Join the new world

Loma meni niin nopeasti /
kohta alkaa taas arkinen tahti /
Takas kouluun, takas duuniin /
meitä elämä vie eri suuntiin //

No, ehkei ihan vielä. Heinäkuun alkua vasta elellään. Kesäkuun hallituskauden aikana ehti myös ulkopoliittisesti tapahtua paljon - ulkoministerin ex-tempore -reissusta ja sitä sivunneesta kommunikaatiokatkoksesta huolimatta. Koko kansakunnan Karibianloma meni mönkään ennen kuin ehti oikeastaan edes kunnolla alkaakaan, välissä kyseltiin hedelmiä pohjoisesta (miten ne siellä kasvavat, kasvihuoneessa?). Saatiinpa sisäinen vallankaappausyrityskin tuomaan toimintaa loppukauteen. Luodaanpa siis pieni katsaus menneen kauden ulkopoliittisiin tapahtumiin.


Tiukan vaalipuristuksen jälkeen ei uudelle hallitukselle juuri puhalteluaikaa siunaantunut, kun Toukokuussa Suomen Banaanitasavallaksi, Finnish Carribeaniksi muodostunut Itä-Kuuban Oriente nousi kapinaan oikeutettuja isäntiään vastaan. Vallattuaan ensin koko saarivaltion, oli Suomi aiemmin keväällä solminut ulkopoliittisten paineiden alaisena rauhansopimuksen Kuuban kanssa. Sopimuksen taustalla häärivät niin Yhdysvallat, Argentiina kuin Serbiakin. Sen mukaan suomalaiset saisivat pitää hallussaan Orientea, kunhan jättävät rauhaan läntisemmät Las Villasin ja Länsi-Kuuban alueet.


Näin ollen läsnäolomme Karibialla oli vain yhden alueen varassa. Aamuyön hämärän aikoihin avatun ja koko kansan Cendorrin rahoittaman ja tukeman panostuksen johdosta heräsimme järkytykseen ollessamme kymmeniä pisteitä jäljessä ainoan banaanitasavalta-alueemme vapaussodassa. Eihän se siitä enää kääntynyt, Suomi oli palautettu pohjolaan.


Liittoumamme Pacifica kartutti kuukauden aikana jäsenlistaansa uudella valtiolla. Läsnäoloa Amerikoissa vahvistettiin Kolumbian mukaantulolla, kasvattaen jäsenvaltioiden määrää viidestä kuuteen. Hieman syväluotaavampaa katsausta Kolumbiaan on tarjottu jo aiemmin kaudella ilmestyneessä ulkopoliittisessa katsauksessa. Eduskunta äänesti Kolumbian liittymisen puolesta lähes yksimielisesti, samoin teki jokainen liittouman jäsenvaltio.

Eduskunnassa ja sen ulkopuolella oli jo jonkin aikaa esiintynyt epävirallista keskustelua mahdollisuudesta vuokrata hedelmäbonus Pohjois-Norjasta - meiltä kun kyseinen resurssi puuttuu alkuperäisalueilta, eikä sitä saa Etelä-Helsingistäkään. Norjalla hedelmiä sen sijaan on useampi. Ulkoministeriö lähestyikin pohjoisnaapurimme hallintoa asian suhteen, vastaus oli rohkaiseva: mielellään vuokraavat tarvittaessa useampiakin alueita. Sopimusneuvottelut kuitenkin olivat loppua heti alkuunsa, kun Norja tahtoi alueesta tuhat markkaa päivältä - kolmekymmentä tuhatta markkaa kuukaudessa. Kuulemma Iso-Britanniakin maksaa.

Suomen eduskunnan keskusteluissa ei ymmärrettävästi tähän oltu valmiita missään nimessä. Alustavissa hallituksen sisäisissä keskusteluissa sopivaksi hinnaksi oltiin povattu jotain kolmen ja seitsemän tuhannen markan väliltä. Eduskunta olikin lopulta valmis vuokraamaan aluetta 7000 markan kuukausihintaan, mihin Norjankin hallitus olisi omien sanojensa mukaan alustavasti valmis. Loppukaudesta viestintäyhteydet Norjan suuntaan ovat kuitenkin syystä tai toisesta hidastelleet, yhteyshenkilöstä ei ole kuulunut toistuvista viesteistä huolimatta mitään moneen päivään. Hinnasta siis käytännössä on päästy sopuun, mutta usea yksityiskohta (muun muassa sopiva MPP-ikkuna vahinkojen minimoimiseksi, verotulokysymys ja niin edelleen) on edelleen sopimatta.



Ulkoministeriön salainen suunnitelma

Vuokrakeskustelu jääkin siis heinäkuun hallituksen huomaan. Nykyisen ulkoministeriön edustaja vastaa mielellään kysymyksiin, mikäli uudella hallituksella tai yksittäisillä kansalaisilla sellaisia asiaan liittyen on.


"Voi vihtu himskatti", manasi ulkoministeri kun silmänsä sunnuntaiaamuna avasi ja mobiililla eReen hakeutui tarkastellakseen yön tapahtumia. Jälleen oli aamuyön sydänhetkinä juoniteltu rakasta isänmaatamme vastaan, tällä kertaa vallankaappauksen muodossa. Ilmeisesti jälleen syvästi rakastettu Cendorrimme oli lahjonut epäonnisen hyväuskoisen serbin aloittamaan vallankaappauksen luvaten kuuta taivaalta ja satoja tuhansia markkoja taskuun. Hallituksen aloittaessa raivokkaan panostuksen niin puskurirahaston CO:iden kuin massiivisten tankkijakojen muodossa, oli tilanne 0-30 kaappaajien hyväksi. Nopeasti tilanne kuitenkin kääntyi, ja ratkaiseva erä nähtiin muutamaa tuntia myöhemmin kolmen korkeimman divisioonan taisteluiden äityessä eeppisiksi - Suomen voittaessa lopulta kaikki.

Tämän jälkeen vallankaappauksen selkäranka jokseenkin katkesi - liekö johtunut edellä mainitun serbin toteuttamasta MU:n sulkemisesta (invite only) tai Cendorrin CO-budjetin loppumisesta.

Jos sunnuntaista ei mitään muuta jää käteen, on sen ilman muuta toimittava muistutuksena jatkuvasta vallankaappauksen mahdollisuudesta. Onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, tosin vastassa oli vain Cendorr 300 000 markallansa sekä niiden houkuttelemat palkkasotilaat. Järjestäytyneen vallankaappausyrityksen osuessa kohdalle tilanne voisi olla toinen. Toisaalta sunnuntainen toimi loistavana "harjoituksena" vastaisuuden varalle. Juuri tämänlaisia tilanteita varten on puskurirahastoa kerätty - ja kyllähän sitä eilen käytettiinkin. Lopullisen laskun määrittäminen on vielä kesken, mutta kansakunnan turvallisuudelle ei juuri voi laittaa hintalappua.

Kiitos kaudesta,
ulkoministeriö