Join the new world

Tänään eHistorioitsija julkaisi sinänsä ansiokkaan Vihtori-elämäkerran, jossa on kuitenkin muutama kohta, joissa haluan oikaista kyseisen lehden toimitusta.

Kummallista on kuinka eHistorioitsija ei ottanut huomioon Latvian goonauskampanjaa ennen PEACE-sähläystä, Vihtorin lähtöä eRuotsiin, JokkeT:n puheenjohtajakautta, IKP:n uudistuslinjan nousua ja Ganjawarriorin impeach-sähläystä. Ilman näitä asioita KKP:n perustamista ja IKP:n hajoamista ei pysty kunnolla hahmottamaan. Vaikka vapusta 2009 lähtien Vihtori joutui jättämään IKP:n ei hänen persoonansa kadonnut, vaan "vihtorilaisuus" pysyi IKP:n sisäisenä kysymyksenä koko loppukevään ja alkukesän.

Kommentit muutamiin artikkelin kohtiin

Keskustelu eNordicsista kuitenkin raivosi niin suurena, että IKP nosti asian esille puoluekokouksessaan. Esille nousi erilaisia keinoja vastustaa Ruotsiin liittymistä ja pian esille nousi ajatus avun pyytämisestä PEACE-sotilasliitolta, silloisen ATLANTIS-sotilasliiton (jonka jäsen Suomi oli) vastustajalta. Heräteltiin ajatuksia avun pyytämisestä vaaleihin, jotta PEACE-äänestysjoukot voisivat IKP:n äänestäjien kanssa äänestää valtaan sellaisen presidentin, joka ei toteuttaisi yhdistymistä. Kokouksessa sattui istumaan ulkopuolinen henkilö salanimen takana ja tieto suunnitelmasta vuoti julkisuuteen äärimmäisen nopeasti.

IKP:tä syytettiin maanpetoksesta ja asiasta nousi ennennäkemätön kohu. IKP:n jäsenistö puolusteli suunnitelmiaan isänmaallisuudella, mutta syystä tai toisesta se ei vakuuttanut ketään. Ennen pitkää syyttävät sormet kääntyivät kohti Vihtoria ja tämä julisti olevansa yksin koko suunnitelman takana, jotta IKP ei saisi enempää lokaa niskaansa. Epätoivotun huomion ansiosta tämä päätti vetäytyä pelin parista ja antaa tilanteen rauhoittua. Tilanteen takia Red Jihadin presidenttiehdokas ja vaaliliiton tukema InuNova jättäytyi ehdokkaan pallilta tultuaan IKP:n pettämäksi (IKP oli suostunut tukemaan InuNovaa vain, koska tämä ei tukenut ajatusta eNordicsista).

Vihtori itse esitti suunnitelmansa PEACE:n avulla tehdystä kaappauksesta 29.4 pidetyssä puoluekokouksessa:

-Pitka_Masa- Mutta tosiaan, mie olen miettinyt että joko: PEACE-kaappaus poliittisesti tahi RW-sota. Ja tätä odotellessa aletaan kasata nationalisteja
-Pitka_Masa- Ja täällä nyt on ajatuksia:
-Pitka_Masa- 1. PEACE kutsutaan äänestämään meidät johtoon, teemme "vallankumouksen" ja kieltäydymme "kunniasta". Harmi on vain että jäämme tavallaan velkaa PEACElle
-Pitka_Masa- 2. PEACEn avustama RW-sota

(Minulla on ollut logit hallussani jo vanhastaan.)

