Join the new world

Alkusanat

On aika jälleen pohdinnan. Tällä kertaa hieman pauhaavamman sekä saarnaavamman, mutta sitäkin provosoivamman. Aihe on vähintäänkin synkkä ja näkemyksiä jakava.

Kuolema, tuo pelottavista pelottavin elämän ominaisuus. Viikatemiehen sivallus, sen ajankohta ja siihen liittyvät dilemmat. Syntymisen ohella ainoa asia, joka on ihan saatana oikeasti käytävä läpi, pakollinen osa meille ihmisille tässä universumissa. Miksi ihmiset pelkäävät sitä? Vai pelkäävätkö ihmiset edes sitä?

Jumansviidu

Noh, hyvin laajoja ja totuudenmukaisia kuolemanpelkoon liittyviä tutkimuksia on erittäin haastava toteuttaa, eikä niitä juuri ole. Kokemus puhuu minulla puolestaan sitä, että ihmiset eivät pelkää kuolemaa. Niin usein kuulen, että "En pelkää, oikeastaan odotan sitä, että pääsen rauhaan." Niin. Edellinen lausehan on täyttä paskaa, kuka tahansa sen sanookin. Jos on yhtään itsevarma ja tietoinen omasta logiikasta ja tietoisuudestaan, niin tappaisi itsensä tuon lauseen jälkeen, päästäkseen sinne rauhaan. Jos taas omistaa älykkyyttä, niin tiedostaa sen, että jos haluaa elää "loppuun asti", eli sitten kun kuolee luonnollisesti tai ilman omaa päätäntävaltaa, niin siinä ehtii arvot ja mielipiteet muuttua, luultavasti aika paljonkin. varsinkin jos on vielä nuori. Yllämainittu lause on erittäin yleinen parikymppisten keskuudessa. Se on sellaista yleistä, turhaa angstia siitä, että maailma on ihan paska paikka. Fakta, jota ylitoitotetaan ja dramaattisesti liioitellaan ihan liikaa. Kaikkihan sen helvetti on nyt jo tajunnut.

Sitten on tietenkin uskovaiset, joiden ei kai edes kuuluisi pelätä kuolemaa, tietyssä suhteessa ainakin. Suurin osa ihmisistä, jotka tunnen, ovat ateisteja, ja joitakin sellaisia "hälläväliä"-uskovaisia. Uskovaisissakin on siis eri asteita. Uskovaisella tarkoitan tässä artikkelissa ihmistä, joka uskoo kuoleman jälkeiseen elämään. Tyylillä ei sinänsä ole väliä, vaikka hindulaisuudessa se uudelleensyntyminen voipi olla toisaalta paskakin juttu. Todellista tietoa on mahdoton tämänlaisissa asioissa saada koska ihminen osaa kusta silmään, välistä todella hyvin. Kaiken lisäksi se kuseminen tapahtuu usein vielä omaan silmään.

Uskovainen kuitenkin pohjimmiltaan voi pelätä kuolemaa, vaikka näkisikin sen jonain siirtymänä toiseen paikkaan. Rituaalit ovat pelottavia. Pelkäsin minäkin varmaan kastetilaisuuttani.

Schopenhauer

Arthur Schopenhauer, tuo saksalainen ihana pessimisti, yritti rohkaista meitä seuraavanlaisella ajatusleikillä: Aika ennen syntymääsi on täsmälleen samaa aikaa kuolemasi jälkeen. Sinulla ei ole mitään negatiivisia ajatuksia suhteessa itseesi ajastasi ennen syntymääsi, joten miksi sinulla olisi ajasta kuolemasi jälkeen? Kokemuksiin on turha viitata, koska kuoleman jälkeen et ole tietoinen kokemuksistasi, ja ennen syntymääsi et tiennyt koskaan kokevasi mitään. Schopenhauer vertasi elämää perhosen siipien lehautukseen. Niin lyhyt se on yksilön suhteessa koko universumiin.

Schopenhauerin mukaan elämä on kärsimystä elämänjanon takia ja tuo kärsimys lakkaa kun elämänjano sammutetaan. Schopenhauer erotteli taiteen ja järjen toisistaan. Hän myös esitti, että järki mahdollistaa inhimmillisen kärsimyksen. Tästä päästään logiikan avulla siihen, että mitä älykkäämpi ihminen, sitä enemmän kärsii. Lohduttavaa? Kun mietimme tämän suhdetta Sokrateen viisauksiin: "Tiedän vain sen, etten tiedä mitään.", eli nöyrään ajatukseen maailman monimuotoisuudesta, ja yhdistämme näkemykset, niin käsissämme on mielenkiintoinen yhtälö. Maailma on täynnä kärsimystä, ja mitä enemmän tiedät, sitä enemmän kärsit, mutta et tiedä kärsimyksen todellista luonnetta. Onko maailma täynnä kärsimystä, jota emme voi kokea?



