Lapsuuden traumani

Day 2,866, 15:15 • Published in Finland Iran • by Demonikuski

Heti aluksi lienee syytä kertoa, että tämän artikkelin tarkoitus on vinkua 25 kommenttia, että saisin vihdoin suoritettua senior jörnälist -tehtävän. Ikään kuin oikeutuksena moiselle säälittävälle kommentinvinkumiselle ajattelin viihdyttää teitä pienellä tarinalla lapsuudestani. Sen saa toki minun puolestani jättää lukemattakin, jos tahtoo.

Viime yönä jouduin unessa kohtaamaan kipeän muiston ala-asteajoiltani. Uskoisin olleeni toisella luokalla, jolloin siis vuosi olisi ollut -97 tai -98. Matematiikassa, johon minulla muuten sattumoisin on jopa jonkinmoista taipumusta, opettelimme tuolloin vähennyslaskua allekkain. Yhtenä kotitehtävänä oli vaikkapa 591-227-139. Heitin päästäni nuo luvut, koska ne sopivat tarinaan hyvin. Lasku oli jotain tuon tyylistä, mutta niitä ihan oikeita lukuja en ikävä kyllä enää lähes 20 vuotta myöhemmin muista.

Muina miehinä olin täräyttänyt koko hässäkän samaan laskuun. Jos vielä muistatte allekkainlaskun sääntöjä, muistatte varmasti myös pahamaineisen lainaamisen, jossa kymmenten sarakkeesta siirretään ykkösten sarakkeeseen 10 lisää, jos muuten ensimmäisen luvun ykkösiä on niin vähän, etteivät ne riitä kyseiseen vähennyslaskuun. Tässä tilanteessa kuitenkaan lainaamisen jälkeenkään ne eivät riittäneet! (11-7-9=-5) Näppäränä jätkänä en ollut moisesta vastoinkäymisestä moksiskaan, vaan lainasin uudestaan. Nyt ykkösten sarakkeessa oli ylhäällä 21, josta riittääkin vähenneltävää jo ihan eri tavalla. Lasku tuli laskettua. Helppo homma. Laitoin kirjat reppuun ja lähdin vielä illaksi naapurin pojan kanssa pelaamaan jalkapalloa.

Seuraavana päivänä koulussa tuomio oli kova. "Ei näin voi tehdä" ilmoitti opettaja. "Vai että lainasit uudestaan? Ja mikäs jumala se sinä hiivatin kakara oikein luulet olevasi?" Tunsin epäonnistumisen tunnetta ja häpeää. Itku kurkussa koitin selitellä, etten suinkaan läksyistä pinnatakseni ollut noin tehnyt, vaan mieleeni ei yksinkertaisesti ollut juolahtanutkaan, että ne vähennyslaskut pitäisi mukamas laskea erikseen. Mikään selitys ei auttanut, vaan suurin elkein lasku laskettiin koko luokan edessä taululle oikealla tavalla eli kahdella erillisellä laskutoimituksella. Olin musertunut.



Vasta myöhemmin ymmärsin, että kyllä muuten ihan varmasti voi lainata useamman kerran. Mikään tuossa algoritmissa ei estä tai kiellä sitä, vaan toisen kerran lainaaminen toimii täsmälleen samalla tavalla ja samalla periaatteella kuin ensimmäiselläkin kerralla. Lapsena en tätä ymmärtänyt saati osannut pitää kiinni oikeuksistani, kun opettaja suurella auktoriteetillaan ilmoittaa, miten asiat ovat. Jos vain voisin palata ajassa taaksepäin tuohon päivään, ottaisin pulpetista vesivärit ja maalaisin kasvoilleni sotamaalauksen ennen matematiikan tuntia ja taistelisin uudelleenlainauksen nimissä kuolemaan saakka. Matematiikka ei kaipaa mitään vahvojen johtajien mahtikäskyjä.

Mitä mieltä olette opettajani toiminnasta?