Join the new world

Varoitus! Saattaa sisältää pieniä määriä juonenkäänteitä, romantiikkaa, ja elitismiä mutta tarina on pyhitetty kaikille niille jotka jaksavat lukea sen loppuun. Tarinassa esiintyy myös stereotypioita ja ehkä se jopa kertoo uusille pelaajille jotain epäsuorasti historiastamme mutta toivon ettei kukaan loukkaannu roolistaan.



Tarina IKP -klubista ja seitsemästä puolialastomasta miehestä

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö. Taivaalla loisti vain vanha kuu ja mistään ei kuulunut pihaustakaan, kellarin vanha rottakin uinui ääneti kaatuneen hillopurkin vieressä. Tuon taianomaisen hetken rikkoi kuitenkin kaukana kaikesta sijaitseva metsänväki. Metsänväki oli tunnettu vioistaan ja siksi ei moinen rikkomus ollutkaan mikään yllätys. Se mitä metsänväki puuhasi tällä kertaa oli kuitenkin mysteeri.

Eräänä aamuna vaka vanha Vihtorilainen oli noussut äreänä, oli metsänväen möykkä valvottanut häntä monta yötä ja häntä suorastaan kyrsi moinen meininki. Päätti mies viisahin lähteä katsomaan mitä pikku metsänväki puuhannut on koloissaan kun hereillä häntä pitäneet ovat. Kulki päiviä kulki öitä mies Vihtorilainen mutta koskaan ei yhtään metsänväkeläistä nähnyt hän, oliko kulkenut ristiin vai rastiin sitä ei tiennyt hän joten päättipä kysyä hän neuvoa muuan muukalaiselta.
"Mikä olet miehiäsi" :kysyi muukalainen Vihtorilaiselta, siihen hän virkkoi: "Olen vaka vanha Vihtorilainen, viisahin meistä kahdestakin." Muukalainen tuumi tovin ja vielä toisenkin kunnes suunsa aukaisi: "Mitä teet täällä sinä "Viisahin meistä kahdesta?" Etsiskelen metsän väkeä joka valvottanut on minua yöstä toiseen mölyllään vastasi Vihtorilainen. Muukalainen veti hupun päästään joka oli peittänyt koko jutuskelun ajan hänen kasvonsa, hupun alta paljastui kansakuntamme armahtaja, keisari Tonos. Vihtorilainen oli ällistynyt hiukan käänteestä ja kysyi mitä mahtoi Tonos tien poskessa yksin tehdä. Tonos nauroi makeasti ja vastasi sitten kysyjälle: "En minä yksin ole, seurani on aina ystävistäni suurin ja lojaalein". Missäs tämä ystäväsi nyt sitten on ihmetteli Vihtorilainen. Tonoksen rupisille kasvoille levisi taas mairea hymy, hän kääntyi hitaasti ja veti hupun pois takaraivoltaan. "Jolius!" :huusi Vihtorilainen yhtä aikaa kauhuissaan, ällistyksissään ja ihannoiden. Juuri niin, mutisivat Jolius & Tonos yhtäaikaa, voit kuitenkin nykyään kutsua meitä Toliukseksi, Keisari Toliukseksi, maailman kaikkeuden kovimmaksi transformeriksi joka on kuitenkin kuin Pokemon. Tarvittaessa heität vain jonkin Pokepalloa muistuttavan esineen ilmaan ja huudat "valitsen sinut Tolius" niin me ilmestymme paikalle.


Tarujen pelätty ja kunnioitettu Vihtorilainen

Vihtorilainen olisi halunnut kysyä vielä jotain Toliukselta mutta tämä katosi kuin savuna ilmaan, oliko Vihtorilainen nähnyt unta vai oliko tämä jokin lukuisista Nanttoniuksen langettamista kirouksista joita hän oli vuosia sitten saanut niskaansa tavoitellessaan Hupiministeriön kultaa. Varmaa oli vain että metsänväkeä ei vieläkään näkynyt missään. Vihtorilainen tiesi ettei pystyisi yksin löytämään ja hoitelemaan metsänväkeä jos sen löytäisi vaan hän tarvitsisi apua, hän lähetti salakoodatun viestin KKP:n päämajaan jossa ilmoitti lähtevänsä pitkälle matkalle, matkalle jolta ei ehkä palaisi koskaan. KKP:n päämajassa oltiin tyrmistyneitä, mitä oli johtajalla mielessään, Korppipoppoo oli niin tyrmistynyt että laukaisi salaisen operaatioon jota oltiin suunniteltu tunteja ja joka oltiin siitä huolimatta saatu pidettyä poissa Vihtorilaisen tiedosta. Korppijäsenten ehdoton eliitti oli jo parin tunnin ajan operoinut salaista "Pelastakaa puolue IKP" projektia jonka jäseniä kutsuttiin yleisesti IKP -klubilaisiksi. Se mitä IKP -klubilaiset tekivät oli vallankumous KKP:n päämajassa, siitä verilöylystä ei nauttinut edes Jamtzu joka sivusta oli seurannut ja esittänyt tyhmää. Lopulta oli IKP -klubi kuitenkin lyönyt fanaattisimmat ja salaisimmat korppikannattajat, Engram, Jafarin, Lavanche ja monet muut oltiin ripustettu munista roikkumaan Oolannin torille jotta jokainen näkisi mitä ovat IKP -klubilaiset miehiään. KDP:n johtajisto sai kenkää bunkkeristaan kun Noplamodo käänsi takkia, hän avasi ovet vanhoille kansallismielisille fanaatikoille IKP:n vanhaan bunkkeriin jonka seinät olivat nuhjuiset, pölyiset ja joistain paikoin veriset vanhan Taicametsän kamppailun seurauksena.


Se mitä IKP:n bunkkerin sisäänkäynnistä on tänä päivänä jäljellä

Jatkuu seuraavassa numerossa -->

JokkeT