Join the new world

Nyt alkaa neljäs osani tästä moniosaisesta tarinasarjastani. Tällä kertaa tapaatte uusia henkilöitä vain pari.

4. Tie kuolemaan käy miekan kautta

Hämärä aamu valkeni Briin ylle. Semmenti nousi ylös ja huomasi kuinka samoojat olivat jo pakanneet tavarat reppuihin. Semmenti ravisti hieman Tossavaista ja pian hänkin nousi ylös. Pian Urokhtor tuli huoneeseen.
- Me lähdemme, hän sanoi tiukasti. – Meidän täytyy taivaltaa koko päivä, jotta ehdimme parissa päivässä Rivendelliin.
Semmenti otti kaksi omenaa ja antoi toisen Tossavaiselle. Yhdessä he ottivat reppunsa ja mutustivat omeniaan matkalla majatalon ulkopuolelle. Ulkona odottivat jo Jolius ja Potaatti sekä valkea poni. Joliuksella ja Potaatilla oli selässään viini täynnä nuolia. Urokhtor saapui kolmen jousipyssyn kanssa ulos ja heitti kaksi niistä ystävilleen. Sanaakaan sanomatta he lähtivät liikkeelle ja astuivat ulos Briin puisesta kyläportista.



Matkan aikana ilma muuttui sekä kirkkaaksi että sumuiseksi. Samoojat kävelivät kevein askelin selkä suorana, mutta pikku hobitit laahustivat selkä kyttyrässä.
- Onko vielä pitkä matka? Semmenti kysyi. – Olen kävellyt ja kävellyt enkä jaksa enää kun on näin paljon tavaraa.
Potaatti kääntyi katsomaan Semmentiä. Hän osoitti sormellaan heidän selkiensä taakse jääneelle tielle. Kun Semmenti kääntyi, näki hän Briin puiset muurit tien päässä.
- Oletko ihan varma että sinua väsyttää? Potaatti kysyi ilkkuen ja jatkoi matkaa.
Semmenti ryhdistäytyi ja kiiruhti muiden perään.

Tunnit kuluivat. Koska oli syksy, näkyi ruska puissa ja pensaissa. Mutta ilkeä ja pahanhaluinen tuuli ujelsi koko matkan ajan. Ilta oli jo hämärtynyt kunnes he kuulivat kova äänistä ja matalaa puhetta.
- Ai että nämä pikku hobitit ovat hyviä, joku sanoi.
- Mäkin haluun maistaa! toinen tiuskaisi.
Samoojat ja hobitit astuivat tieltä sivuun ja näkivät pienen aukion. Siellä oli kolme suurikokoista olentoa.
- Trolleja, Jolius kuiskasi. – Haluavat pilata jokaisen elämän. Syövät vastasyntyneitä pikkuhobitteja illalliseksi ja maiskuttelevat vielä sian verellä, jotta saavat janonsa sammutettua. Potaatti, ei heidän näin keskellä tietä pitänyt olla?
- He ovat matkalla jonnekin, ehkä hobitti jahtiin, Potaatti sanoi.
Semmenti ja Tossavainen katsoivat ällistyneinä ja inhoa täynnä kolmea suurta ja lihavaa trollia.
- Onko olemassa lisää trolleja? Tossavainen kysyi.
- Ei täälläpäin, Urokhtor sanoi. – Ja näillä kolmella on myös nimet; Bursson, Kupu ja Arogaselli. Heidän asuinsijansa on Maitokymin jälkeen olevalla Peikkokorven metsällä. Se on hieman ennen Rivendelliä.

Keskimmäinen nainen on miesten ja hobittien kuvitelmaa, jota ei kuvata

Sitten Jolius nousi, otti jousensa ja lähti puskasta pois. Muut katsoivat kuinka hän asteli päättäväisenä aukion lähelle trollien näkyville. Sitten hän sanoi kovaan ääneen:
- Lähtekää takaisin Peikkokorpeen tai menkää etelään kiusaamaan örkkiparkoja! Älkää täällä lorviko syömässä rauhallisen kansan jäseniä!
Bursson, trolleista suurin ja lihavin, astui askeleen kohti Joliusta.
- Etkös ole Jolius? hän kysyi.
- Kyllä olen, Jolius vastasi ja hipelöi samalla nuolensa sulkaa hänen selkänsä takana.
- Olet ollut joskus trolli, Bursson sanoi vihjailevaan ääneen.
- Minä en trollaa koskaan! Jolius vastasi vihaisesti.
- Etpä tietenkään, mutta pienemmistä trolleista saa aina hyvän makupalan, Bursson sanoi ja puristeli vatsaansa.
- Bursson, minä en jumalauta trollaa! Jolius huusi raivoissaan.
Sitten Bursson katsoi Joliusta hitusen vinksahtaneena. Sitten hän lähti kohti Joliusta. Jolius otti nopeasti nuolen selkänsä takaa ja ampui sillä taitavasti Burssonia olkapäähän.
- Se olkoot varoitus, hän sanoi. – Kaikotkaa älkääkä palatko!

Burssonia ei kiinnostanut. Hän lähti juoksuun kohti Joliusta. Jolius otti toisen nuolen ja ampui tarkalla tähtäyksellä sen trollin kaulaan. Bursson hoiperteli hieman epävarmasti ja astui koko ajan lähemmäs Joliusta. Sitten Jolius heitti maahan jousensa. Bursson oli jo kymmenen metrin päässä. Viime hetkellä kun Bursson oli ojentumassa Joliusta kohti, vetäisi Jolius esiin miekkansa ja sivalsi sillä Burssonia käteen väistäen samalla trollin otetta. Bursson huusi äänekkäästi ja pian rymisti koko painollaan Joliusta päin. Jolius asetti miekkansa terän eteensä ja heitti sen oikealla hetkellä Burssonia rintaan. Äkkiä hän juoksi pois kaatuvan trollin alta. Bursson oli kuollut, vain Joliuksen miekanterä näkyi tämän selästä lävistettynä. Jolius otti vaivalloisesti miekkansa trollin alta ja osoitti sillä Kupua ja Arogasellia.
- Olkoot tämä varoitus! hän sanoi. – Kaikotkaa!

Ja niin Bursson kaatui maahan

Kupu ja Arogaselli juoksivat äkkiä etelään, Etelän Ylängöille päin. Jolius kääntyi ja lähti takaisin muiden ystäviensä luokse.
- Esimerkillistä toimintaa, Urokhtor sanoi ivallisesti.
- Lopeta Urokhtor, Potaatti tiuskahti. – Älä ole aina noin negatiivinen. Noniin, pistetäänpä tähän leiri pystyyn, voimme lainata Burssonilta lihaa. Olen kuullut että trollit ovat maukkaita.

Seuraava osani ilmestyy parin päivän kuluessa ennen viikonloppua.