Join the new world

Tervehdys, eSuomen kansalaiset!

Totean näin alkuun, että käytän artikkelissa sanaa ”rekrytointi” tarkoittaen uusien pelaajien kutsumista peliin – se tulee vanhasta tottumuksesta, vaikka itse sana ei merkitsekään alunperin sitä.

Jokin aika sitten mediassamme käytiin keskustelua rekrytoinnista ja siitä, kuinka eSuomi on pikkuhiljaa kuolemassa pois väestökadon seurauksena. Olin itse tuolloin kykenemätön osallistumaan keskusteluun sen aktiivisemmin (ja olen muutenkin ollut poliittisella eläkkeellä tovin jos toisenkin), eikä minulla kieltämättä ole ollut kiinnostustakaan jakaa ajatuksiani aiheesta. Nyt kuitenkin avattuani terassikauden ja otettuani muutaman olusen alkoi pahuuden turmelemissa aivoissani tapahtua liikehdintää enkä voinut vastustaa kiusausta tarttua sulkakynääni ja kiusata teitä taas yhdellä "eriuksen" mittaisella tekstimuurilla.

Vuoden 2011 suuri Baby Boom

Henkilökohtaisesti olen harjoittanut rekrytointia useita vuosia. Olin ensimmäinen eSuomen presidentti, joka virallisesti perusti maahan rekrytointiministeriön ja sen jälkeen toimin itse kyseisessä virassa muutaman kauden samalla harjoittaen myös eVapaa-ajallani rekrytointia. Moninkertaisen ministerin ja muun turhakkeen hoitaja erechin kanssa teimme aikoinaan lukuisia täsmäiskuja eri foorumeille, jonne kävimme laittamassa topiceja Erepublikista. Joskus myös spämmäsimme massaviesteillä useita foorumien käyttäjälistoja läpi mainostaen peliä – minulla on edelleen muutamalle foorumille IP-bannit noista ajoista.

Aktiivinen rekrytointi huipentui vuoden 2011 loppuun, jolloin toisen presidenttikauteni puolivälissä saimme eSuomeen BB:n – eSuomen väkiluku pomppasi pilviin useilla tuhansilla pelaajilla ja meistä tuli kiistatta Pohjolan yksi väkirikkaimmista valtioista (Venäjän kanssa). Nyt eletään vuotta 2013 ja tuosta BB😒tä on jo yli vuosi eikä eSuomen väkiluku ole enää niin korkealla mitä se BB:n yhteydessä oli, mutta rohkaisun sanana voin kuitenkin todeta, että vaikka populaatiomme onkin kutistunut on meillä silti edelleen enemmän pelaajia maassamme kuin ennen kyseistä BB:n tuloa, jolloin väkiluku kävi jopa 400 alapuolella ja Virokin oli meitä suurempi. Asiat eivät ole siis aivan niin huonosti kuin mitä ne voisivat olla.

Miten tuo suuri BB saatiin sitten aikaan? Miksei niitä ole tullut useampia tässä kuluneen vuoden aikana vai onko sellaisen saaminen tuurista kiinni?

Mikään ei ole tuurista kiinni. Suomalaiset ovat kansakuntana sinänsä oiva kohdehenkilö rekrytoinnin kannalta, että maassamme lähes joka taloudessa on tietokone. Nettiä käyttäviä ihmisiä on siis hyvin suuri määrä koko viiden miljoonan suomalaisen väestöstämme. Tätä faktaa kuitenkin tasoittaa se karu asia, että siinä missä argentiinalaiset saivat viimeisimmän BB:nsä kutsumalla pelaajia Falklandin sotien hengessä antamaan briteille turpaan ei tosielämän suomalaisilta oikein löydy enää tälläisiä nationalismia ja kansallista ylpeyttä korottavia tekijöitä. Maamme sodista on sen verran pitkä aika ettei pelkän talvisodan hengellä perus netinkäyttäjä suomalainen tule pelaamaan Erepublikin kaltaista peliä.

