Join the new world

Numero 2, perjantai, päivä 990.

Aloitus tai avausrepliikeistä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, joten aiheessa riittää käsiteltävää. Näin perjantain kunniaksi otan kuitenkin tässä kevyen lähestymistavan itse lähestymiseen.

Avausrepliikki on luonnollisesti erittäin tärkeä osa koko prosessia. Sillä ratkeaa heti kättelyssä, syntyykö kontakti vai ei. Luonnollisesti monet kokevat tämän toimenpiteen samanlaisena kuin vaikka sen, että panostaa rulettipöydässä punaiseen tai mustaan ja katsoo sitten kuinka "kohtalo" arpoo lopputuloksen. Todellisuus on kuitenkin tarinaa tai oletusta aavistuksen kummallisempaa. Ero sattumaan on nimittäin siinä, että Sinä voit vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Itse avausrepliikin sisällöllä ei vastoin yleistä kuvitelmaa ole suurtakaan merkitystä. Toki sen tulee olla sisällöltään sellainen, että se herättää vastapuolen mielenkiinnon (todellisuudessa toki oikealla tavalle esitetty pelkkä "Terve!" saattaa hyvinkin toimia).
Mikä sen sijaan on tärkeämpää, on se, miten ja missä tilanteessa sen esittää. Omalla olemuksella on suurin painoarvo. Oman olemuksen kehittämiseen ei valitettavasti ole oikotietä, vaan harjoitus tekee mestarin. Tehokas oppi alkaa siinä vaiheessa, kun oppii kiinnittämään olemukseensa huomiota. Aloittelevan wonkamiehen kannattaa alussa valita harjoituskohteikseen sellaisia "kohteita" joiden kohdalla epäonnistuminen ei pilaa koko iltaa (eli älä vielä tässä vaiheessa vonkaa kuppilan shumeinta böönaa). Erittäin tärkeää on oppia olemaan välittämättä takaiskuista. Vaikka vastapuolen reaktio olisi kuinka tyly hylkäys hyvänsä, ole ylpeä itsestäsi. Olet kuitenkin tehnyt jotain ja sillä on aina enemmän merkitystä kuin sillä, että olisit ollut tekemättä mitään. Maailmassa on karkeasti yli 3mrd. naista, joten miksi ottaa yhdestä itseensä?

Itsevarmuus on A ja O. Kokemus tietysti kasvattaa itsevarmuutta, joten alussa paras tapa saada itsevarmuutta on itsensä psyykkaaminen. Sulje mielestäsi kaikki kielteiset asiat itsestäsi ja heitä myös kaikenlainen ajattelu sopimattomasta käytöksestä roskikseen (ei, en tarkoita, että alkaisit öykkäröimään; sillä menetät pelin jo ennen sen alettuakaan). Itserakkaus ei ole itsevarmuutta. Iloisuus, avoimuus ja pieni salaperäinen hymy ovat itsevarmuutta. Muistele vaikka jotain hauskaa tapahtumaa, niin olet taatusti iloisempi sopivassa tilanteessa.

Jos otat kuppia, niin opettele rajasi. Pienessä, hyvässä tuubassa luovuus saattaa puhjeta kukkaan ja homma toimii kuin junan vessa, mutta änkyräkännissä et välttämättä edes muista kuka itse olet. Lisäksi on hyvä pitää pientä sietokykyvarastoa ihan mahdollisia jatkojakin silmällä pitäen. Mitä iloa on jatkoista, jos heti hyytyy sohvalle?

Jos olet tänään lähdössä radalle, niin kiinnitä itseesi ja varsinkin toimintatapoihisi ja olemukseesi huomiota. Voit tehdä avauksesi vaikka kysymällä "Paljonko mutsis työntää kuulaa?", mutta kiinnitä huomiota siihen, miten sen esität. Kuten itsevarmuuskin, tilannetaju kehittyy myös harjoittelemalla. Ja jos kontakti syntyy, niin olet jo voittanut ensimmäisen erän!

"Jos mä olisin sä, mä lähtisin meille jatkoille."

Riemukasta viikonloppua kaikille!