät ole ainoastaan joukko porvariston metodeja ja kulttuuria suunniteltuna peliin, vaan on joukko joka on valmiina, joka tahtoo ja on kykenevä hyppäämään näihin rooleihin.

Byrokraattis-mielisille poliitikoille se ilmenee ylimonimutkaisina ministeriöinä, loistavina titteleinä, loputtomana tungoksena yhdenmiehen johtotehtäviin parlamentissa ja virkaintointoisina käskyinä, julistuksina, ivaamalla laillista pelaamista ja lopuntonta nationalismin huuhaa-virtaa.

Sotilaallisille wannabeille kiihtynyt sotilaallinen machoilu tähdentää, kenet pitää huijata taistelemaan alistajiensa puolella muissa maissa veljiään ja siskojaan vastaan.

Bisnesmiehille, he kytkeytyvät suoraan systeemiin, joka palkitsee maksimoimalla voitot ja samalla jättää tarjoamatta systemaattisen, organisoidun äänen ja muutamia tärkeitä työvoiman oikeuksia. Tässä kieroutuneessa ekonomiassa he pakonomaisesti ylistävät itsensä leikkikenttänsä bisneksissä, lahjoittaen heidän vapaa-aikaansa ja monessa tapauksessa oikeaa rahaansa eRepublik Labsille, tullakseen rikkaiksi virtuaalisesti.

Ideologiosteille ja propagandisteille, ehkäpä vielä enemmän kuin poliitikoille, militaristeille ja yrittäjille, liittyminen suuriin ePorvareihin lisävoimistaa heidän refleksiivisiä luokkaennakkoluulojaan, antaen psykologisen mukavuuden alueen, missä he voivat vakuuttaa itsellensä ja kaikille muille, että ”kaikki on hyvin maailmassa”, vaikkei selvästi ole.

Jokatapauksessa, nämä omistautuneet ja sitoutuneet isot porvarit toimivat suorassa oppositiossa tavallisten työläisten ja sotilaiden objektiivisiin kiinnostuksiin. Jotta he voisivat pitää paikkansa vallassa ja auktoriteetissa, heidän täytyy kohdella enemmistöä kuin viljaa tuulimyllyssä. Ja adminien tapauksessa, jotta he voisivat estää tylsistymisen, joka on pahaksi bisnesmallille, tai vallankumouksen, joka voisi kaataa heidän valtansa ja muuttaa pelin luontoa, heidän täytyy joko todistaa tai vakuuttavasti uhata enemmistöä, että heitä painostetaan ja heidän omaa hyvyyttään hyväksikäytetään.

Olen niin kyllästynyt USA:han

Suuri enemmistö työläisistä, sotilaista ja progressiivisesta keskitasosta, ”eAmmattilaisista” kohtaavat dilemman, että peli, joka simuloi oikeaa elämää voi tulla yhtä tylsäksi ja pitkäveteiseksi – jos ei enemmänkin – kuten oikea elämä kapitalismin, jälki-liberalismin ja jälki-kolonialismin alaisena.

eTodellisuuden “jokapäiväinen” umpikuja-luonne on selvä kaikille uusille pelaajille ja ”kahden napin painaja” legioonalle. Syy, miksi he jatkavat pelaamista, niin monessa tapauksessa on, että heidän oikea elämänsä on vieläkin pitkäveteisempää ja absurdimpaa. Vähintään täällä he voivat ainakin hetkellisesti nauttia matkan pieneen fantasiamaailmaan, antaen mielikuvitukselleen vähän tilaa hengittää, jotta he voivat kuvitella vaihtoehtoisen maailman.

Tämä aktiviteetti on jollain tapaa verrattavissa uneksimiseen. Progressiivinen keski-strata ja luokkatietoiset, mutta ei vielä vallankumoukselliset työläiset ja sotilaat ovat kuin ihmisiä, jotka ovat opiskelleet ohjattua uneksimista tai mielenkoulutusta / meditaatiotekniikoita. He ovat alkamassa ymmärtää, ettei heidän tarvitse ohjata uni-kiertojaan kaikkialle, mihin heidän alintajuntansa spontaanisti vie ne.