Toinen ilmiselvä ongelma on myös se, että peli on valitettavan yksitoikkoinen. Kiitos adminien ovat talous- ja politiikkamoduuli suhteellisen kuolleet eikä parannusta näihin ongelmiin ole ihan heti luvassa. Sotiminen on ainoa konkreettinen asia, johon on panostettu ja erilaiset MU:t sun muut voivatkin tarjota mielenkiintoa vasta-alkajille – jonkin aikaa. Paska pelihän tämä on, minkäs sille mahtaa. Johan tässä olen itsekin neljä vuotta tätä hakannut, mutta lähes poikkeuksetta olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, ettei tämä pelimekaniikaltaan kovin erikoinen roska ole.



Jos kuitenkin unohdamme jälkimmäisen kohdan voimme keskittyä ensimmäisen ratkaisemiseen. Suomalaisilta uupuu tämä tietty kansallinen ylpeys ja meitä on siksi vaikea rekrytoida peliin, jossa ainoa järjellinen tekeminen on turpakäräjöinti naapurimaiden kanssa. Suomalaisille on siis tarjottava syy tulla peliin.

Kun ajatus Ylilaudalta rekrytoimisesta tuli mieleeni, en epäillyt hetkeäkään kokeilla sitä. Olin eKaakkois-Aasian matkoillani tullut törmänneeksi erilaisiin 4chanistä kummunneisiin babyboomeihin – tuolta sivustolta oli organisoitu muutamia kokonaisten valtioiden goonauksia ja mm. eMaailman tunnetuin eUskonto dioismi (nykyisin tosin menettänyt jo merkitystään) on saanut alkunsa tuon sivuston käyttäjäkunnan sisältä. Ajattelin, että jos 4chanistä tulee tänne väkeä kiusaamaan muita niin mikseivät eSuomen omat nyymit voisi tulla kiusaamaan eViroa meidän muiden kanssa. Anonyymit eivät tarvitse nationalismia tai kansallista ylpeyttä tälläisiin.

Toinen syy, jonka takia Ylilauta oli hyvä kohde paikka oli sen karun faktan tiedostaminen, että se on yksi käyttäjäkunnaltaan aktiivisimmista ja suurimmista suomalaisista laudoista/foorumeista. Ei tarvitse kovin erikoisilla hakusanoilla hakea kun löytää listoja suurimmista suomalaisista langoista ja foorumeista. Presidenttikauteni aikana kaikki nämä suurimmat foorumit ja langat käytiin Ylilaudan ohella läpi juuri tästä syystä.

Koska tunsin entuudestaan muutaman Ylilaudan käyttäjän tiesin, että suurin vaara yrityksessä olisi se, että uusi lanka pelistä kuolisi hyvin pian synnyttyään. Tästä syystä yhdessä jo valmiiksi kootun rekrytointityöryhmän kanssa kokosimme muita aktiiveja kasaan pienen joukon ja kun julkaisin kirjoittamani viestin Ylilaudalle (tästä on ollut historian saatossa epäselvyyttä, että oliko tuo ensimmäinen Ylilaudalle laitettu viesti muka oma kirjoittamani eikä valmiiksi ennakkoon tehty rekryviesti, mutta voin vahvistaa nyt virallisesti että se oli täysin omani – en koskaan ollut pitänyt sitä ennen tehdyistä valmiista rekrypohjista vaan halusin kohdentaa viestin koskemaan paremmin juuri kyseisen foorumin/laudan käyttäjäkuntaa) annoin käskyn muille käydä kommentoimassa tiheään tuota lankaa ja kehumassa peliä tms. Ylilaudan hienouksiin kuuluu, ettei sinne tarvitse erikseen rekistöityä voidakseen kommentoida lankoihin, joten työ oli pieni, mutta tärkeä. Tämän avulla lanka pysyi elossa ja tavalliset nyymit ehtivät huomata sen – ja tulla pian itsekin kommentoimaan sitä.

Loppu onkin niin sanotusti historiaa.



