Join the new world

Nenänkaivuu, tuo kuningaslajien isoäiti, on löytänyt tiensä nyt myös eSuomen valtiolliseen päiväkäskyyn. Suomessa tämä toiminta on kuitenkin jäänyt pahasti perseen kaivamisen ja haarojen kourinnan varjoon, ja moni onkin ihmetellyt valtion kehotusta ryhtyä moiseen toimeen. Ymmärrettävää onkin, että suomalaisten on hankala hallita nenän kaivamista, sillä se vaatii huomattavasti koordinoidumpaa kädentaitoa kuin esimerkiksi peräaukon sorkkiminen, mikä tapahtuu keskisormella, tai munien räplääminen, joka toimitetaan koko kämmenellä. Ne ovat siis huomattavasti alkukantaisempia verrattuna nenän kaivamiseen, joka on sivistynyt ja pitkälle jalostettu taitolaji.

Nenänkaivuun mystistä taitoa ei opita päivässä, vaan se vaatii jopa vuosien intensiivistä harjoittelua. Itse vietin vuosia itämaisessa vuoristotemppelissä zen buddhien opissa, ja olen nyt laskeutunut keskuuteenne opastamaan teitä tämän salaperäisen opin syövereihin. Varoitan kuitenkin teitä: vaikka nenänkaivuu voi parhaimmillaan tuottaa mahtavaa nautintoa, voi amatöörin suorittama kaivuutoimenpide olla jopa terveydelle vaarallista ja aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa nenän limakalvojen ja kaivajan mielenterveyden kehitykselle.

Oikein suoritettu nenänkaivaminen on suurta hupia ja tuo sisältöä elämään, ja toisin kuin perseen kaivaminen, se ei toimi esteenä toiselle vaativalle mutta ulkomailla suositulle harrasteelle, kynsien puremiselle.

Oppitunti 1 – mitä nenänkaivuu on?
Monet filosofit ovat aikojen saatossa yrittäneet määritellä nenänkaivuuta. Tyhjentävää kuvausta ei olla kyetty tekemään, mutta tällä hetkellä vallitseva konsensus on: ”Nenänkaivuu – mikä tahansa toimenpide, jossa käsiä tai muita apuvälineitä hyödyntäen pyritään poistamaan nenästä materiaa tai lievittämään kutinaa hajuelimen sisäpintaa pyyhkäisemällä.” Tämän määritelmän nojalla esimerkiksi herneiden tai pajunkissojen työntäminen nenään ei ole nenänkaivuuta, kuten ei ole niiden sieltä poistaminen pinseteillä. Vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä Saksassa järjestetyssä Nose Picking World Foundationin kansainvälisessä vuosikonferenssissa tultiin myös siihen lopputulokseen, että lääkärin vanupuikolla suorittama näytteenotto nenän limakalvoilta ei ole nenänkaivuuta, vaikka siinä apuvälineellä nenästä poistetaankin pieni määrä kudosta.

On myös keskusteltu siitä, miten lasten nenänkaivuuseen tulisi suhtautua. Moni on varmaan tätä lukiessaan pohtinut, miksi ala-asteikäisiä kielletään kaivamasta nenää ja poliitikon nenänkaivuusta tulee etusivun uutinen, jos sitä kuitenkin pidetään arvostettavana toimintana. Tästä on olemassa kirjallinen dokumentti jo 1500-luvulta, jolloin Mikael Agricola pyrki kuvaamaan vielä muotoaan hakevan nenänkaivuun olemusta. Näin Mikael kirjoitti:

”Ja hän, joca on hajuelintään caiwaman ilman siihen asianmucaista paneutumista ja toimenpitehensä sywimmän olemuxen ihmisolennossa aicaansaawan mielihywän ja elämuxen ajatteluwa, ej ansawtse toimewaan nenuncaiwuuksi kutuwa, waan on häntä wiipymättä kartulla sormille lyötäwä ja ancarasti toruttawa.”

