Join the new world

Tässä hieman tunnelmamusiikkia lukemisen taustalle. (Myönnetään, myönnetään. Kenties aavistuksen korni valinta, mutta mielestäni tavallaan hyvinkin sopiva.)

Niin, kuten nokkelimmatpokkelimmat otsikon luettuaan luultavasti arvasivatkin, aion minä viimein siirtyä eHaudan lepoon.

10.1. 2009 loin eRepublikiin tunnuksen Kammo22 huomattuani eräällä satunnaisella nettifoorumilla listan eri selainpeleistä. Listalta iski silmään nimi eRepublik, josta muistin ystäväni, jo aikoja sitten eManan majoille menneen Moerrizin joskus aikaisemmin maininneen. (Hassua kyllä, muistan vieläkin hänen tarkan kuvailunsa pelistä: "harvinaisen tylsä"). Olin tuolloin 15-vuotias peruskoululainen, jonka haaveena oli tulla isona maailman diktaattoriksi, joten eRepublikin tapainen politiikkasimulaattori (*köh köh😉 kuulosti lähes täydelliseltä selainpeliltä.

Tuohon eMaailmanaikaan peli oli kuitenkin täysin toimimaton. Täysin. Vaikka vielä tänäkin päivänä naureskellaan ylläpidon kädettömyydelle, olivat nuo V1-ajan alkutaipaleet jotain sanoinkuvaamattoman ankeaa: ehkä päällimmäisinä mieleentulevat adjektiivit ovat "surkuhupaisa" ja "säälittävä". Työt pystyi tekemään jos pystyi ja kun tässä onnistui, saattoi olla lähes varma ettei treenaaminen ainakaan toiminut. eSuomesta käsin ei pystynyt viikkoihin (itseasiassa kuukausiin) sotimaan, koska valtiolla ei ollut varaa tai mahdollisuuksia hankkia MPP-sopimuksia ja parin markan palkalla sai juuri sen verran leipää, ettei wellness tippunut seuraavaan päivään mennessä... ainakaan kovin paljoa.


-"...ja perkele siihen aikaan ei saanut edes kunnon pullaa. Jauhoja jatkettiin petulla ja pettua jatkettiin sahanpurulla. Sahanpurua jatkettiin hiekalla ja hiekkaa pelkällä mielikuvituksella, sillä muuhun ei ollut varaa.

Myöhemmin pelin aloittaneista tämä paatos kuulostaa varmastikin juuri sellaiselta vanhojen seniilien ukkojen jorinalta vanhan kansan ankeasta lapsuudesta, jolloin lato paloi kerran viikossa, kouluun hiihdettiin kesät talvet aina ylämäkeen ja rutto tappoi karjan. Ja sitähän tämä toki osittain onkin. Selostuksellani yritin kuitenkin lähinnä korostaa sitä seikkaa, että peli oli hävyttömän huono ja tuohon aikaan aloittaneista hyvin suuri osa lopetti pelin saman tien (noh, näinhän toki taitaa olla eRessä aina). Itse kuitenkin viehätyin pelin mahdollistamasta politikoinnista ja ennen kaikkea sen mediamoduulista. Näin jälkeenpäin ajateltuna oman lehden kirjoittaminen ja muiden pelaajien artikkeleiden lukeminen lienee yksi suurimmista, ellei peräti suurin syy sille, että en monien muiden tapaan jättänyt pelihahmoani oman onnensa nojaan heti ensimmäisen päivän tai parin jälkeen.

