Join the new world

Ensimmäinen osa
Toinen osa

Varoitus! Saattaa sisältää pieniä määriä juonenkäänteitä, romantiikkaa, ja elitismiä mutta tarina on pyhitetty kaikille niille jotka jaksavat lukea sen loppuun. Tarinassa esiintyy myös stereotypioita ja ehkä se jopa kertoo uusille pelaajille jotain epäsuorasti historiastamme mutta toivon ettei kukaan loukkaannu roolistaan.



Tarina IKP -klubista ja seitsemästä puolialastomasta miehestä osa III

Aamu koitti lopulta majataloon jossa vaka vanha Vihtorilainen oli jo noussut ylös syömään ja pakkaamaan, lopulta myös joukkion muut jäsenet kömpivät ylös. Kaikki muut olivat syömässä paitsi Suomisoturi, kukaan ei ollut nähnyt häntä illan jälkeen, missä hän siis luurasi. Majatalon lähellä oli suuri ja vanha tammi, sen juuristossa oli suuri kolo josta kuului itkua ja parkua. Rasti hätyytteli tyttärensä LS:n omaan huoneeseensa ja iski nyrkillä Suomaria rintaan. Suomari lohdutteli itkevää Rastia: ”Minä palaan vielä, saat nähdä sen, lupaan sen sinulle rakas. Minulle ei käy kuinkaan” ja niin Suomari lähti vilkuttaen kolosta kohti majataloa. Majataloon tullessaan Vihtorilainen kirosi Suomaria ja uteli missä tämä oli ollut mutta hän ei kertonut, Vihtorilainen huomasi miehellä olevan sydänsuruja ja jätti asian sikseen ja hoputti miehet tasarivimarssia kohti synkkää metsänlaitaa. Metsänlaidalla Suomisoturi otti johdon ja johdatti sekalaisen porukan yhä syvemmälle metsän uumeniin, puut olivat keloutuneita ja joka puolelta kuului aavemaisia ääniä. Lopulta he tulivat valtavan suon laidalle jolloin Suomisoturi sanoi: ”Teidän on mentävä suon läpi keinolla millä hyvänsä katsahtamatta kertaakaan taaksenne, lopulta saavutte vanhalle kaivolle josta teidän on mentävä sisään. Tuliko selväksi?” Vihtorilainen oli ölmistynyt: "Etkö sinä tule mukaan?" Hän katsahti Suomaria kieroon. En totesi Suomari vaitonaisesti ja lähti kävelemään poispäin sinne mistä he olivat tulleetkin. Oli enää kuusi miestä jäljellä seitsemästä, mahtaisiko heistä olla vastusta Metsänväelle.


Tarujen Metsäläinen

Vihtorilainen johdatti joukkion suolle muutaman metrin päähän rannasta, pysähtyi ja ihmetteli mitä oli mahtanut Suomari tarkoittaa lauseillaan ”älkää katsoko kertaakaan taaksenne”. Vihtorilainen katsahti rantaan päin ja samassa kuului lumpsahdus ja kaikkien vaatteet katosivat sukkia lukuunottamatta, miehet tunsivat hyisen viiman kulkusissaan. Kauempana Suomisoturi kirosi, hänenkin vaatteensa olivat kadonneet. Hän arvasi heti mistä oli kyse ja lähti juoksemaan kohti suota, Vihtorilainen miehineen oli pulassa. Suolla tapahtui kummia, kauhea sumu laskeutui suon ylle ja tuuli koveni, luntakin alkoi sataa ja maan alta kuului outoa mörinää. Miehet hätääntyivät vaikka Vihtorilainen heitä koittikin rauhoitella, kaikki lähtivät juoksemaan kohti kaivoa niin lujaa kuin kintuistaan pääsivät. Yhtäkkiä Multimiljonääri Arimo kuitenkin pysähtyi ja alkoi juoksemaan kohti rantaa. "Mitä sinä teet?" :Kammonegger huusi hänelle. ”Minun on löydettävä mult… Ööh apulaiseni Ommi, Jaywalker ja Jorma Ollila” :Arimo huusi hädissään kun samassa hänen jalkansa vajosivat suohon ja jokin takertui niihin. Arimo huusi, kiljui ja parkui tuskissaan mutta kukaan ei kuullut häntä. Suomisoturi saapui kuitenkin juuri suolle ja pinkoi melkein lentäen suon yli kunnes näki Arimon ja pysähtyi hänen kohdalleen, ”apua” Arimo pulputti pää jo osittain suonsilmäkkeessä. ”Sinun sielusi ei käy kuinkaan, onhan se jakaantunut useampaan ruumiiseen” 😒uomari tokaisi ja jatkoi matkaa jättäen hukkuvan Arimon nyyhkimään mielessään vain ”apulaistensa” pankkitilit.


Tännekö loppui yhden aikakautemme rikkaimman mul... Yrittäjän tarina?

Samaan aikaan muut olivat ehtineet kaivolle ja hyppäsivät sisään mitään miettimättä, kaivosta lähti liukumäki kohti syvyyksiä, tunneli ja mäki tuntuivat jatkuvan ikuisuuksia pimeässä kunnes lopulta tunnelin päässä näkyi valoa. Vihtorilainen, Kammonegger, Erius, Urokhtor ja Okku takkutukka lensivät kuin LEPpäkeihäät ulos putkesta suoraan alkeelliseen häkkiviritelmään. Okku ei ollut uskoa silmiään kun hän katseli ympärilleen, tämä on maaginen Metsänväen piilopaikka hän selitti suu vaahdossa kun yhtäkkiä pieni punainen mies tuli ja puhkaisi Okulta silmän terävällä keihäällä. Okku parkaisi ja pieni mies esittäytyi, olen Kalleri Kommari, metsänväen tasa-arvoinen muiden kanssa johtaja ja anteeksi että puhkaisin toverinne silmän, meillä silmät ovat täällä vankempaa tekoa. Kalleri viittasi pari muuta pientä heppulia pusikoista esiin, Muffe ja Kersti heiluivat keihäiden kanssa kohti häkkiä. Viekää heidät tyrmään hän käski tovereitaan, uhraamme heidät illalla epäjumalallemme Democraatille hän myhäili tyytyväisenä. Ilta koitti ja Vihtorilainen porukoineen raahattiin palatsiin jonka edessä heidät oli määrä uhrata. Vanha ja nuhruisen näköinen pikkumies taapersi heitä kohti ja tuumi itsekseen: "Teidätkö minä saan uhrata." Kammonegger sylkäisi miehen kaljulle päälaelle: ”senkin isosika”! Ei sentään pikkumies naurahti, minä olen Lukihäiriötoukka ja toinen uhraajista on Ciuuuu. Palatsin takana aukesi uskomaton näkymä, yhdessä suunnassa oli jäätiköitä, toisessa suota ja kolmannessa sulaa laavaa. ”Missä olosuhteissa tahdotte kuolla?” :Uhraajat nauroivat yhtä kyytiä kun palatsin takaovi paukahti auki ja Suomisoturi marssi sisään.


Kalleri Kommarin, Lukihäiriötoukan ja Ciuuuun juhlava potretti

Jatkuu seuraavassa numerossa -->

JokkeT