Katkelman merkitystä tutkineen työryhmän mukaan pohjimmainen ajatus on se, että nenänkaivuu olisi pohjimmiltaan eräänlainen pohdiskelun muoto ja verrattavissa jopa tulisilla hiilillä kävelyyn tai piikkimatolle asettumiseen. Siksipä nenän kaivamisen ainoastaan räänsyöntitarkoituksessa katsottiin häpäisevän arvokkaan perinteen, jota harjoitettiin jo muinaisessa Egyptissä.

Oppitunti 2 – Miten nenänkaivuu tapahtuu?

Ennen kuin perehdymme itse toimenpiteeseen, on hyvä kerrata hieman peruskäsitteitä:
*Ihmisellä on poikkeuksellisen näppärät kädet. Sormet ovat tarttumiseen käytettäviä ulokkeita, jotka kiinnittyvät kämmeneen. Aloittelijatasolla sormista keskeisimmässä asemassa on etusormi, mutta myöhemmin perehdymme myös siiten, miten muita sormia voi hyödyntää. Nenää kaivaessa on tärkeää pitää mielessä, että sormissa on ainoastaan kolme niveltä, joita kutsutaan ”porteiksi”. Nivelien erottamia osia kutsutaan ammattikielessä ”huoneiksi”, joten sormen osat ovat kärjestä lueteltuna 1. huone, 1. portti, 2. huone, 2. portti, 3. huone ja 3. portti. Peukalo on poikkeus, siinä on vain kaksi huonetta. Kämmenselkää kutsutaan ”saliksi” ja rannetta 4. portiksi, mutta niistä ei tarvitse ihmisten arkikaivuussa välittää.

*Nenä on ihmisen kasvojen keskellä sijaitseva elin, jota käytetään haistamiseen ja hengittämiseen. Nenän muodolla ei ole merkitystä sen kaivettavuuteen, mutta showbisneksessä valtavirran on todettu suosivan keskikokoisia neniä, vaikka marginaaleihin mahtuu monenlaisia ryhmiä, joilla jokaisella on oma nenäpreferenssinsä. Tekstissäni emme perehdy tarkemmin nenänkaivuuseen viihdeteollisuudessa tai sen merkitykseen yhteiskunnallisessa kehityksessä, vaan keskitymme meditatiiviseen nenänkaivuuseen arkielämässä.

*Räkä on ylähengitysteillä muodostunutta limaa, jonka tehtävä on kerätä ja kuljettaa pois epäpuhtauksia, kuten pölyä ja mikrobeja. Perustasoilla rään koostumus ei vaikuta nenänkaivuuseen, mutta edistyneemmillä tasoilla se avaa ovia erilaisiin tekniikoihin joita jokainen voi soveltaa hyväksi katsomallaan tavalla. Rään muodostuminen ei kuitenkaan ole edellytys onnistuneeseen nenänkaivuuseen. Nenän alaosassa on kaksi aukkoa, joita kutsutaan sieraimiksi. Ne ovat keskeisessä asemassa, kun nenää aletaan kaivamaan.

Nyt kun kaikki tiedämme mistä puhumme, voimme edetä. Tätä te kaikki olette odottaneet: ensimmäinen nenänkaivuu! Keskittyminen on tärkeää, pitäkää huoli siitä, että olette yksin ettekä tule häirityiksi. Hengittäkää rauhallisesti suun kautta, ja taita kirjoituskätesi sormet löysään nyrkkiin, ja ojenna etusormeasi varovasti niin, että se muodostaa loivan kaaren. Keskity siihen, että kätesi olisi mahdollisimman rento, sillä jännitetyllä kädellä suoritetusta liiallisesta nenänkaivuusta voi seurata jännetupin tulehdus. Ennen suoritusta voit vaikka hieman ravistella kättä, mutta suurempaa lämmittelyä ei useimmiten tarvita. Voit myös kosketella sieraimiasi, jotta niiden tarkka sijainti tulisi tutuksi.