Itsehän olen aina pitänyt kirjoittamisesta, varsinkin "luovasta" sellaisesta. En kuitenkaan omasta mielestäni ole ikinä ollut mitenkään erityisen hyvä kirjoittamaan, vaikka olenkin saanut kuulla paljon kehuja jutuistani (kiitokset kaikille näistä mukavista sanoista). Kuitenkin omaan mielestäni (välillä vähän liiankin) vilkkaan mielikuvituksen ja hyvän huumorintajun, joten kai nämä ominaisuudet sitten ovat hieman kompensoineet kirjoitustaidon pikkupuutteita.
Jos oikein laskin, tämä artikkeli on Valittujen Kammojen 69. julkaisu. Lehden edeltäjä, Kammopaperi puolestaan julkaisi 67 artikkelia, joten, ellen pahasti erehdy, kahdessa lehdessäni on julkaistu eniten ja toisiksi eniten eSuomalaisia artikkeleita (jos Valtion Sanomia ei oteta lukuun - tätä lehteähän kirjoittaa/kirjoitti useita kymmeniä henkilöitä). Lisäksi raapustuksiani on julkaistu muissakin lehdissä, kuten jo edellämainituissa Valtion Sanomissa, Illumatitiedotteessa, Liberaalin Edistyspuolueen vaalimainoksissa ja jopa Sinisen Puolueen omassa lehdessä. Yhteensä tekstiä on kertynytkin noin kahden lyhyehkön romaanin verran, mikä on mielestäni ihan mukava määrä. Näitä artikkeleita selailemalla huomaa kyllä, että taso on ollut aika vaihtelevaa. Muutama artikelintapainen kirjainoksennus saa kämmenen lävähtämään otsalle, mutta toiset taas ovat oikein onnistuneita, vaikka itse sanonkin.

Kirjoittamisen lisäksi tykästyin pelin politikointiin. Lievän vasemmistosympatiseerauksen takia liityin Suomen Sosialistiseen Puolueseen, joka siihen aikaan oli ainut vasemmalle kallelaan oleva puolue koko eSuomessa. Valitettevasti puolue oli makuuni vähän liiankin vasemmistohenkinen ("toveri"-sanan jatkuvat käyttö meni minusta jo naurettavuuksiin), joten "loikkasin" pian Liberaaliin Edistyspuolueeseen, joka onkin siitä lähtien ollut poliittinen kotini muutamia lyhyitä katkoksia lukuunottamatta.

Puoluepolitiikka, kaikesta lapsellisuudestaan huolimatta, olikin yksi seikka mikä teki pelaamisesta pelaamisen arvoista. Vihtori korppeineen ja natsi-retoriikkoineen, Red Jihadin AHEM! -tervehdykset ja Sinisen Puolueen maankuulu trollijengi takasivat sen, ettei sodattomanakaan aikana päässyt tylsistymään. Oikeastaan aina oli jotain tapahtumassa; jotain, josta pystyi keskustelemaan, jotain josta sai syyn jatkaa pelaamista ainakin vielä muutaman päivän, ihan vaan nähdäkseen kuinka asiat kehittyvät.


Yksi eSuomen hienoimmista taideteoksista. Copyrightsit kuuluvat muistaakseni LeFtille/Sossulle.

Jossain vaiheessa puoluepolitiikka kuitenkin kuoli. Vihtorilaiset sanovat sen tapahtuneen sinä päivänä kun Reichkanzler und Führer Vihtori lopetti pelin (viimeisen) kerran. Toiset sanovat, että kaikki päättyi SP:n ja LEP:n lopetettua vihanpitonsa. Myös vasemmiston lopullista kaikkoamista eSuomesta voidaan pitää jonkinlaisena merkkipaaluna. En tässä lähde arvailemaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, sillä ei se enää vaikuta mihinkään. Kuitenkin puoluepolitiikan täydellinen katoaminen - monista hyödyistään huolimatta - oli sitä paljon puhuttua peli-iloa tappanut tekijä. Ei ehkä tärkein, mutta yksi osatekijä kuitenkin.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että Erepublikin pelaamisen yksi tärkeimmistä vaikuttimista on halu vastustaa jotain. En tiedä päteekö tämä raflaava väite muihin, mutta ainakin itselläni on aina ollut sitä hauskempaa, mitä kovempaa on saanut naureskella jollekin asialle, kuten Vihtorin äärioikeistolle, "opposition" ikuiselle eliittivihalle tai absurdit mittasuhteet saaneelle oikeusjärjestelmälle.

Nykyään ainut vastustamisen aihe tuntuu olevan ABC- ja ONE -liittoumien muodostama pahan akseli, mutta itse kun en ikinä ole oppinut sen kummemin kiinnostumaan maailman tapahtumista, eivät nämä ulkomaalaiset liittoumat jaksa herättää minussa erityisen suuria tunteita.


