Havaintoja presidenttiehdokkaista

Day 1,961, 13:03 Published in Finland Finland by Suomisen Olli

Presidentinvaalit ovat mediassa jatkuvasti esillä, eikä loppua varmaan nähdä vielä edes vaalipäivänä. Luvassa on monenlaista jälkipuintia, voitti vaalit lopulta kumpi tahansa ehdokkaista - WP Attak tai TJC. Vaalipäivänä äänestetään ehdokasta, vaikka käytännössä äänestetään ideologiaa. Se ei kuitenkaan estä tutkimasta myös itse ehdokkaita. Ehkä sieltä on ideologian lisäksi löydettävissä kummastakin ehdokkaista hyviä ja huonoja puolia. Riippumatta siitä kumman ideologian kannattaja on.



Edellisissä vaaleissa WP Attak leimattiin kaiken muun ohella diktaattoriksi, joka kähveltää kassan. Tämä oli erityisesti konservatiivien pelko, varsinkin monet Liberaalin Edistyspuolueen ja Kauppaliiton jäsenet jakoivat tämän huolen. WP Attak kuitenkin voitti vaalit ja ensimmäinen kausi on pian takana, joten on hyvä hetki kerrata tapahtunutta.

WP Attak ei kähveltänyt kassaa, päinvastoin hän on käyttänyt omia varojaan koko Suomen hyväksi. Kassa kuitenkin kähvellettiin, mutta varas oli Liberaalin Edistyspuolueen ja Mossadin edustaja. Ironia ei tunne rajoja.

Diktaattorina WP Attak itseään markkinoi, konservatiivit eivät siis yksin huutaneet yössä. Käytännössä WP Attak on kuitenkin ollut varsin kaukana diktaattorista. Jopa kassavarkaan kanssa hän on keskustellut kärsivällisesti. Hän on saanut vähintään yhtä paljon kritiikkiä kuin kuka tahansa muu tuore presidentti, mutta hän pyrkinyt reagoimaan tilanteisiin rakentavasti ja sovitellen. Suomi ei saanut diktaattoria.



WP Attak on ollut poikkeuksellinen presidentti, mutta diktaattori on turhan kärjistetty määritelmä. Se, että presidentti ottaa vastuuta ei ole diktatuuria. Näin sen pitäisikin mennä, Suomen etu on vahva johtajuus. Määrätietoinen ja vahva johtaja. Tällä tavalla säästyy kansa monelta surulta, kuten kassavarkauksilta. Lisäksi viimeisen kuukauden aikana me suomalaiset olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen runsaasta ja avoimesta tiedotuksesta. Yksikään aikaisempi presidentti ei ole pystynyt samaan, vaikka heidän tukenaan on ollut lukemattomia tiedotusministereitä. Se ei ole tiedottamista, että julkaistaan aloitusopasta viikosta toiseen. WP Attak on lähes päivittäin tuonut tekemisensä ja hallinnon kuulumiset koko kansan tietoon pelissä, tietoa ei ole tarvinnut metsästää foorumilta tai irkistä.

Viimeistään nyt kansa tietää, että presidentti ei tarvitse ympärilleen lukemattomia ministereitä. Ei heistä haittaakaan ole, mutta useampi käsipari pitää näkyä myös tavoitteissa ja varsinkin saavutuksissa. Tulevissa vaaleissa kumpikin ehdokas on kerännyt ympärilleen ainakin muutaman ministerin. On seuraava presidentti kumpi tahansa, niin hän joutuu ministereineen todella paiskimaan töitä, jos haluavat päästä edes samalle viivalle aktiivisuudessa ja kansan huomioimisessa kuin kuluvalla kaudella “diktaattori” pääsi.

Jo julkistetut ministerit on myös nostettu tapetille. Konservatiivien puhemieheksi itsensä “nimittänyt” Zacharia Raven katsoo WP Attakin tehneen kaksi huonoa valintaa, kun hän on nostanut esille Cendorrin ja Corvus C:n. Corvus C on jo vuosia edustanut muutosvoimaa, joten ymmärrettävästi konservatiivit näkevät punaista. Mutta mitään konkreettisia vikoja pelaajasta vaikea löytää, hän ei ole varastanut valtion kassaa, eikä muutenkaan ns. perseillyt.

Cendorr on saanut erityishuomiota konservatiiveilta ja koko muulta yhteisöltä, kuinkas muutenkaan. Sitä varten hän peliä pelaa. Kannattaa muistaa, että viime presidentinvaaleissa Cendorr vastusti suureen ääneen WP Attakia. Kansakunnan vihaaja ja rakastama tuuliviiri on kuitenkin kaikesta huolimatta edelleen Suomen historian paras hupiministeri. Oli hänellä virkaa tai ei, niin hän tarjoaa takuuvarmasti tapahtumia. Konservatiivit näkevät Cendorrin hallituksessa olon ongelmana, vaikka todellisuudessa suurempi ongelma on, jos hän ei siellä ole. Kansa on hupinsa ansainnut. Saa nähdä milloin tuulen suunta taas kääntyy.

