Join the new world

Tässä on nyt kolmas osani tästä saagastani. Mitään sen kummempaa ei tapahdu mutta lukekaa ihmeessä niin saatte oivat välineet astua seuraaviin, huomattavasti jännittävämpiin osiin.

OSA 3. Briistä itään!


Tossavainen ja Semmenti seisoivat paljain jaloin mutaisen tien varrella katsellen suurempia taloja. Pian Potaatti saapui heidän taakseen ja näytti tietä eteenpäin. He menivät pienen majatalon ovelle. Ovessa oli paikan nimikyltti ja siinä luki: ’’Fallen Leaf’’. Yhdessä kolmikko astui sisään.
Sisällä oli tunkkaista, mutta väkeä sitäkin enemmän. Talo oli lämmin ja juopuneet ja juopumattomat ihmiset nauroivat ja kertoivat juttujaan.

Kuuluisa Fallen Leaf-majatalo

Potaatti talutti heidät erääseen nurkkaan, jossa oli kaksi muuta Urokhtorin kaltaista samoojaa.
- Hei kaverit, Potaatti tervehti. – Löysin nämä hobitit metsästä. He ovat nyt meidän ystäviämme.
Samoojat katsoivat hobitteja huvittuneina ja pian kiinnittivät huomiota Potaatin haavaan otsassaan. Potaatti peitti haavansa ja loi samoojiin paheksuvan katseen.
- Olen Jolius, toinen miehistä sanoi. – Ja tämä tässä on Kesper. Pidämme huolen että teistä tulee hyviä hobitteja taitojenne puolesta. Älkää kuitenkaan kertoko oikeita nimiänne, täällä sillä tiedolla on paha merkitys.
Hobitit esittäytyivät ja pian he keskustelivat omista asioistaan.
- Minä käyn hakemassa meille kunnon tuopin high-viljaolutta, Semmenti sanoi ja nousi ylös tuoliltaan.

Tossavainen jatkoi jutusteluaan kunnes hetken kuluttua kuuli etäältä Semmentin tutun äänen. Hän kääntyi katsomaan baaritiskille, missä Semmenti rupatteli äänekkäästi miehen kanssa.
- Kyllä, tuolla on ystäväni Tossavainen, Semmenti sanoi, - hän on minulle jotain sukua nimittäin invasimpahan hänet mukaan tähän koko hommaan.
Tossavainen nousi tuoliltaan ja kompastui. Hän kaatui maahan ja tunsi kuinka timantti hänen taskussaan painautui kylkeen. Hän otti sen ja katseli sitä hetken kunnes joku tuli hänen viereensä.
- Älä koskaan näytä tuota täällä! Potaatti sanoi ja otti Tossavaista kiinni niskavilloista ja vei pikkuhuoneeseen.
- Onko sinulla olemassa jotain kaulakorua, johon on kaiverrettu timantin muotoinen aukko? Potaatti kysyi hermostuksissaan.
Tossavainen ihmetteli hämillään Potaatin puheita ja sitten sanoi:
- Kyllä on! Olen saanut sen kauan sitten sedältäni. En vain tiedä mikä se on. Mutta se on kyllä aika hieno.
Tossavainen kaivoi sen esiin laukustaan. Hän ojensi sen Potaatille joka tutki sen tarkoin. Potaatti antoi sen pian takaisin.
- Pidä se kaulassasi, hän sanoi. – Siellä se on turvassa. Mutta älä laita timanttia tähän reikään, muuten tapahtuu hirveitä. Viemme sen nopeasti Rivendelliin, siellä teemme siitä huomaamattomamman ja helpomman kantaa.

Q5-timantti ja sen kehys

Mutta sitten Tossavainen kuuli outoja ääniä oven ulkopuolelta. Sitä taottiin voimakkaasti. Potaatti otti nopeasti miekkansa huotraltaan ja kääntyi ovelle päin. Hädissään Tossavainen nosti upean Q5-timantin ja laittoi sen kaulakoruun. Sitten hänestä tuntui kuin maailma olisi muuttunut. Kaikki hänen ympärillään näytti sekavalta. Pian hän näki kuinka jokin lähestyi häntä kaukaa. Se oli kuin silmä. Se puhui outoa kieltä ja pian hän kuuli kiljuvaa ja todella kimeää kirkunaa. Hän nappasi timantin pois kaulakorustaan ja pian huomasi kuinka Potaatti oli hämmentynyt ja hieman tulistunut. Huoneessa oli myös toinenkin henkilö, Semmenti.
- Etkö osaa kuunnella, senkin lihava hobitti!? Potaatti kysyi vihaisesti.
Tossavainen meni hämilleen ja pian vaipui sänkynsä pohjalle. Pian Jolius ja Urokhtor tulivat paikalle.
- Ne ovat pian täällä, Potaatti sanoi pahaenteisesti.

Yö oli kulunut jo puoleen väliin kun Urokhtor saapui heidän huoneeseensa.
- Ne eivät ole vielä tulleet, hän sanoi. – Voimme mennä vastapäiseen majataloon, sieltä näemme kaiken.

Hobitteja hoputettiin liikkeelle heidän ollessaan sekaisin. Kun he olivat asettuneet paikalleen vastapäiseen majataloon, kuului tieltä hevosen kopsetta. He katsoivat ikkunasta, kuinka yhdeksän hahmoa saapui pihamaalle. Heillä oli mustat hevoset ja mustat kaavut. Sitten ne astuivat alas hevosiltaan, ottivat miekkansa ja oliot astuivat vastapäiseen majataloon. Hetken he odottivat kunnes äänekäs kirkuna yllätti heidät ja pimeät olennot kuin leijuivat ulos talosta ja lähtivät hevosineen matkoihinsa. Semmenti oli kauhistunut.
- Mitä nuo olivat? hän kysyi.
- Sormusaaveita, Jolius sanoi. – Aikoinaan kunnioitetuille ihmisille annettiin valtasormuksia, mutta Nimetön Varjo tarjosi heille suurempia sormuksia. Valta vei heidät pimeälle puolelle ja siinä on lopputulos; zombijohtajia.
Semmenti katsoi kuin tyhjää. Sitten Potaatti nousi ylös.
- Meidän täytyy lähteä heti aamulla, hän sanoi. – Nukkukaa nyt, huomenna on pitkä matka edessä.

Näin päättyy kolmas osa. Neljännessä osassa koetaan kuinka viisi ystäväämme matkaa kohti Rivendelliä. Matkalla ei säästytä ongelmitakaan.