Join the new world

Ensimmäinen osa
Toinen osa
Kolmas osa
Neljäs osa

Varoitus! Saattaa sisältää pieniä määriä juonenkäänteitä, romantiikkaa, ja elitismiä mutta tarina on pyhitetty kaikille niille jotka jaksavat lukea sen loppuun. Tarinassa esiintyy myös stereotypioita ja ehkä se jopa kertoo uusille pelaajille jotain epäsuorasti historiastamme mutta toivon ettei kukaan loukkaannu roolistaan.



Tarina IKP -klubista ja seitsemästä puolialastomasta miehestä osa V

Vihtorilainen suorastaan räjähti ulos kaivosta, niin kovasti hän oli ravannut ylöspäin. Hetken päästä Eriuskin kompasteli kaivosta ulos vavisten kuin haavanlehti. Sinullahan lienee pullo väkeväisiä Vihtorilainen osoitti Eriusta. ”Mitä oikein kuvittelet minusta?” :kysyi Erius ölmistyneenä ja hiukan happamana. ”Pahainen juoppo sinä olet mies!” :Karjui Vihtorilainen jo hiukan hätäillen. Erius tuijotti Vihtorilaista hetken vihoissaan ja nappasi lopulta kankkujensa välistä pullollisen sitä itseään. ”Mainiota.” :Vihtorilainen huokaisi helpotuksesta. Vihtorilainen korkkasi pullon ja alkoi manailla loruja kauheimpia, viinalauluja väkeviä. Vihtorilainen pudotteli pullon kaivon ylle, odotteli tovin ja kirosi sitten niin väkeväisesti että pullo leimahti tuleen ja räjähti. Räksis poksis kuului ja kaivo sortui hetkessä pölyäväksi tomukasaksi. Luulivat herrat nämä nyt olevansa turvassa, poissa IkiPunaTuukan kourien ulottumattomissa. Väärissä luuloissa olivat he, hetkeäkään eivät huoahtaa ehtineet kun Erius jo vajoili suonsilmäkkeeseen. Tiukan otteen sai Vihtorilainen Eriuksen kourasta mutta vaivalloistahan se vapisevasta krapulapäivän kädestä on kiinni pitää. Eriuksen viimeiset sanat olivat ytimekkäät ja lyhykäiset, vajotessaan suohon hän huudahti ”Ahem” ja samassa peto hänet vei. Vihtorilaiselle viesti oli selvä, koko maailma oli kadotuksen kourissa ja vain hän voisi kaikki pelastaa. Hän juoksi suon poikki kuin liitäen ja mutisi itsekseen: ”Ahem, Arvoisat Heimoveljesi Eivät Menestyneet.”



Vaka Vanha Vihtorilainen tiesi sanoista että pettämään hänet olivat korpit menneet. Sitä ei hän kuitenkaan voinut aavistaa millä tavoin olivat tunaroineet nämä ”heimoveljet” ja mikä häntä kotopuolessa odottaisi. Parin päivän päästä lähestyi Vihtorilainen kotoaan. Kaikki oli yhtä hävityksen kauhistusta kun Vihtorilainen katsahti kotoaan kohti. Kadut olivat täynnä pomminreikiä, talot olivat matalana ja ojat tulvivat veren paljoudesta. Ruumiita oli siellä täällä mutta joukossa oli eläviäkin. Vihtorilainen meni yhden kituvan luokse ja kysäisi mitä oli mahtanut tapahtua. Kituva mies katsahti ensin Vihtorilaista huojentuneena uskoen kai saavansa apua mutta äkkiä katse muuttui vihan ja pelon sokaisemaksi raivoksi. Mies sylkäisi Vihtorilaisen kasvoille, sulki silmänsä ja vaipui ikiuneen. Rauha sinunkin sielullesi Vihtorilainen tokaisi ja jätti selvästi KDP:laisen näköisen miekkosen maatumaan. Tarkkailessaan lohduttoman näköistä ja kuollutta ympäristöä, vakava ja vanha miekkosemme huomasi liikettä tuhoutuneen eduskuntalon liepeillä. Kuin tuulispää, ennätti hän parahiksi, kaatuneen kreikkalaistyylisen pystytolpan taakse näkemään ja kuulemaan kun joku puhui. Stogis Vanhemman ääni jylisi kuin ukkonen hänen puhuessaan vaviseville miehille ympärillään. ”Ne äidinmaitoa lipittävät vellihousut ovat yrittäneet iskeä perhettäni kohtaa. Poikani Ollizu, ”Pikku Stogis” sai luodista käsivarteensa, hän on nyt turvassa mutta kuinka kauan?” 😒togis ärjyi. Paikalle nilkuttanut ja mahaltaan suuri Kaarle keskeytti Stogiksen. Kaarle mahakas tarinoi Vihtorilaisen paluusta ja tällöin päätti nimeltä mainittu henkilö astua esiin.



Itse Herra, Herra Keisari nappasi Vihtorilaista rinnuksista ja nosti tämän ilmaan. Kuinka julkeat tulla nokkamme eteen kaiken tämän jälkeen, miehet huusivat yhtä suuta. Ölmistynyt ilme kasvoillaan Vihtorilainen ihmetteli heidän reaktiotaan, eiväthän he koskaan hyvissä väleissä olleet mutta että rinnuksista otetaan kiinni tavatessa niin se oli jo outoa. Vihtorilaisen sanat puolestaan saivat Stogiksen kumppaneineen hämilleen, oliko mies tosissaan vai koittiko viilata linssiin mitä pahemmin. ”Väitätkö ettet tiedä mitään tapahtumista?” 😒togis uteli vangiltaan. ”Miten voisin tietää matkusteltuani hämärän rajamailla ja kuoleman ollessa läsnä koko ajan!” :Vihtori tiuskaisi. Stogis katsoi epäluuloisena Vihtorilaista ja poistui paikalta mutta palaten pian kahden käsiraudoissa olevan henkilön kanssa. Enwrath ja TTi09 katsahtivat Vihtorilaista ja sitten Stogista. ”Mitä te tahdotte meistä?” 😛ojat huusivat ääni käheänä. ”Tunnustakaa, eikö tämä mies olekin IKP –klubilaisten johtaja!” 😒togis raivosi heille. ”Me emme tiedä mitään, emme me ole IKP:läisiä! Tuo hullu on tappanut kaikki jotka on saanut käsiinsä. Auta meitä muukalainen!” :Enwrath huusi kauhuissaan. ”Paskapuhetta väännätte siis vieläkin? Viekää heidät ”Kemmasen vastaanotolle!” 😒togis määräili. Pojat huusivat päät punaisina kun tunteettoman näköinen Nupa ja onnettoman näköinen Onnex raahasivat heidät pois.
Stogis tuumi hetken, tuumipa toisenkin, kolmannella hän totesi: ”Hyvä on, sama on kohtalosi kuitenkin kuin muiden IKP-klubilaisten joten kerron sinulle mitä on tapahtunut.” IKP-klubi oli savustanut heidät ulos bunkkeristaan väkivalloin, räjäyttänyt eduskuntatalon kappaleiksi ja päästänyt goonit muiluttumaan LEPinkäisiä. ”Tarkoitus hyvä mutta toteutus huono.” pohti satuileva Stogis. "Ei tainnut poikaparoilla tulla mieleen että miten saadaan sitten goonit ulos maasta. Ne saamarin klubilaiset linnoittautuivat Kaljaparonin panimolle, vanhaan Keisari Tonoksen linnaan, Rauhamäelle."

Tarina päättyy seuraavassa numerossa, muista lukea!!!

JokkeT