Join the new world

"Voiko ihanammin päivä enää alkaa ♪♪ Onko ihanampaa aamua kuin tää ♪♪"
"Yärhj. Joko on aamuuuh?" tuskaili Julle hapuillen samalla puhelintaan. Saatuaan herätyksen onnistuneesti sammutettua hän pohti josko ehtisi torkkua vielä hetken.

"Heeetkinen. Täällähän on varsin vilpoisaa. Unohdinkohan ikkunan auki?" Valtaisaa tahdonvoimaansa hyödyntäen Julle aukaisi silmänsä ja antoi syksyisen aamupäivän valon helliä silmiään. Suureksi hämmästyksekseen hän näki kaatopaikalta haetun sänkynsä sijasta mutaisen ojanpohjan. Julle yritti nousta, mutta kallioita halkova kipu päässä sai hänet muuttamaan mieltään. Tietämättä mitä muutakaan hän voisi tehdä, Julle hapuili vyötänsä ja napsautti sen sisäpuolelle piilotettua hätänappia.



Samaan aikaan salaisessa leijonaluolassa istui muuan Erius siemailemassa aamujuomaansa. "Kylläpäs vilkkuu kauniisti tuo punainen valo tuossa... Niin hypnoottinen, örmhh." Aikansa valoa tuijotettuaan ymmärrys alkoi heijastua hänen lasittuneista silmistään. "Herttinen sentään, tämähän on Julle hädässä -valo! Nyt on mentävä apuun!"

Erius vaihtoi leijonamestarin univormunsa päälleen ja nappasi GPS-jäljittimen vyölaukustaan. Jäljittimen näytöllä näkyi Jullea kuvaava piste, joka huolestuttavasti ei liikkunut ollenkaan. Huolestuneena Erius ampaisi matkaan.



"Julleeee! Jullee! Missä olet??!!" Erius kailotti kovaa ja kuuluvasti GPS:n osoittamalla alueella. Vaikka alue varmasti oli oikea, ei Julle-parkaa näkynyt missään, mikä hämmästytti ja kummastutti Eriusta. Huutelun lopetettuaan hän kuitenkin kuuli voihkintaa ja ulinaa, mikä johdattikin hänet ojan pohjalle Jullen luo. "Julle, mitä sinulle on käynyt? Oletko kunnossa??" Nähdessään Jullen Erius panikoi hetken, jonka jälkeen hän vei hänet yksityisasuntoonsa ja hoivasi tätä hellästi.



Erittäin pitkältä tuntuneen vuorokauden jälkeen Julle tunsi voimiensa palanneen. Koska hänellä ei ollut muistikuvia siitä, miten hän oli ojaan päätynyt, oli siihen johtaneet tapahtumat selvitettävä. Erius tiesi kaikkien kaupungin valvontakameroiden nauhoja säilytettävän eräässä toimistossa keskellä kaupunkia. Kyseisistä nauhoista selviäisi varmasti, mitä oli tapahtunut.

"Ennen kuin menemme sinne, sinun on naamioiduttava. Ota leijonanpennun univormu!" sanoi Erius. Julle teki työtä käskettyä, ja puki ylleen Eriuksen tarjoaman puvun. Nyt kukaan ei voisi arvata heidän henkilöllisyyttään, mikäli joku sattuisikin näkemään heidät!

Hetken kuluttua sankariparivaljakkomme jo kiipesikin toimistorakennuksen ulkoseinää pitkin. Oikeaan kerrokseen päästyään (ja Jullen saatua kolme paniikkikohtausta) he iskivät ikkunan rikki ja siirtyivät sisätiloihin.



"Mainiota, Erius-setä! Osuimme oikeaan huoneeseen!" totesi Julle innoissaan. Huoneen seinien peittona oli valtavan korkuiset vuoret videokasetteja. "No, tässäpä meillä sitten on katsottavaa täksi illaksi", huokaisi Erius. "Voi pojat, niin kyllä on! En malta odottaa!" hekumoi Julle.

Piinaavien tuntien jälkeen Erius havaitsi Jullen eräältä nauhalta. "Julle, tule katsomaan! Olet näköjään oleskellut eduskuntatalon edustalla tarinan alkua edeltäneenä iltana."

Julle istui Eriuksen syliin ja he ryhtyivät katsomaan videotallennetta. "Porvaristo alas! Oikeuksia köyhille! Ei enää veroja! Valtio alas! Anarkiaa! Kaaosta!" Videon Julle huuteli iskulauseita lähes tauotta, ottaen vain välillä hörpyn pullostaan. Tätä jatkui minuuttien ajan, kunnes Julle heitti polttopullon eduskunnan oven eteen. Tämän jälkeen Julle aloitti tappelun muiden mielenosoittajien kanssa.

Nujakka jatkui hyvän aikaa, kunnes poliisiautot saapuivat paikalle. Tilanne rauhoittui hitaasti, ja kun kuvasta taas pystyi erottamaan yksittäisiä ihmisiä, oli Julle jo kadonnut. "Julle. Eiköhän tämä kertonut aika lailla mitä sinulle tapahtui", tyytyi Erius toteamaan, jonka jälkeen hän suoritti katoamistempun näyttävän savupilven säestämänä.



Katoamistemppu ei kuitenkaan ilmeisesti mennyt aivan nappiin, sillä Julle kuuli kolahduksia ja kiroilua viereisestä huoneesta. Erius sadatteli ja kirosi varvastaan ruhjoneen kaapin mitä lennokkaimmin ilmauksin, jonka jälkeen hän todella katosi. Tämän epäonnisen episodin takia vartijat kuitenkin kuulivat ääniä varastohuoneesta ja löysivät Jullen.

Julle kuitenkin oli valeasussaan, ja hän ajatteli selviävänsä tilanteesta hoitelemalla vartijat nopeasti ja seuraamalla Eriuksen esimerkkiä sen jälkeen. Hän otti taisteluasennon, huusi sotahuutonsa, ja sitten kaikki pimeni.



"Voiko ihanammin päivä enää alkaa ♪♪ Onko ihanampaa aamua kuin tää ♪♪"
"Yärhj. Joko on aamuuuh?" tuskaili Julle hapuillen samalla puhelintaan. Saatuaan herätyksen onnistuneesti sammutettua hän pohti josko ehtisi torkkua vielä hetken.

"Hmmh. Pitäisiköhän tarkistaa etten taas herää ojasta?" pohdiskeli Julle avatessaan silmänsä. "Mainiota, kova sänky ja vankat seinät! Tällä kertaa kaikki taisi mennä nappiin." Julle kääntyi toiselle kyljelleen ja näki jotain odottamatonta edessään: kalterit.