Elämme Kuollaksemme

Suomessa ihmisiä kuolee pääosin sydänkohtauksiin ja syöpiin, n. puolet kuolemantapauksista johtuu äskenmainituista syistä. Elämme suhteellisen pitkään, miehet 75 ja naiset 82 vuotta (2005). Jokunen vuosi sitten Suomi dominoi nuorten itsemurhatilastoja sekä veti kärkiaikoija masentuneisuudessa.

Miten tämä kaikki rinnastuu eRepublikiin, jossa yleisin ekuolemansyy (arviolta 85😵 on kiinnostuksen lopahtaminen tai alusta lähtien vallinnut mielenkiinnon puuttuminen? Lopputilastot täyttyy bänneillä (14😵 ja viimeisen paikan saa tilastoissa nimike "muu" (1😵, johon sisältyy esimerkiksi itsemurhatapaukset (eSuomessa mediaan noussut vainoseta, joka tosin on edelleen elossa. Tiedä häntä, jatkuuko itsemurhayritys edelleen.) sekä poliittiset marttyyrit (Vihtori).

Olen aikaisemmin pohtinut hieman elämän ja e-elämän suhdetta, Tässä artikkelissa tarkkaan ottaen. Yleisin ekuolemansyy on toisinsanoen emasennus. Ilo e-elämään on hän hälvennyt ja ei ole mitään syytä jatkaa ekansalaisensa kehittämistä ja eRepublikista oppimista. Olen iloinen, että Erwin Schauman nimitti Hupiministerin. Toivon, että linjaa jatketaan, ja että valtio pystyisi rahallisestikin tukemaan kilpailuja. Leipää ja sirkushuveja, keino pitää emasennus loitolla. Get out there! Harrasta ja duunaa!

Samoja elämänviisauksia siis pätee eRepublikissa, jonka arvomaailma rinnastuu suopeasti todelliseen Suomeen. Väkivaltainen nuoriso sai myös osansa pelin ideologiasta irti kun sotamoduuli pääsi oikkuihinsa. Eilen käytiin kaksi todella veristä ja mielenkiintoista sotaa, joista ATLANTIS vei suvereenisesti kummatkin. Algarven taistelu Portugalissa oli tosin tiukka, ja NTJ oli auttamassa Espanjaa toden teolla. Aktiviteettejä on. Peli tarvitsee silti paljon lisää suomalaisia, jotta eSuomi voisi kehittyi hienoon kukoistukseen.

Kierrellen Kaarrellen

Palaan alkuun, ennen loppua. Ihmisen kuolemanpelkoon nimittäin. Onko olemassa ekuolemanpelkoa? Toki. Väitän, että 99,9% aktiivisista pelaajista pelkää jollain tasolla ekuolemaa. Miksei asia olisi myös suhteessa todelliseen maailmaan näin? Minä en nimittäin usko keheenkään joka väittää ettei millään tasolla pelkää kuolemaa. Itse pelkään kuolemaa aivan saatanasti ja ekuolemaa jonkin verran. Tiedän silti, että pelko on turhamaista ja ei hyödytä elämääni mitenkään. Tunteellisena ihmisenä annan pelolle kuitenkin tilaa, enkä yritä kitkeä sitä pois. Minä en muutenkään kykene elämään poissulkien asioita. Tai niin, että olen ajattelematta. En usko, että kukaan pystyy.

Mikä oli artikkelin pointti? ePointti oli herätellä esuomalaisia. Muuten tämä sisälsi jälleen paljon omaa pohdintaa. Otin agressiivisemman asenteen kuin yleensä, ja toivon, etten loukannut ketään tekstilläni. Kuolema on asia, jonka kautta jonkin asian lähestyminen on vähintäänkin omituista. Liity joukkoomme suloiseen, Red Jihadiin. mIRCin puolella käydään toisinaan mitä mielenkiintoisempia keskusteluja. Muun muaassa artikkelin käsittelevää aihetta sivuten.

Feel free to comment,
Okkius Pyromanius, kuoleman äärellä, Red Jihadin suojissa.