Rekrytointi käytännössä

Rekrytointi ei ole mitään rakettitiedettä. Se ei vaadi mitään erityistä tietoa ihmisten psykologiasta tai oikein kaunopuheista viestiä jotta saadaan houkuteltua pelaajat peliin. Mutta pientä suunnittelua se vaatii. Sitä voi harrastaa yksin tai ryhmässä, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että ryhmässä se on huomattavasti tehokkaampaa ja edellä mainitun BB:n kaltaiset väestöryntäykset saadaan parhaiten juuri siten aikaiseksi. Toki olisin voinut itsekin pitää Ylilaudalle laittamaani lankaa elossa, mutta se olisi ollut huomattavan paljon työläämpää.

Rekrytoinnin kaksi tärkeintä asiaa;

1) Suunnittelu

Niin tylsältä kuin se saattaa kuulostaakin, niin etukäteen kannattaa suunnitella, mistä rekryää. Kuten aiemmin totesin, googlettamalla voi löytää helposti suomalaisia foorumeita, joille käydä laittamassa topiceja aiheesta. Foorumeita on vähän joka lähtöön, mutta koska Erepublikissa on edes teoriassa politiikkamoduuli puolueineen voi peliä markkinoida edelleen yhteiskuntasimulaattorina ja sen varjolla rekrytä vähän minkälaista hyvänsä väkeä aina yksinhuoltajista muusikoihin.

2) Toteutus

Miten rekrytä? Onko se yksittäinen topic jollekin foorumille vai massaviestittely käyttäjälistan avulla? Jälkimmäisellä konstilla, niin spämmäystä kuin se onkin, on saatu muutamia kymmeniä uusia pelaajia peliin ja mm. allekirjoittanut hankki ainoan Society Builder -mitalinsa sillä, joten sekin toki toimii. Toki muitakin rekrytointikeinoja löytyy – kyse on vain mielikuvituksen käyttämisestä (tästä voidaankin palata ykköskohtaan, joten ei siitä sen enempää). Toteutuksella tulee ottaa myös huomioon, että työ ei pääty siihen, että käyt jättämässä topicin jollekin foorumille. Sen jälkeen olet vastuussa siitä, että kerrot lisää pelistä lisäinfoa kaipaaville ja mahdollisesti Ylilaudan tavoin pidät keskustelun elossa, jotta riittävän moni ehtii aiheen huomata. Karu fakta on, että ihmiset kiinnostuvat pelistä todennäköisemmin mitä useampi on käynyt kommentoimassa jotain positivista pelistä kyseiseen topiciin, joten niiden kavereiden käytöstä voi olla paljon hyötyä.

Refulinkki

Referer-linkin "unohtamisesta" minulle on vittuiltu Serbiassa asti. En käyttänyt refulinkkiä vuoden 2011 BB:n aikaan saamisessa ja siksi "menetin" tuhansia ja taas tuhansia kultia. Tämä oli kuitenkin tietoinen veto, ei tahaton unohdus.

Jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä, kuinka todennäköisesti haluaa lähteä kokeilemaan uutta peliä jos heti ensimmäisenä sinulle tarjotellaan toisen pelaajan omaa referer-linkkiä. Liittymällä autat häntä ja hän saattaa luvata lahjoittaa osan rahoista valtiolle jne. jne.

Karu fakta on, että ei se uppoa kovin moneen. Suorempi ja välittömämpi tapa herättää ihmisten mielenkiinto on jättää ne referer-linkit pois ja antaa vain linkki itse peliin - vähintäänkin esitellä ensin linkki peliin ja vasta myöhemmin tarjota vaihtoehtona omaa refulinkkiä. Jos esittelet omaa refulinkkiä langoilla ja muualla niin se voidaan helposti tulkita omanedun kalasteluksi - eikä niinkään oikeasti hyvän pelin mainostamiseksi. Tästä syystä jätin referer-linkkini pois ja annoin ylilaudan nyymeille vain osoitteen www.erepublik.com


Tästä näystä tuskin kukaan piti

Miksi rekrytoida?

Joskus puhuttiin siitä, että kannattaa odottaa parempaa aikaa rekrytoida – kunhan adminit ovat korjailleet joitain pelin ongelmia ja tämä vaikuttaa taas vähän paremmalta peliltä. Näin kohta viisi vuotta pelanneena osaan sanoa, ettei tuota parempaa ajankohtaa ole ikinä tullut. Aina tämä on ollut enemmän tai vähemmän paskaa. Yhteisö on se ainoa asia, jonka takia tätä jää pelaamaan sen tutustuttaminen uusille pelaajille on tärkein asia joka tehdä.