Kun olet saanut kätesi oikeaan asentoon, olet valmis itse suoritukseen. Vie etusormesi hitaasti kohti saman puolen sierainta etusormen sisäpinta itseesi kohti. Tässä kohtaa kannattaa olla varovainen, sillä jos käytät liikaa voimaa etkä osu sieraimeen, voit pahimmassa tapauksessa tökätä itseäsi kivuliaasti silmään. Kun tunnet sormenpään koskettavan sierainta, lisää aivan pikkuriikkisesti lisää voimaa työntöön, niin olet onnistunut. Tässä kohtaa useimpien aloittelijoiden keskittyminen herpaantuu, ja innostuessaan heidän hengityksensä kiihtyy ja nenän kautta ulos purkautuva ilmavirta voi häiritä suoritusta. Jos kuitenkin pystyt hillitsemään riemusi, keskity nyt siihen että työnnät etusormea sieraimeesi niin pitkälle kun se helposti menee. Useimmilla tämä raja on n. puolessavälissä ensimmäistä huonetta. Sormen viemistä nenään kutsutaan ”sukeltamiseksi”. Jos olet onnistuneesti päässyt tähän asti, on suorituksesi jo puolessavälissä, nyt on jäljellä enää kaivaminen ja ”pakeneminen” eli sormen vetäminen pois nenästä.

Kaivaminen tapahtuu niin, että taivutat varovasti nenässäsi olevaa etusormea niin, että ensimmäisen huoneen kärki eli ”nokka” pyyhkäisee nenäsi sisäpintaa. Jotta tämä sujuisi mahdollisimman soljuvasti, on koko käden mukauduttava etusormen liikkeisiin. Jos tunnet kipua, puutumusta tai hiertämistä sormessasi tai nenässäsi, keskeytä suoritus ja keskustele lääkärisi kanssa.. Sormen edestakaista koukistamista ja suoristamista kutsutaan ”allottamiseksi”. Aallota varovasti niin kauan kuin haluat, ja pakene varovasti noudattaen samaa varovaisuutta ja keskittymistä kuin sukeltaessasi. Onnea, olet kaivanut nenää menestyksekkäästi! Sormeen jäänyttä räkää kutsutaan ”saaliiksi”. Voit tehdä saaliillesi mitä haluat. Käyttämäämme tekniikka on yleisin, ja sen nimi on Suora sukellus. Ristiin sukeltaminen tarkoittaa sitä, että kädellä kaivetaankin vastakkaisen puolen sierainta, esimerkiksi oikealla kädellä vasenta sierainta. Jos taas sukellettaisiin kynsi käännettynä kasvoihin päin, olisi kyseessä Takaperoinen suora sukellus. Useimmat oppilaitokset opettavat, että suora sukellus tulisi tehdä ”puhtaasti” eli kynsi kasvoista poispäin, ja ristiin sukeltaminen pitäisi suorittaa takaperoisesti. Ristiin voidaan kuitenkin sukeltaa sekä puhtaasti että takaperoisesti, mutta takaperoisessa suorassa sukelluksessa ranne kokee rasitusta, ellei kyynärpäätä nosta korvan tasolle. Siksi sitä ei suositella käytettäväksi.

Suoraan- ja ristiin sukeltamisen voi suorittaa myös muilla sormilla kun taitoa on kertynyt riittävästi. Niihin soveltuvat sukellustyylit jokainen löytää kokeilemalla, ja kaikkien vaihtoehtojen läpikäyminen veisi aivan liikaa aikaa. Taitojen kertyessä voit myös yrittää sukeltaa jopa useammalla huoneella. Hurjia kertomuksia kerrotaan kaivajista, jotka ovat sukeltaneet jopa kolmanteen porttiin asti. Sukeltamisen lopettamista juuri portin kohdalla kutsutaan ”kolkuttamiseksi”. Jotkut suosivat aallottamisen sijaan ”heiluria”, jossa sormea käännetään eli ”heilutetaan” edestakaisin oman akselinsa ympärillä. Heilurin äärirajojen välillä on 180 astetta, joten pyyhkäisypinta-ala on huomattava.

