Join the new world

8. Saattue kokoontuu

Kun aamu sarasti, aurinko loi Rivendellin laakson valoisaksi ja kirkkaaksi. Semmenti heräsi rauhallisen yönsä jälkeen virkeänä ja kävi muiden haltioiden ja ystäviensä kanssa syömässä. Urokhtor tuntui olleen erityisen kärttyisä ja varuillaan, kuin etsien katseellaan jotain. Keskipäivällä itse Kaarle toivotti samoojat, Semmentin ja muut vieraansa tervetulleiksi tapaamiseen. Jokainen kutsuttu ja ehkä pari ylimääräistäkin saapui paikalle.
- Kiitoksia kun tulitte tänne, Kaarle aloitti. – Kiitän siis lämpimästi kääpiöitä, haltioita, ihmisiä ja hobitteja. Olemme täällä, koska meillä on jotain mikä täytyy tuhota mahdollisimman nopeasti.
Kaarle otti taskustaan liinan, joka peitti jotain. Hän siirsi liinaansa niin että kaikki näkivät sen.

Kaarlen neuvonpito

- Parhaimmat takojamme muuttivat valtatimantin valtasormukseksi, hän sanoi. – Sen voimat ovat edelleen traagiset. Pujota sormus sormeesi ja ole sen vallassa.
Kaikki haukkoivat henkeään kun näkivät kauniin kultasormuksen.
- Tämä täytyy tuhota, Kaarle sanoi. – Eli viedä Tuomiovuoren tuleen. Muuten Nimettömän Varjon, Lilla_T:n, voima kasvaa liian suureksi ja maailma synkkenee. Semmenti, ystäväsi Tossavainen toi tämän tänne kanssasi. Tehtävänne on tehty. Kuka suostuu ottamaan vastuun tästä sormuksesta ja kuljettamaan sen Mordoriin ja Tuomiovuoren syvyyksiin?
Hiljaisuus oli syvä. Kukaan ei uskaltanut ottaa mitään niin pahaa omalle kontolleen.
- No, eräs kääpiö sanoi. – Tuhotaan se nyt!
Hän otti kirveen ja iski sormusta. Kirves hajosi kappaleiksi. Hän katsoi hämillään ympärilleen ja sitten tiuskaisi hädissään:
- PP kustantaa uuden.
- Kuten mestari Ommi totesi, Kaarle aloitti, - ei sormusta voida noin vain tuhota. Se on vietävä sen syntysijoilleen.
- Kuka ottaa tuon kontolleen?
Pian kuitenkin yksi haltia nousi ja sanoi:
- Hänen, kuka vie sormusta, on oltava vahva.
- Ja sinäkö mukamas olet! Ommi huudahti ja nousi ylös.
- Et varmaan tarkoita itseäsikään, haltia vastasi lempeän ärhäkkäästi, - ainakaan kokosi puolesta.
Pian miehet, haltiat ja kääpiöt sotivat toisiaan vastaan sanoin. Mekkala oli kamala ja jopa Okkiuskin joutui siihen mukaan.
- Minä vien sen! Semmenti huudahti.

Kaikki lakkasivat huutamasta ja katsoivat silmät pyörällään Semmentiä.
- No sinähän et sitä vie! huusi taustalta mies.
- Laitetaan se vaikka jonkinlaiseen laatikkoon, joka pitää pahuuden vain sen sisällä, mies sanoi.
- Viisaat ovat ajatuksesi, herra Avec, Kaarle sanoi. – No, tehkäämme sitten niin! Mutta kuka vie sen?
Jälleen syvä hiljaisuus valtasi ulkoilman, kun jokainen vuorollaan katsoi toisia.
- No minä vien sen! joku sanoi noustessaan tuolilta.
Se joku oli pitkä haltia. Kun Urokhtor huomasi haltian, otti hän ilmaa keuhkoihinsa melko äänekkäästi.
- Minä turvaan matkaasi yhdessä samoojieni kanssa, Potaatti sanoi ja osoitti Joliusta ja Urokhtoria.
- Saat minun älyni, Okkius sanoi ja hymyili heille.
- Minäkin haluan tulla mukaan! Semmenti huudahti.
- Saat minun tulisuuteni, suippokorva, Ommi sanoi.
- Ja minun voimani, sanoi toinen kääpiö, Jaywalker.
- Minäkin voin lähteä, sanoi hieman pienempi haltia, Lahna.
- Toki minäkin lähden mukaan, Avec sanoi.
Kaarle katsoi joukkoa onnellisena.
- Hienoa! hän sanoi äänekkäästi. – Sormuksenviejät! Teitä on nyt 10. Saatte käyttöönne minun suuren kirjaston ja sen kokoussalin, jos tarvitsette tietoa eri paikoista ja niiden salaisuuksista.
- Julistan tämän päättyneeksi!

Ilta saapui huomaamatta laaksoon. Koko saattue meni kirjastoon ja kävivät läpi kaikkea tarpeellista.
- Okkius? Potaatti kysyi yhtäkkiä. – Miksi et saapunut Amon Sûlille kun sinun piti?
- EliittiNeuvostomme johtaja Vihtori pidätteli, Okkius sanoi. – Hänellä on jotain pimeämpää mielessä. Uskon hänen havittelevan tätä sormusta. Hän saattaa jopa olla yhteyksissä Nimettömän Varjon kanssa, pahoin pelkään. Hän vangitsi minut tyrmäänsä. Pystyin pakenemaan sieltä juuri ja juuri.
- Miten aiomme päästä Mordoriin? Avec kysyi.
- Matkallani Amon Sûlille huomasin ja kuulin että Vihtori on lähettänyt viestinviejiä ja tiedustelijoita eteläiselle tielle. Meidän täytyy joko ylittää vuoret tai uhmata Vihtoria, Okkius sanoi.
- Keksin! Jolius huudahti. – Mitä jos kiertäisimme pohjoisesta, läheltä Angmaria? Kääntyisimme Gundabadin Vuoren kohdalla, ylittäisimme Sumuvuoret ja olisimme tuolla toisella puolella. Pääsemme siten Lorieniin ja sitten on aikaa miettiä seuraavaa liikettämme.
- Oletko hullu! Ommi huudahti äreästi. – Siellähän asuu Noitakuningas. Kukaan mies ei voi häntä voittaa. Hän on kuuleman mukaan liittoutunut Nimettömän Varjon kanssa ja Carn Dûm on herännyt.
- Mestari Ommi, Kaarle keskeytti. – Se voi olla teidän ainoa turvallisin tie päästä etenemään. Etelässä odottavat tiedustelijat eli pääasiassa linnut. Ne tiedottavat nopeasti Vihtorille ja hänen joukkona ovat koko ajan valmiita. Joutuisitte kiertämään joka tapauksessa Rautapihan kautta. Vuoria ylittäessänne joudutte kohtaamaan kylmyyden eikä Vihtori pelkää käyttää taikavoimiaan sellaisessa lumimyräkässä.
Jokainen loi huolestuneita katseita toisiinsa.
- Kannatan Joliusta, Lahna sanoi.
- Tehdään niin! Avec sanoi.

Jokainen lähti keräämään voimiaan seuraavaan aamuun ja lähtöön kohti Mordoria.


Seuraava osa ilmestynee piakkoin.