Join the new world

Suomen kieli on konstikas ja vaikea, näin ainakin kuulee usein sanottavan. eSuomen mediaa ja erepublik.fi-keskustelupalstaa viime aikoina paljon lukeneena on pakko myöntää, että olen äidinkielemme haastavuudesta iloinen. Ehkä ulkomaalaiset ystävämme pelissä eivät vielä tiedä millainen lauma idiootteja me olemme.

eSuomen poliittiselta kermalta tuntuu puuttuvan täysin kyky suunnitella asioita pidemmälle tulevaisuuteen. Vaikka hallitus ja presidentti vaihtuisikin kuukausittain, niin eduskunnan tehtävänä olisi pitää kiinni punaisesta langasta. Sen pitäisi toimia yhteisön poliittisena tukijalkana ja edustajien pitäisi ajaa koko yhteisön etua. Liian usein asiat toimivat juuri päinvastoin, monia kansanedustajia ei yhteisön asiat edes kiinnosta. Valta kyllä tuntuu monia kiehtovan sekä pelin tarjoama kulta, mutta siihen tuntuu mielenkiinto loppuvan. Ellei sitten esillä ole asia, jolla on käytännön seurauksia edustajalle tai hänen lähipiirilleen, silloin kyllä osataan painaa punaista nappia.



Eduskuntavaalien lähestyessä media täyttyy tyhjistä lupauksista ja puolueet aktivoituvat muutamiksi päiviksi. Vaalien jälkeen eniten paikkoja saanut puolue on mediassa voittaja. Puolueet ovat tehneet tehtävänsä ja on hyvä siirtyä nurkkaan nukkumaan. Eikä sieltä herätä ennen seuraavia vaaleja, ellei joku tule häiritsemään. Presidentinvaaleissa arvossa ovat yksilöt, puolueiden osuutta pyritään jopa vähättelemään. Kuitenkin samaan aikaan taustalla presidenttiehdokkaat pyrkivät keräämään mahdollisimman monen puolueen tuen taakseen. Tuki ehdokkaalle, nippu ministerisalkkuja puolueelle. Tästä kaikesta perseilystä on seurannut se, että eSuomen linja muuttuu pahimmassa tapauksessa kuukausittain, ellei jopa useammin.

Kenen etua tässä ajetaan, kun yhteisö on jatkuvien muutoksien ja ristiriitojen ravistelema. Muutokset ja varsinkin uudistuminen on tärkeää, mutta se pitää tapahtua suunnitelmallisesti ja katse tiukasti tulevaisuudessa. Uudistuksille pitää olla järkevä syy. Poliittinen kerma puhuu liitoista ja veljeydestä muiden pelin valtioiden kanssa, vaikka samaan aikaan yhteisön sisällä ilmapiiri on niin tulehtunut, että valtion varoja kavalletaan tämän tästä.


Puolustuspolitiikka

Meidän kyvyttömyys suunnitella asioita pitkälle tulevaisuuteen näkyy erityisen selvästi puolustusministeriön toiminnassa, jonka viime aikaiset tuulet jättävät taakseen jopa tuuliviiri-Cendorrin. Sotilaiden varustejakoa muutetaan jatkuvasti, se ei sinänsä ole huono asia, jos se tapahtuisi perustellusti ja Harkiten. Harmi vain, että näin ei ole tapahtunut, vaan moni sotilas on kyllästynyt jatkuviin turhilta tuntuviin muutoksiin. Ainakin osa näistä muutoksista olisi ollut vältettävissä paremmalla suunnittelulla. Oman mausteensa ovat tuoneet myös lukemattomat hallituksen edustajat, joilla on ollut suoranainen pakkomielle lyödä kiilaa valtiojohtoisten ja yksityisten sotilasyksiköiden väliin. Ja kun soppa on palanut pohjaan, niin sitä on jatkettu muuttamalla puolustusvoimien rakennetta ja valtiojohtoisten sotilasyksiköiden nimiä niin monesti, että jopa Räikköstä vauhti hirvittää. Hiljattain hallitus päätti pistää kattila kumoon ja antaa sopan valua liedelle poistamalla viikkojaon kokonaan puolustusvoimilta. FoGia muutos ei koskenut, aluksi. Miksi? Koska perässä seurasi ilmoitus, että koko FoG lakkautetaan. Ei ole helppoa olla suomalainen sotilas, ei ainakaaan valtiojohtoisessa sotilasyksikössä.