Koko IKP ei tukenut tätä suunnitelmaa. Tulee huomata, että Hesus ja Noplamodo huomauttivat, että tuollainen tempaus nostaisi Suomen kansan IKP:ta vastaan, ja nämä nationalistit käsittääkseni pitivät sitä kylläkin arvelluttavana. Hesus piti tärkeänä Ruotsin ja Norjan nationalistipuolueiden kanssa neuvottelemista, mikä yhteistyöideana oli edistyksellinen. PEACE-suunnitelmaan suhtauduttiin varauksellisesti, mutta koska Vihtori sen esitti, oli sillä hyvin suuri auktoriteetti tukenaan. Muistan itse silloisena rivijäsenenä suhtautuneeni asiaan hyvin kriittisesti, mutta kuitenkin ymmärtäen isänmaallisen tarpeen torpata eSkandinavia.

Tapaus tuli ilmi vapunpäivänä 2009. Tulee muistaa, että puoluekokouksessa asiaa käsiteltiin kuitenkin Vihtoria lukuunottamatta suht pinnallisesti, eikä voi sanoa koko IKP:n ainakaan puoluekokouslogien perusteella suunnitelleen vallankumousta.

Tässä mielessä eHistorioitsijan johtopäätös siitä, että vallankumous olisi ollut suunnitteilla on minun mielestäni huomattavasti liioiteltu. Se oli katala suunnitelma ja nationalismin vastainen, mutta puhetta se silti vain oli. IKP ei koskaan edes ehtinyt suunnitelmaa laajemmin käsitellä. Vihtori oli itse vastuullinen suunnitelmasta, ja kun tietää hänen pelimekaniikan tuntemuksensa, ei suunnitelma olisi päässyt toteuttamisen asteelle.

Tapahtuman jälkeen Vihtori lähti eRuotsiin, jolle vaati elintilaa eSaksasta. Vihtorin oli alun perin tarkoitus tulla takasin, kun ilma olisi puhdistunut, mutta tilanteet muuttuivatkin. Vihtori oli oikeaan, tai hänen kannaltaan väärään, aikaan epäaktiivinen ja jo 15.5 puheenjohtavaaleissa Noplamodo sai vain kolme ääntä vähemmän kuin JokkeT. Sinänsä Joken kausi IKP:n johdossa oli sellaista pumpulia, että uudistuslinjan linjauksia voitiin rauhassa kehitellä.

Vihtorin poistuminen ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi. Pian hän palasi jälleen pelin pariin. Oikeisto oli hänen poissaollessaan selkeästi heikentynyt ja vanha IKP hajosi myöhemmin (toimituksella ei ole varmaa tietoa siitä, hajosiko se Vihtorin tuella vai ilman sitä. Selvää kuitenkin on, että IKP:n raunoille perustettu KDP joutui riitoihin Vihtorin johtaman KKP:n kanssa). IKP:n kadottua eSuomen puoluekartalta ei Vihtorilla ollut enää puoluetta mihin panostaa. Jonkin aikaa hän vain ”lorvaili”, mutta pian kävi kaikille selväksi, että hän ei ollut käyttänyt aikaansa huonosti. Suomen puoluekartta sai uuden puolueen, Kansallisen Korppipuolueen, jonka tehtävä oli jatkaa IKP:n perintöä.

Tässä tilanteessa on hyvä muistuttaa siitä, että IKP oli nationalistinen oikeisto ja Sininen Puolue nössöoikeisto, joka puhui lähinnä yrittäjyydestä mainiten "isänmaan" korkeintaan kerran kahdessa kuukaudessa. Itse en olisi tästä syystä ikinä voinut liittyä Siniseen Puolueeseen.

Oikeisto oli heikko, jos sillä tarkoitetaan IKP:ta. Joken kausihan oli täydellistä epäaktiivisuutta, eikä toukokuun puoluekokouksessa vihtorilaisuutta saatu tuomittua, vaan asia jätettiin "hautumaan", vaikka kuinka minä, Noplamodo ja Rauhamäki yritimme saada puoluetta uudistumaan.

IKP hajoamista koskevat tiedot olen jo laittanut artikkelin kommenttiosioon, mutta muille lukijoille voin kertoa koko hajoamisprosessin selvityksen löytyvän täältä: http://erepublik.fi/index.php?option=comcontent&view=article&id=86:kansallisdemokraattinen-puolue&catid=39:puolueet&Itemid=62.

