Join the new world

Tervetuloa seuraamaan uusinta spektaakkelini, Höpöttiä. Kirjoitusavusta haluan kiittää Piedroa.



Ensimmäinen luku

Odottamaton ryyppykesti

Kolossa maan sisällä asui höpötti. Se kolo ei ollut mikään kylmä sudenkolo eikä kaunis hobitinkolo vaan se oli höpötinkolo, joka tarkoittaa hobitinkoloa, minkä höpötti on ryöstänyt itselleen. Näin ollen kolon nurkissa lojui dildoja, tyhjiä viinapulloja ja käytettyjä kortsuja. Kolossa oli monia käytäviä ja vierashuoneita, joista läheinen bordelli oli vuokrannut osan. Kolon asukas Tilto Hepuli, oli pervon Pöllin sukulainen. Melkein koko Kännin höpötit olivat hänen sukulaisiaan, sillä hän oli ollut hyvin tuottelias, mutta nyt itse tarinaan.

Tilto Hepuli oli vetämässä omia aamutrippejään kun hänen oveensa koputettiin.
- ”Hei! Tulinko oikeaan osoitteeseen? Etsin Kännin karaokebaaria,” sanoi outo pitkä, harmaapartainen mies, joka oli pukeutunut harmaaseen viittaan ja hän puhalteli vesipiipustaan erivärisiä saippuakuplia.
- ”Ei! Tämä on minun asuntoni. Tosin bordelli toimii täällä sunnuntaisin,” Tilto vastasi vikisevällä äänellään.
- ”Harmi. Noo… mitä sinä teet nyt ystäväiseni. En jaksa enää mennä katselemaan miesstrippareiden uljaita vehkeitä. Voin varmaan juoda hieman miestä vahvempaa kanssasi?” outo mies sanoi.
- ”En vitussa jaa minun viinoja sinun kanssa. Kuka vittu edes olet?” Tilto vikisi.
- ”Ah… Olen velho Kännialf ja tulen huomenna takaisin,” Kännialf sanoi ja lähti kävelemään kohti Wihreää Lohikärmestä, mikä oli höpöttien suosikkibaari Kännissä. Tilto sulki oven ja meni lokoisalle sohvalleen makoilemaan ja laittoi känniinsä muistutuksen (eräänlainen kännykän näköinen vekotin): ”Outo hiippari, Torstai”

Oli torstai ja Tilto oli juuri vetämässä päiväkännejään, kun hänen oveensa koputettiin.
- ”Kuka perkele siellä on?” Tilto ihmetteli.
”Ei vittu! Sen juoponhan piti tulla tänään kylään.” Tilto sanoi ja meni avaamaan oven, mutta ovesta ei tullut Kännialfia vaan kaksi kääpivötä, Pili ja Bili.
- ”Väistä homo,” kääpivöt sanoivat ja nakkasivat lakkinsa Tilton naulakkoon. Kääpivöt riensivät heti Tilton ruokasaliin.
- ”No missä se sapuska viipyy?” kääpivöt ihmettelivät, sillä heidän tapanaan oli heti saada ruokaa kun tunkeutuivat uppo-oudon asuntoon.
- ”Mistä te puhutte?” Tilto kysyi.
- ”No Kännialf sanoi meille että täällä olisi meille sopiva lohikärmeksenraiskaaja. Niin me päätettiin tulla vierailulle,” kääpivöt selittivät.
Oveen koputettiin. Tilto riensi avaamaan ja juuri kun hän oli ovensa takana, se paiskautui päin hänen kasvojaan ja ruokasaliin ryntäsi 11 kääpivötä sekä Känni-Alf.
- ”Ai vittu! Toi sattu! Ja Känni-Alf, miksi ihmeessä taloni on täynnä karvaisia ja poron kuselta haisevia käppänöitä?” Tilto kysyi samalla kun piteli nenästään kiinni.
- ”Ajattelin tuoda kääpivöt tänne sillä he tarvitsevat lohikärmeksenraiskaajaa,” Känni-Alf selitti.
- ”Juu me tarvitaan löhikärmeksenraiskaajaa pöllimään Smeeku Multaiselta meidän viinat takas ja tappaan se,” kääpivöiden johtaja, Boring Kännikala sanoi.
- ”Uu… raiskausta. Tietty suostun, paitsi kuuluuko työhön mitään vaarallisia hommia,” Tilto kysyi.
- ”Ei tietenkään,” Boring Kännikala vastasi, kun muut kääpivöt tirskuivat hänen takanaan sillä Boring Kännikala piti kahta dildoa ristissä selkänsä takana ja se oli Känni-maassa valehtelun merkki.
- ”No hyvä. Sitten olen mukana jos saan kortsuja vuodeksi, viinaa kahdeksi ja tarpeeksi rahaa bordellissa käyntiin,” Tilto ilmoitti.
- ”Olet mukana kamu ja saat kaiken tuon,” Boring sanoi.