Join the new world

Siellä Jossakin - ePäivä 1454.

-"Ne jyrää meitin!"

Tilanne taistelukentällä oli kaoottinen. Viro oli aikaisemmin päivällä aloittanut täysimittaisen hyökkäyksen Etelä-Suomeen ja FDF oli yllätetty täysin. Nyt hajanaiset joukot yrittivät puolustaa niin kutsuttua Antska-linjaa epätoivon vimmalla, mutta taistelu näytti kääntyvän koko ajan enemmän Viron puolelle.
Suurin osa FDF:n sotilaista oli käynyt läpi vain lyhyen pikakoulutuksen - jossa heidät opetettiin syömään pullaa mahdollisimman nopeasti ja suuria määriä kerrallaan - ennen rintamalle joutumistaan ja nyt tämä kokemattomuus näkyi väistämättä taistelukentällä.

Upseerit, kuten kuudentoista tähden sudenpentukenraali Wag0nite ja ylisotapäämarsalkka Vezku, yrittivät kuumeisesti ohjeistaa sinne tänne juoksentelevaa armeijaa, mutta mikään ei tuntunut sujuvan: Silloin kun joltain ei ollut syötävä lopussa, oli vähintään pari sotilasta onnistunut jo tuhlaamaan kaikki ammuksensa päättömään räiskintään - ja päinvastoin.
Taistelumoraalikin oli ollut pohjalukemissa siitä lähtien, kun yksikön keskuuteen oli levinnyt huhu vastapuolen eliittisotilaista, jotka jaksoivat kiskoa kupuunsa kerralla jopa 600 healthin edestä ruokaa.

Samaan aikaan kun isänmaanpuolustajat taistelivat rintamalla, sotakabinetissä pohdittiin kuumeisesti seuraavaa taktista siirtoa. Puolustus-, hyökkäys- ja maalivahtiministeri eivät olleet päässeet yksimielisyyteen siitä, pitäisikö armeijan turvautua salaiseen aseeseensa. Kun raportit rintamalta kävivät yhä synkemmiksi, päädyttiin lopulta siihen tulokseen, että nyt oli toimittava.

-"Käynnistäkää operaatio Lumikko," puolustusministeri sai lopulta sanotuksi radiopuhelimeen.


Sotakabinetti.

Rintamalla tilanne kävi toden totta koko ajan huonommaksi ja huonommaksi. Muonarekka oli saanut suoran osuman virolaisten panssarintorjunta-ammuksesta ja tuhannet leivänkannikat olivat levinneet pitkin kehäkolmosta. Nyt sotilasparat näkivät nälkää ja virolainen painoi päälle!

Epätoivoinen valitusvirsi kaikui pitkin rintamaa:
-"Ruokaa mulle tuokaa /
Suolet huokaa /
Jos herkkuja on sulla /
Anna edes yksi pulla"

Juuri kun kaikki toivo näytti meneteltyltä, alkoi taivaanrannasta kuulua outoa ääntä. Sotilaat jähmettyivät paikoilleen ja jäivät kuuntelemaan, mitä sieltä oikein oli tulossa: ei kai vain virolaisten ilmahyökkäys? Hetken odottelun jälkeen taivaalta pystyi jo erottamaan pieniä psteitä, jotka suurenivat koko ajan. Ne olivat suomalaisia Q4-helikoptereita!

HTJ-sotilaiden ohjastamat helikopterit lensivät taistelukentän ylitse ja pudottivat sitten tappavan lastinsa... varustelaatikoita. Maasta käsin tilannetta seuranneet soturit pettyivät hieman, kun koptereiden uumenista ei singonnutkaan virolaisten niskaan osoitettua napalmikuuroa, tai edes pientä ydinlatausta, mutta heidän mielensä muuttuivat nopeasti, kun he saivat avattua maahan lasketuneet varustelaatikot. Laatikot olivat nimittäin täynnä bazookoja ja ensiapulaukkuja! Mitä muuta sotilas voisikaan toivoa?

Panssarivaunuistaan ulos kömpivät sotamiehet hamstrasivat sinkoja reppuunsa ja käynnistivät sitten hurjan vastahyökkäyksen. Bazookojen avulla jopa alokas Wiljami-Korianteri Viis Vee - joka ennen oli tarvinnut toistakymmentä tykin laukausta tappaakseen - pystyi nyt kertalaakista kaatamaan vastustajansa! Virolaiset pakenivat paniikissa - Etelä-Suomi oli jälleen vapaa!


Bazookoilla varustettuja FDF-sotilaita.
(Oheinen kuva on alunperin Stammyn, eSuomen kovimman lehtimiehen, taiteilema. RIP.)