Join the new world

Julkaistu foorumilla toimivilla kuvilla: http://erepublik.fi/forum/viewtopic.php?p=96964#p96964

Päivät 4-10

Oli jälleen varsin helteinen kesäpäivä. Olimme perheeni kanssa rannalla ottamassa aurinkoa ja tutustumassa paikallisiin Sinisen Puolueen jäseniin. Heillä oli käynnistymässä puheenjohtajavaalit, jonka vuoksi kaikki ehdokkaat kiersivät ympäri maata kertomassa itsestään. Meidän rannallemme oli ajautunut lahna. Äiti sanoi, ettei kaloihin saa koskea.


Lahna lojui rannalla

Kuuntelimme SP:läisten puheita aikamme. Isäni yritti lukea samalla lehteä.
- Kuunnelkaapa tätä. Enarkistit lupaavat "että hallituksilla ja muilla puolueilla on joku, joka tarjoaa toisenlaisen näkemyksen tai edes yrittää löytää kritiikin aihetta heidän toimistaan ja ehdotuksistaan."

Äitini havahtui SP:läisten puheista. Hän vilkaisi artikkelia.

- Erius?

Isä ja äiti keskittyivät lukemaan Enarkistien artikkelia. Minua kiinnosti enemmän SP:läisten puuhat. Huomasin, että muut lapset olivat kerääntyneet erään kojun luokse.

- Tulkaa katsomaan, sepon kojussa tapahtuu IHMEITÄ!

Menin katsomaan, mistä oli kyse. Huomasin, että paikallinen kansanedustaja oli pienessä kopissa. Hän viihdytti ihmisiä käsinukeillaan. Meneillään oli satiirinen kertomus Suomen politiikasta.

-....Ja sitten Gabriel SYÖSTIIN vallastaan...KSWOOOOOSH!!
" Ette te voi minua syöstä, olen EDEN ja eliitti! " Gabriel huusi. Mutta ei voinut mitään, kun Sininen Aalto pyyhkäisi hänet mennessään suureen poliittisten hylkyjen mereen!


Sepon koju oli ihmeellinen

Lapset hurrasivat ja taputtivat. Vilkaisin taaempana seisoskelevia aikuisia, joista osa supisi niin, että erotin muutamia sanoja

- ...niin, minusta tuollainen ei sovi lasten korville. Gabriel on tehnyt paljon hyvää kuitenkin..lapset saavat väärän käsityksen..pitäisikö meidän puuttua tuohon?
-En minä ainakaan jaksa. Sitäpaitsi seppo on hyvä mies. Kummun väkeä.
-Totta.

Vanhempani saivat luettua Eriuksen artikkelin loppuun. Kysyin isältäni, että mitä mieltä hän oli. Isä heilutteli yllättäen käsiään ja teki naamallaan oudon ilmeen. Kysyin, että mitä isä oikein tarkoitti. Hän teki samaan irvokkaan eleen uudestaan.

- Tätä mieltä minä olen Enarkistien politiikasta.


Isäni kommentti oli hämmentävä

Palasimme rannalta kotiin. Minulla oli mukana sepon mainos, sekä lahna. Isä huomasi lahnan, ja suuttui.

- Mitä hel..? Miksi sinä raahaat tätä mukanasi?
Ennen ruokailua minun piti pestä kädet kolmeen kertaan. Saippualla.

Seuraavana päivänä olikin sitten perinteiset järjestyksessään ensimmäiset presidentin päivät. Presidentin päivillä presidentti tulee kaupungille hallituksen kanssa kertomaan siitä, mitä he kaikki tekevät. Koska Kammo oli niin valtavan suosittu, tilaisuutta varten oli järjestetty kymmenentuhatta poliisia ja neljäsataa sotilasta. Yleisöä arvioitiin olevan lähes kaikki, eli yli sata. Me olimme isäni kanssa lähes etummaisina kuuntelemassa Kammon puhetta.

-....ja hupiministeriö jatkaa edelleen kilpailujen järjestämistä. Ulkoministeri Lav..
- BUUUUUUUUU!

Kammo keskeytti hetkeksi puheensa, ja katsoi kysyvästi yleisöön.
- Ulkoministerinä on siis kokenut mies. Häneen voi luottaa. Oikeuskanslerina aloittaa entinen tuomari...

Kysyin isältäni, onko Enarkisteja hallituksessa yhtään. Isä teki jälleen irvokkaan eleen. Pyysin häntä lopettamaan sen, sillä se näytti todella vastenmieliseltä.

- Ei ole


Kammo piti puheensa ainakin sadalle katsojalle, ja kymmenelletuhannelle poliisille.

Kammon esittyelyn jälkeen tiedotusministeri kävi kertomassa lyhyen kuvauksen jokaisen ministerin tekemisistä. Tätä seurasi hirvittävä sekasorto, jossa loukkaantui kuusi poliisia ja kaksi sotilasta. Jossain välissä myös lavalle kiipesi Punaisen Yhteisrintaman edellinen presidenttiehdokas, joka haukkui pystyyn esittelyn.

Sen jälkeen lähdimme isäni kanssa kaupungille. Matkalla isä osti lehden. Siinä oli uusi Enarkistien artikkeli. Isäni meinasi jälleen tehdä eleensä, mutta kun katsoin häntä vihaisesti, hän tyytyi vain hymyilemään.

Kotona isä luki Eriuksen artikkelin kuuluvaan ääneen keittiössä. Pyysin lupaa mennä piehtaroimaan lapsuuteni rippeissä, mutta isäni tyrmäsi ajatuksen.

- ....Got to try and help each other
Got the will to overcome

Äitini huokaisi. Hän istui ruokapöydän ääressä kädet ristissä.
- Olisi pysynyt edes viljapaaleissa. Hän oli koulussa niin innokas niistä. Muistan kerrankin, kun hän ehdotti, että tilaisimme Romaniasta kuusi viljapaalia, ja jakaisimme ne kaikkien 50 oppilaan kesken tasan
-Miten hän aikoi siinä onnistua? Isäni kysyi.
- En tiedä. Hän vaihtoi koulua kun opettaja kysyi, että miten se pitäisi tehdä.


Paikallinen apina kuuli äitini muistelman ikkunan takaa, ja kommentoi sitä

Viikko sujui muutoin rauhallisesti. Minä piehtaroin ulkona, ja isäni tuhlasi eläkettään. Äitini yritti säästää, mutta sortui kuitenkin ostamaan korkeatasoista leipää kuuden vuoden ja kahdeksantoista ihmisen tarpeisiin.

Eräänä aamuna kuuntelimme uutisia. Kammo oli juuri pitämässä tiedotustilaisuutta. Isäni kiirehti aamutakissaan laittamaan radiota kovemmalle.

-...tästä päivästä alkaen kaikki leivät tekevät teistä 5 kertaa paremminvoivia. Lisäksi leivän säännöstely lopetetaan, ja lasten pakkosyöttö kielletään..

Isä hätkähti.

...jatkossa nimittäin kaikki saavat itse valita, kuinka paljon leipää he syövät, vai syövätkö ollenkaan. Jos talossa on riittävä ilmastointi ja ilokaasu toimii oikein, niin ette välttämättä tarvitse ruokaa ollenkaan..

Vanhempani olivat tyrmistyksestä kankeina. He eivät puhuneet mitään moneen tuntiin. Lopulta isä sanoi:

- Olipa hyvä, että ostettiin sitä ruokaa kerralla kunnolla


Ruokakomeromme