eSuomen puolustuspolitiikka on tällä hetkellä poliittinen pelinappula, eikä se aja yhteisön tai sotilaan etua millään muotoa. Tämä on mahdollista, koska meiltä puuttuu pitkäaikaiset suunnitelmat puolustusvoimien kehittämiselle. Eduskunnan osuus rajoittuu tällä hetkellä budjetista äänestämiseen, tämäkin tapahtuu lähes arpomalla. Kansanedustajia ei tunnu kiinnostavan miten budjetti käytetään, miten puolustusvoimat organisaationa yleensä toimii tai miten hallitus pyrkii sitä kehittämään. Kyse on kuitenkin niin suuresta asiasta, että kyllä puolustusvoimien toiminta pitäisi olla dokumentoitu, kirjanpito tehty ja kaikenlaiset pelaajat tulisi pyrkiä ottamaan toiminnan kehittämisessä yhä paremmin huomioon.

Epäilen ettei hallituksella tällä hetkellä yksinkertaisesti riitä resurssit huomioimaan riittävästi kaikkia eSuomen satoja sotilaita. Enkä nyt tarkoita pelkästään taloudellisia resursseja, vaan puuttuu myös paljon käsipareja. Se ei ole kuitenkaan mikään tekosyy luovuttaa tai vähentää toimintaa. Päinvastoin, nyt pitäisi tuoda eSuomen sisällä toimivat pienemmät yhteisöt lähemmäksi toisiaan. Otetaan yhdessä vastuu omasta ja kaverin peli-ilosta. Lisää resursseja, taloudellisia kuin myös puhdasta työvoimaa, on yhteisössä yllin kyllin. Meidän pitää vain luopua puolustuspolitiikasta poliittisena pelinappuna. Hallituksen on ruvettava tekemään läheistä yhteistyötä yksityisten sotilasyksiköiden kanssa. Jaetaan vastuu ja valta, vaikka se kuinka pahalta muutamasta kermaperseestä tuntuukin.


Sotilasliitot

Niin kauan kuin olen peliä pelannut on Erepublik Defence & Economy Network (EDEN) ja sen jäsenyys ollut tasaisesti eSuomen median otsikoissa. eSuomen eliitti oli aikanaan mukana perustamassa kyseistä liittoa, joten väkisinkin liitto on koko olemassaolonsa ajan pitkälti määritellyt eSuomen ulkopolitiikan suunnan. eSuomen poliittisesta kermasta on ollut helppo nousta EDENin pääkonttoriin erilaisiin tehtäviin, jopa sinne korkeimmalle pallille eli ylipäälliköksi.

Olen aina kritisoinut eSuomen ja EDENin suhdetta, se on ajoittain ollut todella kiero ja vääristynyt. En siis puhu juurikaan EDENistä itsestään, vaan eSuomen suhteista kyseiseen liittoon. eSuomi on kadonnut kartalta, jos se on ajanut EDENin etua. Piskuinen eSuomi on maksanut melkoisia summia erilaisina maksuina EDENille, jokainen voi mielessään miettiä onko niille maksuille saatu katetta. Päiväkäskyt tulivat aikaisemmin EDENistä, ja kuten tuli jo todettua, niin käytännössä myös koko eSuomen ulkopolitiikka. Lukemattomat suomalaiset presidentit ovat jättäneet asioita tekemättä, koska EDEN ei ole näyttänyt vihreää valoa. Lukemattomat suomalaiset presidentit ovat avoimesti sanoneet, että EDENin etu menee eSuomen edelle. Kaiken tämän jälkeen minun luulisi ottavan avosylin vastaan uuden Pohjolan Liiton (Nordic Alliance). En kuitenkaan suostu valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta, vaan uskon eSuomen löytävän halutessaan myös niitä positiivisia vaihtoehtoja.