Viikko ennen 5. kesäkuuta pidettäviä presidentinvaaleja IKP:n kansanedustaja Ganjawarrior pisti impeach-äänestyksen käyntiin ja aiheutti eSuomessa vakavan vaaran, jos maassa nousisikin valtaan goonipresidentti. IKP irtisanoutui teosta ja Noplamodo tuomitsi minun ja Rauhamäen tuella. Kyseinen tapahtuma osoitti sen, että IKP:n johto ei ollut ajan tasalla ja puoluetta todellakin tarvitsi uudistaa.

16.6 Isänmaallisen Kansanpuolueen johtoon nousi Noplamodo. Samana iltana pidetyssä puoluekokoussa puoluekokous irtisanoutui vihtorilaisuudesta, antoi puoluehallitukselle avoimen mandaatin uudistaa puolue ja nimitti puoluehallituksen, jonka neljästä paikasta kolme tuli uudistuksellisille. Moerriz sai jatkaa tiedotusvastaavana, mikä korostaa sitä, että IKP:n uudistuslinjan tavoitteena ei koskaan ollut hajottaa IKP:ta tai lakkauttaa sitä. Voin uudistuslinjan vanhana ideologina sanoa aivan avoimesti sen, että me halusimme säilyttää Isänmaallisen Kansanpuolueen, mutta uudistetulla hieman maltillisemmalla ja asiallisemmalla linjalla.

Varsinainen pommi pamahti pari päivää ennen eduskuntavaaleja, kun Vihtori asettui pelissä IKP:n eduskuntaehdokkaaksi. IKP päätti heti, ettei Vihtori ole laillinen ja tunnustettu ehdokas, koska Vihtori ei ollut ilmoittautunut foorumilla, eikä hän ollut puoluehallituksen hyväksymä. Tietenkin pelkäsimme, että aikooko Vihtori tehdä paluun IKP:n johtoon ja purkaa sen kaiken uudistustyön, joka vain viikko aiemmin oli saatu käyntiin. Vihtori kuitenkin totesi valituksi tultuaan, ettei IKP ollut enää sama vanha puolue kuin ennen ja ilmoitti perustaneensa Kansallisen Korppipuolueen. Muistan, kun kuulin tästä uutisesta oliko se nyt 26. päivä vai 27. päivä, ja ajattelin helpottuneena, ettei Vihtori havittele IKP:ta enää takaisin itselleen. Tämän todettuani Noplamodolle tajusin heti, että nyt alkoi IKP:n hajoamisprosessi. Moerriz liittyi 27. päivä ja ilmoitti, että Vihtori oli kuitenkin hänelle se oikea johtaja, mutta ilmoitti, ettei vastusta uudistuslinjaa ja totesi kannustavasti minulle, että uskoo IKP:n uudistusmielisten etenevän vielä politiikassa. Moerriz ero siis tapahtui hyvässä hengessä. Samantien Noplamodo antoi minulle luvan yhdistää oma artikkelivastaavan virkani Moerriz tiedotusvastaavan kanssa ja näin ollen minusta tuli IKP:n viimeinen tiedotusvastaava.

Vihtorilainen edustus jäi siis pois puoluehallituksesta, menetimme heti KKP:lle kansanedustajaksi valitun Lookupin (nykyinen LEP:in kansanedustaja) ja parikymmentä jäsentä. Kokonaisuudessaan KKP vei IKP/KDP:n sadasta jäsenestä 40, mikä kertoo myös uudistusmielisten ja vihtorilaisten suhdeluvusta IKP😒sa.