WP Attak tuskin on niin typerä kuin edelliset presidentit, että hän antaa valtion organisaatioiden salasanoja (valtion varoja) ministereiden käsiin. Hän kantaa vastuun, jakaa rahoja ministereille vain silloin, kun he niitä oikeasti tarvitsevat. Eli käytännössä Cendorr eikä kukaan muukaan voi tehdä mitään varsinaista tuhoa. Voidaanko sama taata TJC:n hallituksessa?

Presidenttiehdokas TJC on nimennyt suuren joukon ministereitä jo nyt. Hän varmasti jakaa vastuusta ja todennäköisesti myös pääsyn organisaatioihin, kuten ovat tehneet kaikki aikaisemmatkin konservatiivipresidentit. Näen tässä melkoisen ongelman. TJC ei nähnyt presidentti Temskin toiminnassa mitään väärää, vaikka hänen kaudellaan kassa kavallettiin. Presidentti ei ottanut minkäänlaista poliiittista vastuuta, hän ei tuominnut ja/tai pahoitellut tapahtunutta kansalle. Tätä perusteltiin jopa TJC:n toimesta sillä, että kassavaras oli luotettava ja pitkään ministerinä toiminut pelaaja. Näitä “luotettavia ja pitkään ministereinä” toimineita pelaajia on TJC:n hallituslista kuitenkin täynnä. Ministerilistalla on suuri joukko ulkomaille karanneita pelaajia, jotka edelleen pelaavat peliä aktiivisesti kassavarkaan kanssa.



Kumpikin presidenttiehdokas jauhaa yhteisön tiivistämisestä, vaikka käytännössä edustavat kahta täysin erilaista ideologiaa. Tällä yritetään vakuuttaa äänestäjät, tehdään kompromisseja ja ollaan ristiin toisten hallituksissa. Tämä ei palvele ketään, eikä käytännössä tule toimimaan. TJC:lla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia ajaa konservatiivien etua WP Attakin ollessa presidenttinä. Muutosvoima pysähtyy sillä sekunnilla, kun TJC valitaan presidentiksi. Karua, mutta totta. Ääripäitä ei voi yhdistää.

Henkilökohtaisesti en näe tässä suurtakaan ongelmaa, näin peliä on pelattu “aina”. Samaisesta syystä en usko nykyisten aktiivien saamaan aikaan muutosta, se olisi jo tapahtunut. Jokainen aktiivi on jossain vaiheessa peliuraansa valinnan edessä, on valittava puolensa. 2clickereitä tämä ei kosketa, he eivät pelaa peliä niin paljon, että sisäpolitiikan tuhoisuus juurikaan näkyisi tai ainakaan vaikuttaisi negatiivisesti pelaamiseen. Päinvastoin, 2clickereille riidat mediassa ovat helposti positiivinen asia. Hauska seurata sivusta, kun osa ottaa pelin liian tosissaan.

Muutosta, yhteisön tiivistymistä ovat yrittäneet lukemattomat pelaajat. Kaikki ovat kyrpiintyneet ja valinneet puolensa. Ruben Lagus, e😜residentti ja aikoinaan aktiivinen mediahenkilö. Hän oli valopilkku pelin löytäessään, uskoa ja tahtoa asioiden korjaamiseksi riitti. Nyt tilanne on toinen, katsokaa vaikka hänen kommenttejaan.



Zacharia Raven, tuo konservatiivien riippakivi on ehkä paras esimerkki. Hän ei näe mitään ongelmaa omassa tai muiden konservatiivien toiminnassa, mutta aukottomasti kaikki muut ovat väärässä. Jos hän saa päähänsä, että veri on sinistä, niin turha sinun on vieressä valua kuiviin. Ei hän usko, että veri on punaista ja auta sinua. Hauskinta tai ehkä paremminkin säälittävintä hänen toiminnassaan on se, että hän ei tajua edes itse sitä. Hän ei tajua olevansa vahvoilla laseilla varustettu pelle, josta eivät edes konservatiivit pidä. Cendorr sentään tajuaa olevansa pelle, hän on sitä tarkoituksella. Zacharia ei edes tajua sitä, vaan kuvittelee olevansa kukkona tunkiolla.

Siinä sitä taas on, turhaa avautumista ja paskanjauhantaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan konservatiivien itkua ja peppukipua. Vaalipäivänä jokainen äänestäjä kuitenkin tietää, että nyt ei äänestetä presidentistä - 5.4 äänestetään ideologiasta.