Kuten turhan monessa muussakin asiassa, niin myös Pohjolan Liiton kanssa meillä oli aivan liian kiire. Kansan mielipidettä ruvettiin kysymään vasta siinä vaiheessa, kun poliittinen kerma oli jo päättänyt asiasta. Päätökset tehtiin pilvilinnoissa, ylipositiivisin odotuksin ja täysin vaille järkeä. Pohjolan Liiton piti syntyä vielä pari viikkoa sitten kolmen valtion ympärille, eSuomi, eNorja ja eRuotsi. Muutamalla suomalaisella kermaperseellä on kyseisissä maissa ystäviä. Kavereiden kanssa on kiva toimia, vaikka siinä ei mitään järkeä koko yhteisöä ajatellen olisikaan. Varsinaista liittoa ei siis ole vielä edes olemassa. Tämä ei kuitenkaan estänyt eduskuntaa äänestämästä EDENistä eroa. Perässä seurasi tietoa, että eNorja ei eroa EDENistä, vaan katsoo ensin rauhassa miten muut sähläävät. Meillä ei riittänyt järkeä ajatella näin pitkälle, vaan kiirehdimme polttamaan sillat takana, vaikka meillä ei ole vielä edes tietoa mitä edessä odottaa.

Pohjolan Liittoa perustellaan usein sillä, että kolme valtiota ovat vierekkäin. Meidän olisi kuulemma helpompi vastustaa Viroa ja sen liittoa (Alliance of Baltic Countries) osana pienempää liittoa, kuin EDENiä. Vaikka Pohjolan Liittoon saataisiin mukaan kaikki kolme suunniteltua maata, niin kansalaisia liitossa olisi vaivaiset 2978. ABC😒sa luku on 3536. eSuomi on viime aikoina pysynyt kartalla, mutta samaa ei voi sanoa näistä kahdesta muusta liittoon halutusta valtiosta. On siis melkoisen vaikea uskoa, että suunniteltu liitto pystyisi vaikuttamaan meidän asioihin positiivisesti.

Toinen ja ehkä merkittävin ongelma suunnitellut liitossa on puolustussopimukset. Niiden määrää ja laatua ei pidä eSuomen kansan vähätellä, jos se haluaa sotia. Samalla niiden kautta saamme apua omiin sotiimme. Asiaan liittyen järjestin mediaan jokin aika sitten kyselyn, jossa kysyttiin kansalaisten mielipidettä taisteluun, jossa eUS hyökkäisi Ruotsiin. Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista ilmoitti taistelevansa eUS:n puolella, eli pilvilinnoissa sovittua liittolaistamme vastaan. Tähän on olemassa monia järkeviä syitä, joita uuden liiton suunnittelussa ei näytetä kauheasti huomioivan.



eUS on varsin merkittävä liittolaisemme, vaikka sitä kuinka yrittävät muutamat tahot vähätellä. Eikä kyse ole siitä, että Coca-Cola ja McDonalds vaikuittaisivat RL-elämäämme niin paljon ettei pelissäkään halua jenkkejä vastaan sotia. Kyse on pelimekaniikasta. EDENin piti tarjota monenlaista tukea valtioiden välillä, käytännössä se ei vain koskaan toteutunut. Pelissä ei ole kovinkaan montaa valtiota, jolla on täydet tuotantobonukset. EDEN-maista mieleen tulee lähinnä eKiina. Sinne on kuitenkin ollut varsin vaikea saada kansalaisuutta, että pääsisi nauttimaan tuotantobonuksista. Samaan aikaan jenkkeihin on päässyt huomattavasti helpommalla. Tästä onkin seurannut se, että eUS:n kansalaisuus on kymmenillä suomalaisilla pelaajilla. Me tuotamme merkittävän osan suomalaisten käyttämistä varusteista. Tätä faktaa ei tule vähätellä, ellei haluta väkisin jakaa maata kahtia. Liian monella kansalaisella ja sotilasyksiköllä on läheiset suhteet moneen TEDEN-valtioon, eikä tilanne muutu, vaikka muutama kermaperse haluaisikin eSuomen veljeilevän kahden lähivaltion kanssa. Samaan aikaan kun eSuomen poliittinen kerma sopii ulkolaisten kavereidensa kanssa eSuomen tulevaisuudesta kansalta piilossa, niin tavallaiset kansalaiset luovat "liittoja", jotka perustuvat järkeen ja yhteiseen hyötyyn.

Liitoissa pitää olla järkeä, liitoista pitää olla eSuomelle ja sen yhteisölle hyötyä. Toivottavasti eSuomen poliittinen kerma osaa kakistelematta kertoa Pohjolan Liiton hyödyt kansalle. Sen pitää tarjota muutakin, kuin pelkkää vaihtelua. EDENistä olisi voitu irtautua ilman pilvilinnoissa luotuja haavekuvia, jos kansa olisi niin halunnut. Nyt kansan kyllästymistä käytettiin röyhkeästi hyödyksi. Kansa oli valmis mihin tahansa muutokseen ja tämän tiedostettin. Tätä käytettiin hyödyksi. Suurista lupauksista seuraa toivottavasti pian jotakin konkreettista.


