Join the new world

Tässä tulee pitkästä aikaa jatkoa tuolle LotR-sarjalle. 10😒 osa on vuorossa ja se vie saattuetta yhä lähemmäs pohjoista paljastaen heille suuria salaisuuksia. Jännistystä riittää eikä vahingoiltakaan vältytä.

10. Kohti Gundabadia

Saattue saapui joen rantaa kohti hiljalleen. Ympärillä ei näkynyt liikettä. Maata peitti kellertävän oranssi aavikkohiekka ja heidän edessään oli joenvarressa kitukasvuista kasvillisuutta. Joen rannalla makasi kaksi hobittia. Avec laski kätensä miekan kahvalle ja Enwrath hiveli toisella kädellä nuoliensa sulkia ja toisella kädellä jousipyssyään. Ommi ja Jaywalker pomppivat innoissaan taistelunhimoisina.
- Minä menen tarkastamaan tilanteen, Avec sanoi ja lähti hiljaa kohti joenrantaa.

Avec saapui hiljaa hobittien luokse. Hän katsoi näitä ja ravisteli heitä. Toinen avasi silmänsä.
- Mitäs….!? hobitti kysyi.
- Mitä sinulle on käynyt? Avec kysyi.
- Olimme… hobitti aloitti kunnes Semmenti juoksi paikalle.
- Juikkeli! Semmenti huudahti ja syöksyi Juikkelin syliin. Avec katsoi heitä ihmeissään.
- Tämä tässä on ystäväni Juikkeli Konnusta, Semmenti sanoi. – En uskonut että hän olisi ollut täällä asti. Mitä te teette täällä?
- Olimme ystäväni kanssa piknikillä, Juikkeli sanoi. – Älkää huolestuko, tämä punainen väri on tomaattia. Ajauduimme tänne, koska luulimme jonkun seuranneen meitä. Törmäsimme tässä joessa kiviin ja syöksyimme päin niitä ja ajauduimme rantaan.
Semmenti katsoi toista hobittia. Hän käveli hiljaa tämän luokse ja huudahti:
- Tämähän on Himmee! Miksi hän ei herää?
Avec astui lähemmäs ja katsoi.
- Tämä punainen väri ei ole tomaattia, hän sanoi synkkänä. – Semmenti…
Semmenti katsoi Himmeetä hiljaa järkyttyneenä. Avec huikkasi saattueen rannalle.
- Laitetaan pikku hobitti tuohon veneeseen ja annetaan virran viedä hänet mukanaan joko etelään Merelle tai sitten vuorille itään.
Himmee asetettiin varoen veneeseen ja vene tyrkättiin matkaan. Semmentiltä pääsi pari kyyneltä katsoessaan hänen ystävänsä menoa pois.
- Mitenkäs minä pääsen kotiin? Juikkeli kysyi suruissaan.
Saattue katsoi toisiaan.
- Sinun täytyy tulla mukaan, Okkius sanoi.

Gundabad on lähellä

Saattue yöpyi joenrannalla. He olivat laittaneet vahtivuorot, koska pelkäsivät että Juikkelin kertoma olisi totta. Että joku olisi seurannut heitä.

Aamu saapui pilvisenä ja viileänä. Saattue lähti niukan aamiaisen jälkeen jälleen matkaan. He saapuivat Jättijängille. Siellä he näkivät örkkityöläisiä, jotka he saivat vältettyä. He laskeutuivat pian Gundabadin vuoren länsipuolelle. He näkivät kaukaa kuinka vuoren juurella oli liikettä. He menivät vuoristoisessa maastossa hiljaa kunnes olivat riittävän lähellä.
- Mustia numenorilaisia, Okkius mumisi. – Numenor oli aikoinaan suuri saari Idässä. Jotenkin näitä numenorilaisia on päässyt tänne. He ovat erittäin vaarallisia, varsinkin mustat yksilöt, joita on kouluttanut Noitakuningas.
Pian heidän takaa kuului miehen huuto:
- Hei te siellä! Keitä te olette ja mitä teette täällä?
Saattue kääntyi katsomaan taakseen ja he näkivät miehen, jolla oli tummat vaatteet ja outo kasvoja ympäröinyt kypärä. Hänellä oli pitkä miekka valmiina kädessään ja toisessa kädessä pieniä tikareita valmiina heitettäväksi. Saattue oli paljastettu.

Pahoittelen että kuvia ei oikein tullut. Työstän parhaillaan seuraavaa osaa. Saa nähdä jatkanko tätä kovinkaan pitkään...

EDIT: Tähän tämä tarina taitaakin jäädä. Jos joku haluaa jatkaa, kaikin mokomin, mutta johtuen kiinnostuneisuudestanne, en jatka.