Ulkomaan asioihin en puutu pitkällä tikullakaan.

Ja niin. Nyt, lähes tarkalleen kaksi ja puoli vuotta eRepublikin aloittamisen jälkeen olen päättänyt lopettaa pelaamisen. Lopettamispäätöksen olen tehnyt jo aikoja sitten, joten presidenttikauden stressillä ja Viron sodalla ei ole ollut siihen vaikutusta. Talouden sotkeminen, mediamoduulin pilaaminen (miksi jaksaisin kirjoittaa mitään, jos tiedän ettei kukaan edes lue artikkeleita?), sotimisen mielekkyyden väheneminen, eSuomen pelaajakato... ja ennen kaikkea se, että olen jo kaksi kesää käyttänyt eRen parissa, ovat syitä lopettamiselleni.
Nyt 18-vuotiaana tulevaisuuden toiveammattini on yhä maailman diktaattori, mutta ellei jostain kumman syystä tämä onnistu, myös historian opiskelu kiinnostaisi. En edes halua alkaa arvailemaan tuntimääriä, jotka olen eRen parissa käyttänyt, mutta sen verran voin sanoa että nyt puhutaan nelinumeroisista luvuista. Joku voisi väittää tämän olleen hukkaan heitettyä aikaa, mutta se ei pitäisi alkuunkaan paikkaansa. eRepublikin parissa olen saanut lukemattomat hyvät naurut ja sen kautta olen tutustunut moniin hienoihin ihmisiin.

Yleensä jäähyväisartikkeleissa on ollut tapana jakaa omaisuus pois, mutta minä en aio niin tehdä. Ei minulla edes ole omaisuutta jaettavaksi, sillä käytin käytännössä viimeisetkin säästöni Viron sodassa Resistance Warin aloittamiseen ja taisteluun. Ne tehtaat, pari pyssyä ja muutama pulla jotka minulla vielä on, aion tarjota valtion käyttöön tai muuhun yleishyödylliseen toimintaan.

Lopuksi haluaisin vielä kiittää muutamaa ihmistä.

Ensiksikin haluan kiittää hallitustani kuluneesta kuukaudesta. Kausi oli vaikea, emmekä päässeet kaikkiin tavoitteisiin joihin pyrimme. Silti yritys oli kova ja uskon vakaasti siihen, että Suomi erechin johdolla onnistuu ajamaan virolaiset takaisin Suomenlahden huonommalle puolelle.

Lisäksi haluan kiittää yhteisesti kaikkia niitä elitistisikoja jotka aikoinaan pitivät, ja osa pitää vieläkin, eSuomea pystyssä. Vaikka tätä työtä ei juurikaan arvosteta, se on silti eSuomelle (eRe-)kultaakin kalliimpaa.

Moerriz ansaitsee kiitokset siitä, että puheillaan edesautti eksymistäni eRen pariin.

Engram ja Jam Tzu, ensimmäiset ihmiset joihin irkissä (#Hupiministeriö) tutustuin saavat toki myös kiitokset. Hauskoja heppuja molemmat.

eKommareita, noita iloisia veikkoja kiitän mukavasta seurasta. (Vaikka aate nyt onkin mitä on...)

DrowningHarvey ja Stammy, eSuomen kirjailijanerot, jotka onnistuivat muutamalla artikkelilaan tuottamaan enemmän nauruja kuin mihin olohuoneen nurkassa möllöttävä televisio pystyy vuodessa, ansaitsevat ilman muuta kiitokset.

Kiitokset saa myös Muffe42, eSuomen paras muffe.

Vihtori ja Zacharia Raven, pahamainen korppikaksikko joiden tekosille oli aina hauska irvailla, saavat kiitosta hekin.




Ja vaikka minä nyt kaksiklikkailun ja artikkeliden kirjoittelun lopetankin, en aio suinkaan häipyä ircistä minnekään. Eli soitetaanpa lopuksi vielä hieman iloisempaa musiikkia.



Hei vaan.


- Kammo XXIII,
kaksinkertainen presidentti
mediamoduulin liikakäyttäjä
pelleilijä