Oikeuskansleri

Hain oikeuskansleriksi vitsillä - Vihaan tasaisesti kaikkia, joten paras mies virkaan. Seitsemästätoista äänestäneesta kansanedustajat vain kaksi oli allekirjoittanutta vastaan. Päätin ottaa virkani tosissaan.

Virkakauteni ei lähtenyt liikkelle vahvasti, eSuomen tuoreella presidentillä oli varsin eri kuva oikeuksistani kuin eduskunnalla tai allekirjoittaneella. Tilanne korjautui hiljalleen tai niin ainakin toivoin. Oikeuskanslerilla ei kuitenkaan ole käytännössä riittävästi oikeuksia, että se voisi valvoa yhteisön etua. Oikeuskanslerilla ei ole oikeuksia hallituksen tai puolustusvoimien käyttämiin dokumentteihin. On peevelin vaikea seurata kirjanpidon syntymistä eri ministeriöissä jne, kun ei niitä pääse näkemään. On mahdotonta vinkata presidenttiä ja muita hallituksen jäseniä erilaisista tehtävistä, kun ei näe dokumentaatiota, jossa selvitettäisiin valtion toimintaa organisaationa.

Oikeuskanslerin viran hoitaminen on vahvistanut käsitystäni siitä, että yhteisön poliittinen kerma kulkee oman napansa ehdoilla. Tapetilla ovat täysin väärät asiat ja motiivina toimii liian usein oma etu. Valtaosan huomiosta vievät ikuisuussota Viroa vastaan, erilaiset liitot ja muut, kun yhteisön sisällä ilmapiiri on niin tulehtunut, että valtion kassasta katosi hiljattain yli 1000 kultaa. Eikä ketään tunnu oikeasti kiinnostavan syyt ja seuraukset. Enkä nyt syytä pelkästään eduskuntaa, vaan myös hallituksen sisällä on havaittavissa samanlaista asennevikaisuutta. Kavereille kerrotaan asioista enemmän kuin eduskunnalle tai kansalle (Valtion Sanomissa). Ei sen näin pitäisi mennä, eihän?!

Eduskunnan toiminnasta on vaikea löytää mitään hyvää. Lauma apinoita saisi varmasti enemmän aikaiseksi. Tosin ei se yksin edustajien vika, vaan osa ongelmasta selittyy typerällä pelimekaniikalla. Kansanedustajille jaetaan viisi kultaa, kuten se pitäisi mennä juuri toisin. Ehkä silloin virkaa hakisivat vain ne henkilöt, jotka oikeasti haluavat ajaa koko yhteisön etua.

Istuva presidentti mahdollisti kavalluksen valtion kassasta. Onko asiaa selvitetty kansalle mitenkään? Onko presidentti pyytänyt anteeksi tai onko hän muuten ottanut vastuuta virheestään? Hänen kannattaisi oikeasti punnita omat ja ministereiden tekemiset, eikä keskittyä etsimään syyllistä (varasta) pelkästään nykyisen hallituksen ulkopuolelta.

Tälle oikeuskanslerille riitti, eroan virasta välittömästi. Oikeuskanslerilla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi oikeuksia, että hän pystyisi valvomaan yhteisön etua. Idea on hyvä, toteutus vain ontuu pahasti. En myöskään näe järkevänä tiedottaa epäkohdista eduskuntaa, kun se on yksi yhteisön suurimmista häpeäpilkuista. Oikeuskanslerin pitäisi tiedottaa yhteisöä, mutta tämä nähdään jostain syystä rangaistavana tekona.

Oikeuskanslerin tehtävä ei ole tuomita tai edes syyttää. Oikeuskansleri pyrkii keräämään mahdollisimman paljon tietoa tapahtumista. Tuomio tulee yhteisöltä, jos tulee. Ehkä ongelma ei ole pelkästään eSuomen poliittisessa kermassa, vaan olemme myös yhteisönä liian passiivinen. Mitä luulet?

Lopetan muurin Jope Ruonansuun sanoihin.

Aattelepa ite!
No mite?
No site, että käyttäisit omaa päätäs ettei sun juttujas toiset säätäs.
Pelasta ittes ja elämäs site, et aattelet kaiken järjellä ite.


Uliuliuli,
SeppoKumpu