Päätin kirjoittaa IKP:lle uuden puolueohjelman, jotta uusi politiikka saataisiin edes jotenkin vakuutettua IKP:n poliittiseksi linjaksi. Ohjelman kirjoitettua tajusin, että se tulisi olemaan myös uuden puolueen ohjelma. Noplamodo oli jo pidemmän aikaa väläytellyt uuden puolueen perustamista tai ainakin nimen vaihtamista, kun taas minä suhtauduin asiaan karsaasti. 29.6 päätimme Noplamodon kanssa lakkauttaa IKP:n ja seuraavana päivänä 30.6 puoluehallituksen hätäkokous vahvisti päätöksen. Keijo Kemmanen oli tuolloin kokouksessa neljäntenä jäsenenä, jotta puoluehallituksen koko pysyisi samana Moerrizin lähdöstä huolimatta.

IKP tuki Eriusta presidentiksi emmekä halunneet julkistaa päätöstä kesken vaalikampanjan, jolloin ilmoitus olisi jäänyt tulisen vaalitaistelun varjoon ja ehkä haitannut myös Eriuksen vaalikampanjaa. 6.7.2009 klo 10 IKP:n nimeksi muuttui Kansallisdemokraattinen puolue ja kaikki IKP:n jäännökset saivat uuden nimen. Tilanne oli koominen, kun Erius kiitosartikkelissaan kiitti IKP:ta, jota ei enää ollut olemassakaan.

KKP oli ensin, sitten vasta KDP

Pointti on kuitenkin se, että Kansallinen Korppipuolue perustettiin vielä IKP:n olemassaolon aikana ja nimenomaan KKP:n perustaminen hajotti IKP:n. Kansallisdemokraattisen puolueen perustaminen 6.7 oli viimeinen mahdollisuus IKP:n perinnön ja pohjan säilyttämiseksi. IKP:n viimeisen puoluehallituksen (Noplamodo, Rauhamäki, Stogis) oli viimeisen asti tavoitteena säilyttää IKP yhtenäisenä. En suostu vieläkään pitämään KKP:ta IKP:n seuraajana, koska kyseinen puolue syntyi Vihtorin ympärille ja jäsenistö tuli pääasiassa IKP:n vihtorilaisesta siivestä. KKP oli entisen IKP:n johtajan ympärille kerääntynyt puolue, joka sai jäsenistönsä IKP:n vihtorilaisesta siivestä.

IKP:n kadottua eSuomen puoluekartalta ei Vihtorilla ollut enää puoluetta mihin panostaa. Jonkin aikaa hän vain ”lorvaili”, mutta pian kävi kaikille selväksi, että hän ei ollut käyttänyt aikaansa huonosti. Suomen puoluekartta sai uuden puolueen, Kansallisen Korppipuolueen, jonka tehtävä oli jatkaa IKP:n perintöä.

Tämä kappale ei kyllä pidä paikkaansa

Vihtori ei olisi voinut koskaan panostaa IKP:hen, koska häntä ei olisi uudistuslinja päästänyt valtaan. Tosin asia menee spekuloinniksi, koska 15.6 puheenjohtajavaaleissa ei ollut enää Isänmaallista Kansanpuoluetta. Jos Vihtori olisi noussut IKP:n johtoon, olisi puolue hajonnut siinäkin tapauksessa.

KKP:ta ei perustettu IKP:n hajoamisen jälkeen, kuten kappale antaa ymmärtää, joten koko ajatus tipahtaa kyseisestä kappaleesta. Ei Kansallista Korppipuoluetta voitu perustaa IKP:n perinnön jatkajaksi, kun IKP oli vielä KKP:n perustamisen aikaan pystyssä. Eihän muuten KKP:n perustaminen olisi hajottanut IKP:ta ja jakanut nationalistit kahteen leiriin!

Minkä takia KDP ja KKP ajautuivat riitoihin?

Noplamodon kauden loppupuolisko, joka kesti 15.7 asti, oli hiljaista. Minä kävin keskusteluja Vihtorin kanssa tuolloin ja minun nouseminen KDP:n johtoon oli jo tuolloin itsestäänselvää. KKP:n ja KDP:n riita ei alkanut välittömästi, vaan voin rehellisesti myöntää sen, että se kiihtyi minun tultua KDP:n puheenjohtajaksi.

