Join the new world

Aivan, hyvät lukijat. Kuten otsikossa jo ilmoitettiin, en ota osaa seuraaviin presidentinvaaleihin. Tähän on syynä se, että minulla on lähiaikoina muutakin tekemistä, enkä voi ottaa sitä riskiä, että pahassa paikassa ovat presidentin pelilliset mahdollisuudet kaikkien ulottumattomissa. Seuraavissa vaaleissa voidaan minun kuitenkin olettaa olevan mukana aivan kuten ennenkin.

Tappeluni, osa V - Perikato

[img]http://www.nieuwsuitamsterdam.nl/afbeeldingen/mein_kampf.JPG[/img]

Toiset presidentinvaalini

Valtiollinen asetehdas

Otin osaa uuden eSuomen kolmansiin presidentinvaaleihin päättäväisesti, vaikka selvää oli, että LEP:n ehdokkaalla oli jälleen valtavan jäsenmassan äänet takanaan. Siinä missä ensimmäiset vaalini olivat itse vaaliohjelman kannalta melko vaisut, otin näissä vaaleissa rohkeamman linjan - ohjelmassani oli: "Q1-asetehtaan perustaminen valtiolle". Asetehtaan tarkoitus olisi ollut markkinahintojen säätely tarpeen tullen, sekä hätävarastona toimiminen, mikäli aseet käyvät kansalaisille liian kalliiksi tai ne kertakaikkiaan loppuvat. Tästä oltiin saatu esimakua hieman ennen vaaleja, kun eSuomessa aseiden hinnat nousivat dramaattisesti. Osasyynä tähän oli raudan hinta, mutta kiistämätön oli myöskin ihmisahneuden vaikutus. Karmeasta voitontavoittelusta eSuomen kustannuksella luopui ainoastaan Patria, joka oli yksi IKP:n suurimpia tukijoita.

Voitaisiin luulla, että ehdotukseni otettiin vastaan iloiten ja hämmästellen - onhan meillä nytkin valtiollinen asetehdas. No, kerron teille, että näin ei ollut. Vastaehdokkaani Pete1 loihti aivan karmean profetian siitä, kuinka tällainen asetehdas tuhoaisi eSuomen talouden ja aseyrittäjät kerta kaikkiaan. En väitä, että olisin ensimmäinen kyseistä tehdasta ehdottanut, vaan minua ihmetyttää kovasti se, kuinka LEPiläiset ovat uskaltaneet manata esiin tuon perkeleen itse. Käsittämättömiä ovat ihmismielen tiet.

Kaunis Karjala, isiemme maa



Olin tuonut esille jo usein kantani, jonka mukaan eKarjala tuli ottaa osaksi eSuomea, oli miten oli. Näin oli myös toisessa kampanjassani, ja perustelin tämän alueen hankkimista pelin mielenkiintoisuuden lisäämisellä ja sen vaikutuksella rekrytoinnin tuloksiin. Tein eKarjalan hankkimiseksi kaikkeni, puhuin sen puolesta lakkaamatta Eduskunnassa. Kun eSuomi otti alueitaan takaisin eNorjalta, olisimme hyvinkin voineet ottaa siinä sivussa tuon pläntin, mutta valtiojohto antoi tilaisuuden mennä ohi.

Otinpa kerran omin päin yhteyttä eNorjan silloiseen presidenttiin. Kysyin häneltä, mitä mieltä hän on eKarjalan luovuttamisesta eSuomelle. Vastaus oli tietysti myöntävä, sillä eihän norjalaisilla ollut tuohon alueeseen edes sitä sidettä, joka meitä suomalaisia pakonomaisesti tuohon muutoin merkityksettömään alueeseen yhdisti. Tarkoitukseni oli saada eNorjan presidentti tarjoamaan aluetta eSuomen hallitukselle, ilman että minun osuuteni asiaan tulisi julki. En kuvitellut, että saamme eKarjalaa, sillä hallituksemme olisi kieltänyt jopa senlaatuisesta tarjouksesta, jossa tuo alue olisi meille annettu vastikkeitta. Sen sijaan odotin, että he tuosta kieltäytyisivät ja mahdollisesti jopa jättäisivät tiedottamatta kieltäytymisestään, ja olisin saanut nostatettua kunnon metelin asiasta.

Minulle irvistellään yhä tuolloisista eKarjala-haaveistani. Sanon kuitenkin kaikkien teidän edessänne, että pidän tuosta tavoitteesta kiinni yhä. LEPiläisillä on tapana heilutella leukojaan siitä, kuinka eKarjalan "valtaaminen" (se saatiin lainaksi eNorjalta) ei tuottanut kaivattua piikkiä väestönkasvuun. Niin, kuinkapas se olisi sellaisen tuottanut, kun asia jätettiin täydelleen hyödyntämättä. Minkä takia näin kävi, sitä en tiedä. Oikea tapa olisi ollut ottaa yhteys jopa pienempiin tiedotusvälineisiin asian tiimoilta ja mainostaa, kuinka pieni suomalaisyhteisö "palautti Karjalan". Säälimätön hyökkäys suomalaisille foorumeille asian johdosta olisi tietysti ollut selviö.

Vaalien tulos ja eItsari



Saimme vaaleissa suhteellisesti yhtä paljon ääniä kuin viimeksikin. eSuomen väestö oli ollut laskussa jo kauan, ja tylsyydestä valitettiin usein. Sain muistaakseni noin 90 ääntä, enemmän kuin IKP:n tuolloinen jäsenmäärä oli. Kuukausia kestänyt aherrus eRepublikin parissa oli kuitenkin jättänyt jälkensä: olin lopen uupunut riitelemään foorumeilla ja kirjoittamaan artikkeleita, joiden ansiota IKP:n menestys pitkältikin oli. Parhaimmillaan istuin eRepublikissa niin paljon, että selkäni kipeytyi ja aloinkin tekemään joka ilta vatsa- ja selkälihasliikkeitä. (Tätä nykyä tuo "harrastus" kehittyi aivan täyspäiväiseksi painonnostoksi, olen nyt elämäni kunnossa!) Päätin siis lopettaa eRepublikin pelailun ja laadin artikkelin, jossa perustelin päätöstäni. Nykyään tuo episodi hymyilyttää itseäni, sillä enpä osannut aavistaa, kuinka pian olisin jälleen mukana pelissä!

Lähipiirin tärkeys

Niin, olen saanut todistaa jo usein sitä, kuinka tärkeää on ehdoton järkkymättömyys ja määrätietoisuus. Osana näitä ihanteellisia piirteitä tulee kuitenkin olla mitä suurinta antaumusta vaativa perinpohjaisuus. Kaikki äärimmäisetkin toimenpiteet ovat itsessään turhia ja merkityksettömiä, ellei niiden ympärille laadita koko joukkoa toimenpiteitä, jotka osaltaan varmistavat pääasiallisen toimenpiteen hedelmät. Tähän tarvitaan useampi kuin yksi henkilö. Historiassa ei olla ikinä tunnettu yhtäkään suurmiestä, joka on pystynyt tekemään kaiken yksin. Vaikka puolueen keskittyminen henkilön ympärille sinänsä on joissain tapauksissa, varsinkin ääripuolueen ollessa kyseessä, ainoastaan hyvä asia, on hänen ympärillään oltava tiivis luotettujen joukko, joiden kanssa hän voi jakaa suuren taakkansa. Sellainen on minulle aina suotu, mutta tuolloin en sen merkitystä täysin ymmärtänyt ja paloin loppuun.

Oppia ikä kaikki.