Oppitunti 3 – Muita tekniikoita
Alkuun on sanottava, ettei näitä tekniikoita tule yrittää, ellei hallitse edellisen oppitunnin viimeisessä kappaleessa kuvattuja kolmea yleisintä tapaa, Suoraa sukellusta, Ristiin sukellusta ja Takaperoista ristiin sukellusta. Jos haluat oppia lisää, sinun kannattaa hakeutua ammattimiehen oppiin, tämän oppaan tarkoitus on vain herättää mielenkiintoa ja levittää tietoa. Ohjeet on kirjoitettu oikealla kädellä suoritetulle kaivamiselle.

Pinsettiote: Pinettiote hyödyntää etusormea, ja ihmiselle tyypillistä vastaotteista peukaloa. Pinsettiotteessa etusormi ja peukalo puristetaan yhteen, ja ”pinsetin” kärki asetetaan sieraimeen. Tämän jälkeen molempia sormia aallotetaan niin, että ne pysyvät silti yhdessä. Pinsettiotetta käytettäessä saadaan harvoin saalista, ja se on monen epäsuosiossa, koska sierain joutuu venytyksen alaiseksi sitä käytettäessä. Pinsettiote on saavuttanut suurta suosiota ainoastaan Venäjällä.

Pyyhkäisy: Pyyhkäisy on melko yksinkertainen tekniikka, joskin se ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa nenänkaivajien piirissä, koska siinä sormea ei sinänsä viedä nenään sisälle. Pyyhkäisyssä kämmen käännetään itseään kohti, eli sali osoittaa sinusta poispäin. Jos käytät oikeaa kättä, suorista etusormesi niin, että se osoittaa vasemmalle. Muiden sormien asemalla ei ole väliä, mutta peukalo täytyy taivuttaa pois tieltä. Pyyhkäisy tapahtuu nimensä mukaisesti painamalla etusormen nenän alle ja pyyhkäisemällä. Pyyhkäisyyn on asetettu tarkat säännöt:

Oikeaa sierainta pyyhkäistäessä toinen portti asetetaan oikean sieraimen päälle, ja kolmas huone työnnetään sieraimen poikki. Näin sierainten väliin jäävä nahka yleensä taipuu, ja huone pääsee pyyhkäisemään sieraimen sisäpintaa. Tätä kutsutaan Suoraksi pyyhkäisyksi. Vastaavasti vasempaan sieraimeen tehtävässä Vastakkaisessa pyyhkäisyssä sieraimen päälle asetetaan kolmas portti, ja kolmas huone vedetään sieraimen poikki.

Juoksevaan nenään voidaan myös suorittaa ns. Suuri pyyhkäisy, joka suoritetaan neljännen portin jälkeisellä kyynärvarrella eli ”kiitoradalla”. Silloinkin periaate on sama, suorassa pyyhkäisyssä työnnetään, vastakkaisessa vedetään. Myös salia voidaan hyödyntää pyyhkäisyssä.

Pikkusormisukellus: Pikkusormella sukeltaminen on määritelty omaksi tekniikakseen sormen erityislaatuisen pienen koon vuoksi. Pikkusormella amatöörikin voi päästä kolkuttelemaan ensimmäistä porttia, ja siksi tällä tekniikalla saa helposti irrotettua syvällekin paenneen saaliin. Pikkusormisukellukseen liittyy usein voimakasta aallottamista tai heiluttamista, joten sitä ei suositella kokeiltavaksi ennen taitojen huomattavaa kartuttamista. Jotkut jopa aallottavat ja heiluttavat samanaikaisesti.

Raapaisuksi kutsutaan toimenpidettä, jossa ensimmäisen huoneen kärki painetaan kiinni sieraimen alaosaan. Raapaisussa pakeneminen kuitenkin tapahtuu työntämällä eikä vetämällä. Toimenpide on hankala selittää, mutta siinä sieraimen alaosan löysä nahkaliekare ikään kuin antaa periksi, ja sormi pääsee pakenemaan. Tämä vaatii kuitenkin jonkin verran voimaa, ja sormea ei kirjaimellisesti työnnetä, vaan se painuu, kun ranteella tehdään heiluria.

Ja näin on opas saatu valmiiksi. Toivottavasti tämän myötä yhä useampi osaa kaivaa nenää, ja tämä jalo laji saa jalansijaa myös Suomessa. Hyviä kaivamisia!