Pohdinta: eOllako vai eikö olla? // To eBe or not to be ?

Day 696, 15:20 • Published in Finland Finland • by Okkius Pyromanius


Alkuun haluan todeta että voi vittu teidän kanssanne. Niin, miitin jälkitunnelmissa menin IRC😒sä lupaamaan että jos saatte viidensadan nimen adressin paluustani täyteen, niin harkitsen paluuta pelin pariin. Te sitten teitte sen ja haluan myös ennen mitään jaaritteluja todeta että kiitos. Kyynelten, suuren hämmennyksen sekä sekavuuden sekoitetuissa tunnelmissa huomasin kuinka moni pelaaja allekirjoitti artikkelin sanoman. (Tiedän toki että suurin osa allekirjoittaneista on Lavanchen nukkeja jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan minusta mutta siihen sen enempää tarttumatta) Noh, harkittu on enkä vieläkään kyllä tiedä mitä olen päättänyt.

Muistan lukeneeni kommentin aiheesta Sossun artikkelin yhteydessä jossa ihmeteltiin miksi tarvitsen pelaajien hyväksynnän pelin paluuseen. (Kyllä, olen tutkaillut aiheeseen liittyviä artikkeleita) Kommentoitsija pohti onko joku kanssapelaajistani kenties loukannut tunteitani tms. Kysehän on siis siitä että lupasin itselleni etten palaa, koska tiedän että en voi pelata peliä niin kuin haluaisin sitä pelata. Mistään turhan dramaattisesta tässä ei ole kysymys, sinänsä. Ne jotka eivät tiedä mitä minä tällä tarkoitan: Yksinkertaistettuna minulla ei ole aikaa hirveästi koneella kirjoitella ja lueskella artikkeleita ja organisoida asioita, vaikka sitä haluaisinkin. Se että moni pelaaja haluaisi minut takaisin pelin pariin vaikuttaisi, vaikutti sekä vaikuttaa siihen miten minä pystyn itselleni selittämään tilannetta sekä siihen pystynkö pyörtämään lupauksen itselleni etten koskaan palaisi pelin pariin. Kyllä, peliä voi pelata niin että klikkaa kahta nappulaa kuluttamalla 5 min päivästään, mutta vaikka kuinka naurettavalta se kuulostaakin en ole varma pystynkö kuluttamaan niin vähän aikaa tämän pirun addiktoivan ympäristön kanssa. Edellisissä lauseissa hieman osviittaa motiiveistani "haasteen" (joka on todellisuudessa jäänyt itsellenikin hieman hämärän peittoon) takaa.

Kaikki te jotka allekirjoititte artikkelin, en tiedä siis pitäisikö minun kiittää teitä vai kirota teidät alimpaan helvettiin. Jouduin valinnan eteen: Joko palata peliin tai olla palaamatta. Molemmissa tapauksissa joutuisin osittain syömään sanojani. Tilanteeni ei ole muuttunut kesän lopun jälkeen yhtään eikä välttämättä tule muuttumaan pitkään aikaan. Yritin miettiä välimuotoa, kultaista keskitietä koska sen löytäminen yleisesti kuin myös yksittäistapauksissa on yksi elämäni, sekä oli yksi eLämäni tärkeimmistä tähtäimistä. En tiedä löysinkö sellaista. Noh, mitä tänään kuitenkin sitten tein: Loggasin sisään, kirjoitin artikkelin, treenasin ja kävin töissä. Kyllä. Näin on perkele.

En osaa sanoa miten eLämäni tästä jatkuu, kunnianosoituksena Lavanchen artikkelille kuitenkin tein äsken mainitsemani asiat. En tiedä mitä tällä artikkelilla edes haen, ehkä selitystä ja selvennystä itselleni, plus tietenkin kiitosta ja kumarrusta vanhoille ja uusille minua kaivanneille kanssapelaajilleni.

Ylpeys on omituinen asia. Jos en olisi tehnyt mitään, eli ikäänkuin "olla palaamatta pelin ääreen" niin se olisi niellyt ylpeyttäni koska sain kuulla ja tietää millaisen reaktion "haasteeni" sai aikaan. Nyt tein/teen jotain joka myös nielee ylpeyttäni, koska -kuten todettu- lupasin itselleni jotain. En hae sääliä, vaikka aika säälittävää tämä pelleilyni oikeastaan on. Ei tämä peli niin suuria hämmennyksen tunteita oikeassa elämässäni ole herättänyt että kenenkään tarvitsisi huolestua. Mutta voin nostaa kyllä valtion tukea e-psykiatriseen hoitoon esimerkiksi.

Niin että joo, saittepa ainakin minut ihan helvetin sekaisin.



At first, I'd like to say for fucks sakes guys. Yeah, after the finnish eRepublik-meeting I was probably on some nostalgic erefumes or something when I dared my dearest e-friends to collect 500 players to sign an article on insisting me to make a comeback. I promised closely to consider the option if accomplished. And yeah, you did it, and before any weird nonsense I'd like to say thank you. With tears, mixed and confused feelings I heard about the article and noticed how many of you signed it. (I know most of those who signed are puppets of Lavanche and have never heard of me before). Well, I have considered but I have no idea what I've decided.

I remember reading a comment about the issue from Sossu's newspaper where someone was wondering why do I need the players approval to come back to the game. (Yes, I have explored articles about the issue). The commentator thought that perhaps someone hurted my feelings or something. Really, this is about the fact I promised myself, that I wouldn't log in to eRepublik anymore because I can't play this game the way I want to. It's not about anything that dramatic, as such. Those who don't know what I'm talking about: To be as brief as possible, I don't have time to be online to read and write articles, and to organise stuff eventough I'd love to do so. The fact that so many of you wanted me back to this game would affect, affected and affects the way I can explain this situation to myself and the promise I made, can I broke it. Someone could make the argument that you can play this game by clicking the two buttons spending like 5 minutes of his/her day, but as ridiculous it sounds I'm not sure if I can do that, to spend so little time for this damn addictive environment. The previous sentences try to explain something beyond the "challenge" (which is actually pretty unclear for myself as well... )

For all of you who signed the article - I don't know if I should thank you or curse you to the lowest pit of hell. I faced a though decision: should I continue playing or not? In both of these scenarios I'd have to "eat my words" so to say. My situation hasn't changed at all since the end of the last summer and it's possible it won't for a long time. I tried to think of a compromise, to find the Golden Mean as searching for such in general and in single cases has been one of my life's most important goals, and so it was in eRepublik as well. I don't know if I found one. Well, today I did it. I logged in, wrote and article, trained and worked. Yes. That's what I did damn it!

I can't tell how my eLife will continue from this point. However, for respect towards the article Lavanche wrote I did things just mentioned. I don't even know what I'm after with this article. Maybe explanation and clarification for myself, and I of course want to express my gratitude to all the old and new players who missed me. I salute you!

Pride is a strange thing. If I had done nothing, sort of like decided not to even think of the game, it would have eaten me inside because I learned what kind of effect my "challenge" had on several people. Now I'm also doing something that makes me swallow my pride because, as mentioned, I also promised something to myself some time ago. I don't want pity even though fooling around like this is quite pathetic. This game hasn't caused too big confusions in my personal life even if it seemed the opposite, so no need to worry. Though nation of eFinland could offer me services of an ePsychiatric, for example.

So yeah, you fucked me up big time.

Okkius Pyromanius, eFinland's
National Hero
ex-President
ex-Minister of Defence
ex-Minister of Information
ex-Minister of Internal Affairs
ex-Minister of Education
ex-Vice-President
ex-Ambassador to eSpain
ex-Congressman