Join the new world

Aasinsilta kuolemasta sotaan. Vai olisiko tämän pitänyt olla toisinpäin? Niin, warmodulen auettua sodat ovat riehuneet varsin raivokkaasti ja verisesti ympäri maailmaa. Poliitikoiden kirous ja taistelijoiden hedelmä, tuo vähintään kahden osapuolen fyysinen yhteenotto. Päätin hetkeksi pysähtyä miettimään sotiin liittyviä ongelmia, ja niiden suhdetta peliin. Pätevätkö sotimisen näennäiset moraaliset ongelmat myös pelissä?



Sodankäynti ja sen muodot

Sanalla tarkoitetaan kahden itsenäisen valtion tai kapinallisten, jotka ovat tunnustettu sodankävijöiksi, kohtaamista agressiivisessa mudossa. Sodankäyntiin liittyy paljon muutakin kuin aseellinen kontakti, ihmisen silmitön lahtaaminen. Joukkojen organisointi, niiden liikuttaminen paikasta toiseen, varusteet ja tarvikkeet, propaganda ja vakoilu. Nämä kaikki toimivat varsin mallikkaasti suhteessä peliin. Toimiva armeija tarvitsee useita miehiä organisoimaan joukkoja ja toimittamaan varusteita sotilaille.

Onko sotiminen konseptina rajoittunut vain ihmiseen? No, kyllähän monet muut eläimet nahistelevat ja lahtaavat toisiaan, mutta ei yhtä organisoidusti. Muurahaiset ovat lähin esimerkki, ne nimittäin toisinaan ottavat yhteen massiivisissa rotutaisteluissa ja taistelevat henkeen ja muurahaisenvereen.

Millaisia erilaisia muotoja sodilla on sitten pelissä? Kaikki kemialliset keinot sivuun, niin pääsemme tasan kahteen erilaiseen muotoon: Avoin aseellinen sota, eli agressiivinen hyökkääminen toisen valtion kimppuun. Tämän yleisimmän tavan vieressä naureskelee viekas ja ovela, mutta vähintäänkin moraalisesti kyseenalainen kaveri, eli herra coup. Couppaaminen, eli vallan kaappaaminen poliittisesti (partypresident, kongressi tai presidentti) on suhteellisen häijy sotimisen muoto, jonka Handicapped Design on tehnyt pelissä turhan helpoksi. Ei tarvita kuin hyvin organisoitu 250 hengen joukko, joka liikkuu juuri ennen puoliyötä 6. päivä ja eSuomessakin olisi ryssä presidenttinä. Realistisuus on tässä vähintäänkin hämmentävän heikko, harva meistä pääsee nimittäin tuonne velivenäjänaapuriin äänestämään Medvedev/Putin akselia vastaan, tai sen puolesta ihan parissa päivässä. Realistisuus on kuitenkin ollut tämän pelin yksi valteista, ainakin puoluepolitiikan (vaikkakin peli tukee vain harvaa suuntautumista) ja markkinatalouden suhteen. Onko poliittinen vallankaappus oikein? Yhtä oikein se olisi käyttää hyväksi pelin muita realistisuuden vastaisia featureita, esim. muinoin päättyneitä kulta- tai strength- bugeja

"All warfare is based on deception."
-Sun Tzu



Toisaalta voidaan kysyä, että mitä on moraali, mitä on kunnia, ja mitä on oikeus. Näistä kohta lisää. Meillä on ollut viime aikoina paljon esimerkkejä couppaamisesta, mm. eRomanian ja eVenäjän salamasota, eNorjan kongressi- ja presidentinvaalit, ePakistanin tilanne, sekä äskettäinen eIranin yritys eIsraelin pp-vaaleissa, plus pikkuvaltioiden sorsimista. Mitä meille on jäänyt niistä käteen? Ainakin tämän sotimisen muodon avulla pystyy tuottamaan vähintäänkin vaikeuksia ja hämmennystä.

Miksi vitussa me sodimme?

Tähän on miljoona kertaa helpompi vastata pelin suhteen kuin jos kysymme samaa meiltä oikeilta ihmisiltä käyttäjien takana. Tietenkin kyseessä on peli, ja sen sotimisen suhde oikeaan sotimiseen on vähintäänkin läppä, koska pelin sodissa ei voi edes kuolla. Peli myös asettaa sen arvon, että pelissä keski-ikä on huomattavasti paljon vähemmän kuin mitä se on oikeassa maailmassa. Plus naisten osuus on ehkä muutaman prosentin kieppeillä, niin jo nuoren miehen arvomaailma takaa meille mukavasti sotia. Kuvitelkaa 15-25 vuotiaat miesjohtajat Suomen valtiolle.

Pelin mielekkyys on kuitenkin sen tärkein kriteeri ja se arvomaailma takaa mielekkyyden sotimisen muodossa. Sodimme siis, jotta peli pysyisi mielekkäänä. Tietenkin jokainen peliä pelaava valtio haluaa olla mahdollisimman paras joka suhteessa, mikä rajoittaa mielivaltaisia sotia pelkästään mielekkyyden takaamiseksi.

Sotiminen ja Zen

"Those who are skilled in combat do not become angered, those who are skilled at winning do not become afraid. Thus the wise win before they fight, while the ignorant fight to win."
-Zhuge Liang



Zen, tuo meditaation harjoitusmuoto, miten se muka liittyy sotimiseen? Millaiset kasvosi olivat ennen vanhempiesi syntymää?

Kristinusko pyrkii tuomaan valoa pimeyteen, zen pyrkii ottamaan pimeyden syleilyyn. Ultimaattisen totuuden etsintä ei ole mahdollista ennakkoluulojen ja harhakäsityksien kuurupiilossa. Kunnia ja moraali ovat asioita, jotka eivät pohjaa itseään mihinkään todelliseen, jos ne haluaa selittää muutenkuin psykologialla, niin joutuu turvautumaan vähintäänkin epäuskottaviin perusteluihin. Zen pyrkii myös tutustuttamaan ihmisen itseensä, ja sitä kautta saada oikeita syitä kaikille mahdollisille teoille. Mikä on minkään sodan oikea, se perimmäinen syy? Mihin perustuvat valtioiden rajat ja kansallisuus? Miksi ihminen haluaa satuttaa ja sortaa lajitoveriaan?

En ole mikään pasifisti enkä ainakaan epasifisti, Indot on kyllä ihan perseestä koko sakki, mutta en kannata poliittisen vallankaappauksen muotoa lähtökohtaisesti. Maailmantilanne on ajautunut pienoiseen rauhan siimekseen PEACE:n laitettua pikkasen meitä turpaan monessa suhteessa. eSuomi ei päässyt mukaan taisteluihin, ainakaan suurin osa kansasta jonka takia on syytä yrittää kohta pitää ANVIL'in kolmas kierros. Markkinatilanteen ollessa mitä se nyt on, tuo ei ole kuitenkaan kannattavaa monellekaan esuomalaisista, joten odotelkaamme aseiden hintojen laskua ja eduskunnan päätöksiä asiasta. Sodan minä teille kuitenkin tuon prkl! Muodossa tai toisessa!

"Don't hate the player, hate the game."

Pohtien mutta ei varsinaisesti mitään sanoen, valtion bunkkerista, sotamaalattu Okkius Pyromanius, eSuomen tasavallan presidentti