Join the new world

No, kuten otsikko kertoo, on se nyt tapahtunut. Tämä "tuntematon" valta yrittää raivokkaasti "tuupata meidän systeemiämme hanuriin", mutta onneksemme on kyseinen aktiviteetti kokenut varsin vähäistä edistystä viimeisinä tunteita. Turvallisuuden tunteelle ei kuitenkaan ole nyt sijaa.
En epäile hetkeäkään, etteikö suurin invaasio olisi vielä saapumatta, mitä luultavammin poliittisilla soluttautujilla ja karvaisella makkaralla lastattu polkuvene odottaa ankkurissa Ahvenanmaan saaristossa, valmistautuen iskemään aamun koitteessa, kuin huono klisee konsanaan. Tämä on kuitenkin siinä mielessä merkittävä tapahtuma, että pääsemme ensikertaa kokemaan ns."aseettoman blitzkriegin" yrityksen (ainakin toistaiseksi se on jäänyt yritykseksi) käytön meitä vastaan. Sinällään nyt käytetty tekniikka oli huono, tuntemattoman solutus perus aktiiviseen ympäristöön on heikko diili kaikissa olosuhteissa.
Pahin skenaario lienee tilanne jossa puolueen johtoon saadaan luotettu ja tunnettu henkilö, joka sitten presidentin istuimella kääntäisi takkinsa ja täten saisi raiskata vapaasti suomineitoa mihin reikään lystää, korvakäytävästä alkaen, vähintään seuraavan 24 tunnin ajan. Vaikka skenaario ei näillä näkymin tule toteutumaan, toivottavasti ainakaan, on tällaiseen uhkaan alettava suhtautua huomattavasti vakavammin.

Tämä valitettava tapahtumaketju ei kuitenkaan innoittanut minua kirjoittamaan artikkelia, kyseinen aihe on kerännyt jo kolme merkittävää artikkelia, joten ilman uusia tietoja lisäartikkelien kirjoitus lienee kutakuinkin tarkoituksetonta.
Mikä se syy sitten on?
Kansan yhdistyminen yhteisen hyvän puolesta pimeyden edessä.

Harva suomalainen on osoittanut haluttomuutensa toimia tunkeilijaa vastaan, ja huomattava osa meistä on noussut tunkeilijaa vastaan.
Kovin usein foorumeilla kuulee lähes kliseisen maininnan asiasta nimeltä talvisodan henki. Harva ymmärtää mistä se sai alkunsa, mutta nyt jokainen aktiivi voi kokea sen syntyperän syyt itse:
Ei näet mikään ole vaikeampi kaataa kun nurkkaan ajettu eläin, ja jokainen joka on sellaista ahdistanut, tietää mistä puhun. Eläimen apaattinen pelko omasta (ja tässä tapauksessa myös muiden) tai jonkun rakkaansa kohtalosta antaa joskus uskomattomat, niin fyysiset kuin henkisetkin, voimat, ja näillä voimavaroilla on kaadettu niin karhu kuin leijonakin.

Niin kauan kuin vihollinen meitä on uhannut, olemme me olleet valmiita unohtamaan sisäiset erimielisyytemme, niin poliittiset kuin elämänkatsomuksellisetkin sellaiset, yhdistyen.
Yhdeksi rintamaksi, varmoina asiastamme, valmiina toimeen kotiemme, arvojemme ja meille rakkaiden asioiden puolesta.
Ei näet ole kauniimpaa asiaa kuin maanmies auttamassa maanmiestään pois pedon kynsistä, vaikka eivät muuten toimeen tulisikaan. Silloin muistetaan, että tulee valita kahdesta pahasta aina se pienempi, ja vaalia yhteistä hyvää.
Fasisti tukee sosialistia, anarkisti auktoriteettia. Tämä näky muistuttaa siitä miksi aloitin eRepublikin; auttaakseni maatani valloittajaa vastaan ja kokeakseni sen mitä esi-isäni kokivat loppusyksystä 1917.

Yhteisen hyvän puolesta, loppuun asti.

Terveisin Anaheim, psykologinen kaveri.