[PARONI] Jos haluat rauhaa...

Day 3,408, 14:58 Published in Finland Finland by Delete 5232734

Kansalaiset,


Suomi, kunnia, isänmaa, pohjoisen maailman kunnioitusta herättävin armeija, jonka marssiessa ikigraniittikin valittaa ja vapisee. Sammumaton jano, kyltymätön nälkä, rinnassa polttava kipinä joka vain odottaa tilaisuuttaan roihahtaa liekkeihin. Tunnetteko sen? Ai ette vai? Jep, en minäkään.



Sodan keskeiset elementit ovat poliittisen ohjauksen vaikutus, mahdollisuuksien ja todennäköisyyksien kilpailu sekä puhtaan intohimon ja vihamielisyyden voima. Se, kuka valjastaa nämä taidokkaimmin käyttöönsä, on voitokas.

Aloitetaan poliittisesta ohjauksesta. eRepublik väittää olevasa yhteiskuntasimulaattori, jossa voi menestyä sodan, talouden tai politiikan sektoreilla. Koska talousmoduuli on vesitetty ja kiinnostus poliittiseen osallistumiseen on heikonlaista, suurinta roolia näyttelee sotamoduuli. Viime kuussa presidenttikaudellani otimme askeleen eteenpäin ja vahvistimme asemiamme Asteria-liittoutuman rinnalla. eSuomi toteuttaa siis puolustuksellista strategiaa, jossa olemme liittoutuneet huomattavasti voimakkaamman suurvallan kanssa. Tämä on suhteellisesti heikon valtion strategia. Mikäli valtion pohjimmainen motiivi on säilyminen, suurvallan kelkkaan hyppääminen on ymmärrettävää. Jos haluamme jotain muuta, vaikkapa laajentua ja herättää kansamme sodannälkä (peli-iloa unohtamatta), emme voi omaksua ajatusmaailmaa jossa olemme heikkoja. Siispä nykyiselle hallitukselle jäänyt tehtävä ei voisi olla yksinkertaisempi: hankkia meille sota. Miksi se vaan tuntuu olevan niin pirun vaikeaa?

Poliittisten välineiden vaikutus on tällä hetkellä se, että kansalle jaetaan perustuloa, ilmasotatukea ja tiputellaan epämääräisiä vihjeitä patukoiden säästämisestä. Jotain on siis tapahtumassa, tai sitten ei. On totta, että emme voi aloittaa sotaa yksin, vaan tarvitsemme siihen liittolaistemme tuen. Valitettavasti Pacifican jäsenvaltiot ovat harvoin yksimielisiä siitä, minne pitäisi hyökätä. Liittoumatason politikointia rampauttaa päätöksenteon menettelytapa, jossa pari roskavaltioita sympatiseeraavaa häirikköä onnistuvat toistuvasti kusemaan yhteisiin muroihin. Niin harmillista kuin se onkin, näissä olosuhteissa lopulta jokainen joutuu valitsemaan puolensa. Jos pidämme kahdessa leirissä pelaavat aina mukana, yhteisen poliittisen peruslinjan löytäminen käy liki mahdottomaksi (propsit Jullelle yrittämisestä). Päämäärä on kuitenkin yksinkertainen: sota.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Tuon täten esille ehdotukseni: hyökätkäämme Italiaan.



Perustelut:
- Italia on menneisyydessä osoittanut vihamielisyyttä Suomea kohtaan
- Italialla on kohtuullisen hyvä määrä alueita, joita lähteä valtaamaan eri suunnista kohdistuvilla Airstrikeilla
- Italian poliittinen vakaus on kyseenalainen, käynnissä on presidentin impeach-äänestys
- Italian MPP-pakka on sellainen, että se pakottaa kaksinaamaista politikointia harjoittavat Pacifican jäsenvaltiot miettimään lojaliteettiaan uudelleen
- Pasta ja pesto on hyvää
- Suomelle avautuu hieno tilaisuus toimia aggressiivisena pelinavaajana ja vastuun ottajana, laajentua sodan avulla sekä antaa liittolaisillemme mahdollisuuden joko suoraan tai epäsuoraan tukeen

Hallituksen vastuulle jää sitten kansan intohimon herättely. Voin tarvittaessa antaa henkilökohtaista opetusta Airstrike-napin käytön kanssa.

Si vis pacem, para bellum.