Kertomus eSuomen viimeisimmistä kuukausista

Day 562, 05:34 Published in Finland Finland by lahna

Jouduin laittamaan tämän aikasemmin tällä kertaa koska lähden viettämään lomaa muualle. Eli kakkososa tästä tarinasta ilmestyy vasta parin viikona päästä, jolloin myös katsastan äänestäjien ja rahasummien tilanteen tuosta kilpailusta. Tämä tarinahan menee hieman fiktiivin puolelle.


7.4. Moskova 1/2

Lahna heräsi kamalaan paukkeeseen. Hän nousi heti ylös sängystään ja kuuli ulkoa hälytyssireenien soinnin. Hän näki, kuinka synkkä pilvisellä taivaalla vihollishävittäjät lentelivät. Yhtäkkiä joku hakkasi ovea kovaa vauhtia. Lahna kääntyi ovelle ja käveli sitä kohti hitaasti. Oven takominen jatkui. Lahna nappasi kiväärin sänkynsä alta. Pian oven toiselta puolelta kuului aseen latauksen ääni. Lahna epäröi ja päätti mennä oven viereen seinää vasten. Pian oven toiselta puolelta kuului laukaus, joka rikkoi ovenkahvan. Ulkopuolelta huoneeseen ilmestyi Butre, HTJ:n ylijohtaja.

- Perkele Lahna! hän kirosi. – Ulkona on hälytys päällä ja sinä sen kuin nukut. Nyt nouse ylös, ase kouraan ja mars!

- Mitä on tapahtunut? Lahna kysyi edelleen hieman hämmentyneenä.

- Unkarilaiset ottivat eilen vallan Norjassa, Butre kertoi. – Nyt unkarilaiset haluavat ottaa tämän Moskovankin. Eilen eduskunta sopi, että emme luovuta. Nyt etulinjaan! Lahna latasi kiväärinsä ja lähti ulos Butre perässään. He juoksivat kaupungin laitamille, kunnes he tapasivat muita HTJ:n jäseniä. Taustalla pommit paukahtelivat.

- Missä olette viipyneet? Samov kysyi hieman hätäisenä. – unkarilaiset tulee ihan kohta tosta rajasta yli ja sitten on tosi kyseessä.

- Rauhotu, Samov! Laaninen huomautti. – Kyllä me pärjätään kunhan meillä on aseet ja niihin panoksia.
- No, joku nukku ’’pommiin’’, Butre vastasi ja katsoi Lahnaa hieman syyttävällä ilmeellä. – No mutta, ryhmänjohtajat, Aqid ja muromysli! Ottakaa ryhmänne ja matkatkaa vielä lähemmäs vihollistamme. Sopikaa miten asetutte asemiinne. Me nousemme koneeseen ja hyppäämme laskuvarjoilla alas, kun taistelu on alkanut.
Lahna juoksi Butren perässä. Mukana olivat myös Finnishmaster, Nupa T, Samov, Passari, Laaninen, Strategi ja kakkosryhmästä mukaan otettu Migeteus. Matkalla Samov kompastui jonkun veriseen ruumiiseen.

– Raukkis? Samov katsoi hämmästyneenä. Raukkis makasi maassa pää veressä, häntä oli ammuttu suoraan kaulaan.

– EI! Migeteus huusi. Hän otti askeleen kohti vihollisaluetta. Pian hän nappasi maasta raukkiksen konekiväärin juoksi kohti vihollisbunkkereita vihreässä, mutta pölystä saasteisessa metsässä. Hän piiloutui kuusen taakse ja kun hän näki unkarilaisia hän ampui jokaisen jonka näki.

– Migeteus takaisin! Butre komensi. Migeteus katsahti takaisin HTJ:n väkeä päin, mutta tunnelman pilasi Engram ja JokkeT. Kumpikin heistä juoksi samaiseen bunkkeriin sisään, jonka edessä Migeteus oli. Kummallakin oli rynnäkkökiväärit kädessä ladattuina. Bunkkerin sisältä kuuli ammuntaa, granaattien räjähdyksiä ja unkarilaisia kirosanoja ja valitusta. Eikä aikaakaan kun molemmat juoksivat likaisina ulos bunkkerista hypellen onnesta. Pian kuuluin bunkkerin sisältä laukaus, joka osui JokkeT:n kylkeen.

- Lupaa, että olet seuraava Suomen presidentti, JokkeT pyysi, - ja vie minut kotiin. Engram oli vihainen, mutta hänen järjenkäyttönsä oli sillä tasolla että hän nosti Joken syliinsä ja juoksi Moskovan kenttäsairaalaan.
Migeteus ei luopunut ajatuksistaan. Hän nousi ylös kuusen juurelta ja juoksi savuavan bunkkerin sisälle. – Me emme voi jäädä tänne, Nupa huomautti.

- Aivan, Butre sanoi, - äkkiä lentokoneelle, emme saa olla myöhässä taistelusta.


KILPAILU on edelleen käynnissä. Lähettäkää siis minulle 1FIM(ei siis viestinä vaan rahaa!!!) ja osallistut huikean pääpotin arvontaan. Laita sitten minulle yksityisviesti, jossa kerrot tuleeko tämän Moskova-jakson lopusta TRAAGINEN vai DRAMAATTINEN.

7.4. Moskova Jakso 2/2 ilmestyy tod.näköisesti vielä tämän kuun puolella.

Lahna
Kalajutut