Join the new world

Ensimmäinen osa
Toinen osa
Kolmas osa

Varoitus! Saattaa sisältää pieniä määriä juonenkäänteitä, romantiikkaa, ja elitismiä mutta tarina on pyhitetty kaikille niille jotka jaksavat lukea sen loppuun. Tarinassa esiintyy myös stereotypioita ja ehkä se jopa kertoo uusille pelaajille jotain epäsuorasti historiastamme mutta toivon ettei kukaan loukkaannu roolistaan.



Tarina IKP -klubista ja seitsemästä puolialastomasta miehestä osa IV

Mitä puuhaat hän huusi Kallerille joka näytti pelkäävän Suomaria, minä johdan täällä etkä sinä, tajua se jo vähitellen. Kalleri vapisi kauhuissaan kun Suomari viittoi uhraajat tarraamaan hänestä kiinni, Ciuuuu otti Kalleria jaloista ja Lukihäiriötoukka käsistä kiinni ja he heittivät hänet Sulaan laavaan. "Mitä tämä on olevinaan." :Vaka vanha Vihtorilainen, utelija iänikuinen ihmetteli. ”Ai anteeksi!” 😒uomari totesi, joutunen selittelemään hiukan asioita teille, olen oikeasti tämän takapajulan suur-ruhtinas, Kalleri oli vain pelinappula siinä missä Toveri Kanervikkola ja Kenturio olivat ennen häntä. Opastin sinut tänne koska uskoin että nujertaisit nämä viheliäiset vasemmistolaiset tai metsänväkeläiset kuten te sanotte. Itse olisin jo hoidellut heidät ja mennyt nauttimaan yksinään aarteistamme rakkaani kanssa mutta en itse pysty heitä nujertamaan, se on osa sopimusta joka määrittelee että aarteen saa vasta kun muut allekirjoittaneet ovat kuolleet. ”Mistä aarteesta sinä puhut?” :Urokhtor kiinnostui. Okku oli ommellut vuotavan silmänsä karvoillaan umpeen ja valaisi asiaa: ”Aikojen alussa oli Valtion Hupiministeriön kirstunvartijana Nanttonius niminen mies joka langetti kaameat kiroukset arkkuun, jos väärätahtoinen yritti arkkua avata sai hän kirouksen päällensä. Valtio sai tietää Vihtorilaisen suunnitelmista ryöstää arkku keinolla millä hyvänsä. Kaikki oli kuitenkin huijausta. Metsänväki oli laittanut väärän huhun vireille minkä vuoksi Nanttonius yritti turhaan etukäteis langettaa kirouksen Vihtorilaiseen mutta hänen ollessaan syytön ei kirous toiminutkaan vaan Metsänväki sai oivan tilaisuuden omilla loitsuillaan tunkeutua arkkuun ja ryövätä sen tyhjäksi.”
Sinä ainakin olet lukenut läksysi poika, Suomari haasteli ja katsoi ylväästi häntä kohti. Mutta tosiaan, nyt kun tiedätte jutun juonen on minun tuhottava teidät. Ei ehtinyt poika parka kirouksiaan lukea ennen kuin Vihtorilainen hänet jo suohon manasi, Kammonegger pullisti hauiksiaan ja kahlaisi kahleet, joukkio juoksi kohti uloskäyntiä mutta uloskäynnillä huomasivat Vihtorilainen, Kammonegger ja Erius että Urokhtor ja Okku eivät tulleet perässä.


Tahtoisitko sinä osuuden aarteesta?

Tällä välin Suomisoturi vajosi vääjäämättä suonsilmään, enää ei puhisisi poika eikä vasemmistolaisia väheksyisi kun manan majoille oli siirtymässä. Rasti puhkesi kyyneliin kotonaan kun tunsi Suomarin olevan pulassa, hän lähti juosten kohti Metsänväen koloa, kolossa hän juoksi suoraan suolle, sinne veri häntä veti, hän manasi mahtavan ja vihaisen IkiPunaTuukan esiin jäätiköistä ja käski sen hypätä suohon, varttitunnin kuluttua se nousi pintaan Suomisoturi hampaissaan. Tällä välin palatsin viinakellarissa tapahtui, Okku Pyromaniuksen poika takkutukkainen silmä puhkinainen ja Urokhtor etsiskelivät Hupiministeriön aarretta. Urokhtor painoi pientä klipsutinta patsaan nokan reiässä viinitynnyrin takana, kuului viuhahdus ja Okku takkutukka makasi rähmällään hänen takanaan reikä ohimossaan, niin sammui Pyromaniuksen suku ahneuteen liialliseen. Se luoti oli tarkoitettu minulle änkytti Urokhtor mutta ei kauaa ehtinyt surra kaverinsa kuolemaa kun huomasi yhden tynnyrin auenneen ja mitä sisällä olikaan, roppakaupalla kultaa, rihkamaa ja markkoja. Hän lastasi säkkikaupalla tavaraa mukaansa ja lähti juoksemaan uloskäynnille missä muut odottivat vielä. ”Missä hitossa sinä viivyit?” :Vihtorilainen huusi Urolle: "ja missä helvetissä Okku on, hän on ainut joka tietää miten tästä pääsee ylös.” Hänelle sattui pikku onnettomuus mutta ylös pääsemme riisumalla sukkamme jolloin jalat eivät luista mäkeä pitkin. "Sukkamme, ainoat vaatepartemme!?!" :Kammonegger oli kauhuissaan. He olivat jo puolivälissä putkea kiipeämässä kun Suomisoturi tuli IkiPunaTuukan kanssa mäkeä ylös heidän perässään.


Aikalaispiirros IkiPunaTuukasta

"Etkö sinä kuollutkaan?" :Vihtorilainen ärjyi. Kuolin toki mutta palasin elävien kirjoihin kun rakkauden kyyneleet pelastivat minut Suomisoturi nauroi. Mutta teidän peräänne ei kukaan itke kun kuolette hän nauroi psykoottisesti. Minulla ei ollut suunnitelmissa kuolla tänään, ehkä huomenna muttei tänään Vihtorilainen karjui ja jatkoi kiipeämistä. Urokhtorilla oli vaikeuksia kulkea säkkien kanssa putkea pitkin ja Kammonegger päätti auttaa häntä sankarillisesti, hän otti Urokhtorin harteilleen säkkeineen päivineen ja jatkoi kiipeämistä mutta hän ei ollut enää nuori joten hän väsyi, IkiPunaTuukka hönki jo niskaan joten hän käski Uroa heittämään säkit pois tai he kuolisivat mutta Uro ei halunnut luopua kalleuksistaan. Ennemmin kuolen kuin heitän säkit menemään hän totesi. ”No toiveesi on lakini.” 😒anoi Kammonegger tylysti ja paiskasi Urokhtorin alas harteiltaan, uro putosi putkea pitkin kivuliaan näköisesti taittaen niskansa, suoraan IkiPunaTuukan suuhun joka nielaisi hänet yhtenä suupalana. Kammoneggerin taakka oli nyt poissa mutta hän oli silti liian hidas, hänen muskelinsa eivät sopineet kunnolla putkeen joka kapeni ylöspäin mentäessä ja ne söivät myös liikaa happea joten hänellä ei ollut mahdollisuuksia selvitä, pian puuskuttava Kammonegger oli enää muisto vain kun IkiPunaTuukka puri häntä raivolla ja Suomisoturi katkaisi hänen kaulansa viidakkoveitsellä. Enää krapulainen Erius ja vaka vanha Vihtorilainen olisivat jäljellä.

Jatkuu Seuraavassa numerossa -->

JokkeT