Vallankumoajat, toisaalta, ovat heränneet. Jotkut ovat heränneet vasta hetki sitten ja yrittävät saada unelmavaltion mielestään aktiivisesti sitoutuneena heräävään mielikuvitukseensa. Tämä on tärkeä rooli: tuoda huumoria peliin ja osoittaa, että absurdit asiat auttavat muita pääsemään irti valmiiksi rakennetusta bisnesmallin ”Lyydi-matrixista”. Spontaanit vallankumoajat juhlivat heidän omaa heräämistään demonstroimalla, että on muita keinoja pitää hauskaa.

Kokonaan tietoiset vallankumoajat ottavat ilosta askeleen enemmän irti etsiessään pelin uudelleenkeksimistä. Ylipäänsä, käyttäen sitä, mikä on tehokas jiu-jitsun keino eli syvä itse pelin luonnon ymmärtäminen yrittää kaataa peli yhdessä, ja toivottavasti edistää vähintään jollain pienellä keinolla muuttuvaa maailmaa kohti.

Taistella erheellisiä ideoita vastaan

Oikeiston opportunismi on huonoin ja typerin virhe äärivasemmistolaiselle. Porvaristo ja imperialistiluokka eivät koskaan tule olemaan vakuutettuja luovuttamaan heidän luokkaluontoisuuttaan, eikä heitä voida kaataa sisältäpäin. He tekevät, tosiaan, fundamentaalisessa älyssä, edustavat ja luottavat ”pelimekaniikkaan”. On typerää ajatella, että ystävystymällä heidän kanssaan – strategisessa tajussa – he voisivat olla ”voitettavissa” vallankumoukselliselle perspektiiville. Oikeiston opportunismi on tehokkaasti porvaristolle luovuttamista ja siten sitä vastoin pitäisi taistella tarmokkaasti.

”Vasen” opportunismi on kaikkein yleisin virhe äärivasemmiston keskuudessa. Periaatteessa, se on oikeiston opportunismia pienen muokkauksen kera. Se heittää pois vaikeudet ekonomiasta, kulttuurista – ja ehkäpä jonain päivänä armeijasta – haasteet, jotka sisältyvät maailmanlaajuiseen porvariston vallankumoukseen. Luokkapohjaisen analyysin sijaan, se riippuu ideasta omata ”oikeat ihmiset” vallassa (tai hienovaraisempi versio samasta asiasta, ”oppia taitamaan pelimekaniikka”), se johtaa fundamentaaliseen eroavaisuuteen. Hirveimmässä muodossaan vasemmiston opportunismi yksinkertaisesti korvaa nationalismin proletariaattisena nationalismina ja näin ollen se tulee käytännössä erottamattomaksi oikeiston opportunismista. Taisteluista ”vasemmiston” opportunismin muotoja vastaan pitäisi olla kalibroitu puolustustaso proletariaatismia vastaan. Monessa tapauksessa toverillinen vuoropuhelu ja keskustelu voivat ratkaista ongelman.

Taistelua oikeiston- sekä vasemmiston opportunismia vastaan ei pitäisi ottaa tekosyynä osanottamattomuuteen. On paljon tekemistä käyttäen eRepublikin parlamentarismia, ekonomiaa, armeijaa ja kulttuurisia rakenteita auttaakseen huolehtimaan ja edistämään vallankumouksellista sanomaa, niin pitkään kun se tehdään ”silmät avoinna”. Loppujen lopuksi, proletaarien ja progressiivien tarvitsee taistella imperialistien hegemoniaa ja porvareiden kulttuuria vastaan jokaisessa pelin sfäärissa.

Virtuaalinen opportunismi on salakavalin virhe äärivasemmistolaisten joukossa ja se pitäisi aina olla käsiteltynä ristiriidassa kansalaisten keskuudessa, elleivät teot pelissä selvästi myötävaikuta vastavallankumouksellisia tekoja oikeassa maailmassa.