Aloitusrahat sun muut aloittelijan oppaat ovat mukava lisä, mutta sinänsä sivuseikka sen suhteen haluaako pelaaja jatkaa pelaamista. Voimme aina yrittää tehdä alusta mahdollisimman miellyttävän uusille pelaajille, mutta se ei tule ikinä ratkaisemaan sitä jatkavatko pelaajat pelaamistaan vai eivät. Tärkeintä on tarjota syy pelata – BB:n kohdalla yksi syy oli juuri sota Viroa vastaan. Kun BB tuli oli eSuomi yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin. Kaikk poliittiset ryhmittymät yhdistyivät ensimmäistä kertaa todella yhden lipun,Suomen lipun, alle. Ruokaa, aseita ja ohjeita jaettiin yksissä tuumin. Presidenttinä kokosin myös erillisen ryhmän, joka viestitteli uusia pelaajia läpi ja joissa tarjottiin lisäohjeita ja apua pelistä löytyvän aloitusviestin sisällön lisäksi. Tuossa porukassa oli väkeä vähän joka leiristä.

Voin siis ylpeänä sanoa olleeni puolet kaudesta yhtenäisen eSuomen presidentti. Valtion varat hupenivat huimaa tahtia ja saatoin jättää seuraajani pienoiseen ongelmaan, mutta en kadu hetkeäkään sitä, että viimein onnistuimme BB:n hankkimisessa.

Suomen geopoliittinen asema on suorastaan surkea. Meillä on vain neljä naapurimaita, joista kolmeen meillä on lähes aina ollut hyvät välit. Venäjää vastaan nahistelimme joskus ennen Viron sotia, mutta karu fakta oli, ettemme pikkuvaltiona kyenneet kuin härnäämään Venäjää – kaikista yrityksistämme huolimatta. Myöhemmin välit venakkojen kanssa on paranneltu eikä meidän tarvitse pelätä hyökkäystä sieltä vaan sen sijaan saamme paljon tukea omiin sotiimme heiltä.

Etelä on ainoa looginen suunta, jonne voimme edetä. Suomalaismentaliteetti on kuitenkin juuttunut vain Viron sotaan. Olemme turtuneet ajatukseen jatkuvasta sotimisesta Viron kanssa. Sotaa ei myöskään valtion kulloistenkin johtajien osalta ole edes yritetty pitää mielenkiintoisena (en tuomitse, sillä vuodesta toiseen jatkuva päiden yhteen hakkaaminen on puuduttavaa) tarjoamalla aktiivisesti sotakatsauksia ja taistelukäskyjä yms. Tälläiset pikkuasiat antavat kasvon sotimiselle ja se antaa edes teoriassa ymmärtää, että meillä on jokin suunnitelma. Jos on suunnitelma, on syy taistella. Muukin kuin expan saaminen ja TP-mitalien suorittaminen.



Todellisuudessa sellaista ei ole juuri ensimmäisten sotien jälkeen koskaan ollut. Jos jokin suunnitelma on, niin se on oman NE:n ylläpitäminen ja TP-mitalien saaminen. Kenties voidaan sanoa, että yritämme vallata Viron, mutta lopulta mitään konkreettista suunnitelmaa siihenkään ei ole juuri tehty. Me vain sodimme, koska peli kannustaa meitä sotimaan.

Tälläinen ympäristö ei ole turhan miellyttävä uusille pelaajille – tarkoitukseton Fight -nappulan hakkaaminen innostaa heitä vähemmän kuin meitä vanhoja pelaajia. He kaipaavat motiivin siinä missä kuka tahansa muukin innostuakseen taistostamme Viroa vastaan. Harva osaa edes sanoa, mistä tämä ikuinen sapelien kalistelu oikein sai alkunsa.