Vihtori oli sitä mieltä, että KDP oli epätoivoinen viritelmä jatkaa uudistuslinjan IKP:ta, eikä se tulisi olemaan kauaa pystyssä. Vihtori halusi, että minä ja koko KDP:n johto myönnetään, että hän vain kelpaa oikeiston ja koko kansallismielisen liikkeen johtajaksi. KDP:n olisi tullut liittyä Korppipuolueeseen ja tunnustaa tappio. Tämä näkökulma vahvistui, kun KDP sai vain kolme paikkaa heinäkuun eduskuntavaaleissa. Vihtori myös halusi jatkuvasti, että KDP asettuisi tukemaan häntä presidentiksi.

KDP kuitenkin halusi selvitä itsenäisenä. Heinäkuun alkupuolisko oli vihtorilaisten pomppimista korppeihin ja takas. Tosin kun KDP perustettiin he saivat syyn olla tulematta takaisin. IKP/KDP suhtautui tylysti loikkareihin ja näitä erotettiin jatkuvasti puolueesta. Jäsenkato stressasi meitä ja ilmapiiri kiristyi loikkausten myötä. Kun minä nousin puolueen johtoon, halusin muodostaa kansallisdemokraattisen liikeen, joka ei olisi liittyväinen Vihtoriin mitenkään. Halusin, että KDP on omillaan pärjäävä ja omaan ideologiaansa nojaava puolue.

IKP:n uudistuslinja oli vastustanut vihtorilaisuutta ja Vihtoria. Vihtori tiesi tämän ja piti meitä puoluekaappareina, vaikka olimme nousseet valtaan demokraattisen päätöksentekoprosessin kautta. Aika surkea puoluekaappaus, jos kerran hävisimmekin toukokuun puheenjohtajavaalit! Käsittääkseni puheenjohtavaaleissa jäsenistö äänestää ehdokastaan, eikä se oli mitään kaappaamista. Sehän on demokratiaa!

Vihtorin halu yhdistää oikeisto taakseen, KDP:n antivihtorilainen tausta ja KDP:n halu itsenäisyyteen olivat ongelmat juuret. KDP ei tunnustanut KKP:ta, vaan piti sitä loikkareiden henkilönpalvontaan perustuvana pseudopuolueena. KKP taas ei tunnustanut KDP:ta IKP:n lailliseksi perilliseksi, eikä koko puolueen olemassaoloa.

Kyse on myös henkilökysymyksistä. Myönnän aivan avoimesti sen, että halusin nousta eSuomen politiikassa mahdollisimman korkealle. Kysymykseksi nousi se, että kenestä tulisi eSuomen oikeiston johtaja, ja tilanne muodostui sellaiseksi, että Vihtorin voitto oli minun tappioni ja toisin päin. Elokuussa yritin presidentinvaaleissa yhdistää oikeiston taakseni presidentinvaaleissa ja sainkin SP:n tuekseni, mutta äänimäärähän kertoi sen, että sekä KDP😒ta että SP😒ta äänestettiin suoraan Vihtoria. Tämä onkin sitten oma tarinansa, mutta minun asettuminen Vihtorin haastajaksi kyllä katkaisi KDP:n ja KKP:n välit. KKP:n vaalivoitto oli KDP:lta pois, joten yhteistyö oli lähes mahdotonta. Jos yhteistyötä olisi harjoitettukin, olisi tarkoittanut IKP:n vanhan uudistuslinjan hajoamista ja sen saavuttamien asemien menettämistä. Lyhyesti sanottuna: KKP:n ja KDP:n edut eivät olleet yhtenäiset.

Lopulta KDP😒sa oli vahvan korppivastainen henki ja KKP😒sa kansallisdemokraattien vastainen.