Meillä siis ei ole kuin yksi suunta, jonne edetä ja sota vihollista vastaan josta on tullut päivittäinen rutiini sen sijaan, että taistelisimme jonkin takia ja jokin päämäärä mielessämme. Tämä yhteisen päämäärän puute on omiaan lisäämään juuri sitä paljon parjattua sisäistä hajaannusta ja sisäpolitiikkaa – kun ulkopuolella ei ole mitään mikä vetäisi huomiomme käännymme luonnostaan tutkailemaan sisäisiä asioita. Ja sisäpoliittiset soppamme ovatkin jo tuttua kauraa jokaiselle suomalaiselle.

Jos onnistuisimme saamaan uuden Baby Boomin olisi siinä koko kansalle syy jälleen yhdistyä. Riippumatta siitä ovatko korpit vai liberaalit vallassa olisi kaikkien etu, että mahdollisimman moni noista pelaajista jatkaa. Mahdollisuutemme erilaisten operaatioiden toteuttamiseksi myös kohoaisivat huimasti. Hyvän peliympäristön takaamiseksi olisi hyvä myös suunnitella se yhteinen päämäärä, joka meiltä suomalaisilta uupuu. Olisiko se Dominium Maris Baltici, eli Baltian maiden valloitus yhdessä Ruotsin kanssa? Vai yrittäisimmekö neuvotella tien Norjan alueiden halki britteihin – sieltä jopa Kanadaan auttamaan liittolaistamme sodassa Espanjaa vastaan?

Tämä on lopulta vain peli ja kaikki on mahdollista, jos vain suunnittelemme asiat huolella ja uskallamme kokeilla. Pelkkä Viron kanssa nahistelu yhden NE:n saamiseksi on mielestäni naurettavaa – en henkilökohtaisesti tarvitse sitä tai TP-mitalien metsästystä omaan peliini. Uudet pelaajatkaan eivät tule tänne keräämään loputtomia määriä kultaa ja mitaleja vaan nauttimaan pelistä – ja pitkällä juoksulla soutaminen ja huopaaminen eSuomenlahden puolelta toiselle ei sitä peli-iloa heille tuo.



Summa summarum

Suomi tarvitsee uusia pelaajia, mutta tarvitsemme myös jotain muuta, jotain erikoisempaa tuomaan noille uusille että myös vanhoille pelaajille virikettä ja intoa pelaamiseen. Peli on paska, mutta sen sallimissa puitteissa voimme pyrkiä nauttimaan yhteisöstä – kommunikoi se sitten IG-feedien/viestien, IRCin tai foorumien välityksellä – ja yhdessä pelaamisesta. Sisäpoliittisesti on kenenkään turha puhua kansan yhdistämisestä. Ihmiset ovat erimieltä asioista ja se nyt vain on karu fakta. Mutta jos kansa oikeasti halutaan yhdistää, se tarvitsee jonkin yhteisen tekijän, jonkin päämäärän, johon tarttua. Ilman motivaatiota pelkkä yhteinen vihollinen ei riitä.

Kun Viron sota aikoinaan ensimmäisen kerran alkoi, me suomalaiset syytimme virolaisia pettureiksi. He olivat päästäneet Latvian maidensa poikki eSuomen kimppuun ja pidimme tätä aiheesta selkään puukotuksena. Tuolloin meillä oli selkeä motiivisodalle, mutta nyt se on vaipunut unholaan ja puolin jos toisin on eri sopimuksia sun muita rikottu rikkomisen ilosta. Ei voi sanoa että suomalaiset olisivat yhtään sen parempia kuin virolaiset – olemme aivan yhtä kusipäisesti ehtineet käyttäytyä kaikkien näiden vuosien kuluessa.

Mielestäni tarvitsemmekin jotain uutta. Olisi se sitten WP Attakin aiemmin esiin tuoma valtioliitto Viron kanssa tai mitä hyvänsä, mutta vanhaan samaan kaavaan juurtuminen ei tee hyvää uusien eikä vanhojenkaan peli-ilolle. TP-mitalit ja muut ovat sivuseikka sen rinnalla, että koko pelaamiselta uupuu pohja.

Tässäpä miettimisen aihetta valtaapitäville ja muullekin kansalle.

Parhain terveisin;

~Erius
eSuomen tasavallan entinen presidentti
Tittelihirmujen kruunaamaton kuningas, antikristus ja Red Jihadin puheenjohtaja