Join the new world

Tulkaa katsomaan, Kammo johtaa! Ei näytä enää Erwin nousevan tuosta. Olen niin onnellinen. Kaikki ne vuodet, kaikki ne pettymykset..Kammon vankeus..en vain voi uskoa tätä. Me teimme sen. Kyllä voimme!

Istuimme kaikki olohuoneessa, ja seurasimme televisiota vaalivalvojaisia. Kammo oli kirinyt selvään johtoon, lähes 80 ääntä kun seuraavalla oli alle 30. Käsissämme oli Kammopaperin vanhoja painoksia, rinnuksisamme Kammo on kaveri pinssejä sekä vanhoja Hupiministeriön lehtisiä, joissa oli Kammon kuvia.

Katselemme Kammosta tehtyä dokumenttia ennen vaalivalvojaisia.

Isäni, joka ei yleensä hymyillyt, näytti nyt erittäin onnelliselta. Hän oli sotinut kaikissa maailmansodissa, ja suhtautui epäilevästi etenkin Erwiniin, jonka nimikin kuulosti ulkomaalaiselta. Ainaakaan ei se PTO-erwinette voita. Olisin pakannu Q5 pullat ja lähteny litomaan. Minuahan ei leffamusiikeilla hurmata...Kammo se on jota tässä talossa kannatetaan..

Päivä oli ollut kiireinen. Olimme jakaneet Kammon mainoksia ahkerasti naapurustossa. Muutaman kerran jotkut Manaatin kannattajat olivat huudelleet meille, mutta muutoin oli ollut oikein mukavaa. Oli myös hauskaa uskotella vastasyntyneille, että Kammo oikeasti on valloittamassa Ruotsin ja Zemgalen.


Isäni kunnioitti Kammoa, mutta epäili Erwinin isänmaallisuutta

Kun olimme jakamassa mainoksia, tutustuimme erääseen vanhaan ja raihnaiseen mieheen, joka mumisi korpeista ja jotain maahanmuuttamisesta. Hän sanoi, että Kammo on likainen LEP, johon ei voi luottaa. Hän paasasi ääni väristen jostain äärioikeistolaisesta henkilöstä, joka olin joskus vuosia sitten yrittänyt valtaan.

-Kraak!
Anteeksi?
Korppi on oikeus..
Selvä...


Kraak!

Jätimme oudon miehen maistelemaan juomaansa, ja jaoimme loput Kammomainokset. Saimme jaettua kaikki 22 kappaletta, jotka olimme itse tehneet.

Kello alkoi olla jo yli yhdeksän. Vaalit päättyisivät vasta seuraavana aamuna, ja äänten tarkastus kestäisi vielä 5 tuntia sen jälkeen. Nyt jo oli kuitenkin selvää, että meidän kylän omasta pojasta tulisi seuraava presidentti.

Olimme sureneet aikanaan, kun Kammo joutui vankilaan. Kammo ei kieltänyt syyllisyyttään, ja oli uhmakas virkavaltaa kohtaan. Me järjestimmekin suuria mellakoita ja osallistuimme laittomiin lakkoihin Kammon puolesta. Lopulta Kammo vapautuikin, ja olimme mukana kansanjuhlassa. Minulla oli tallessa lippu, jossa luki "Ilman Kammoa emme ole kansa".


Kammo vapautuu vankilasta. Olemme kuvassa sadaskuudeskymmenes vasemmalta

Äitini piti Kammosta siksi, että he olivat lapsuudessa käyneet samaa koulua. Paikallinen Punaisen Rintaman kommuuni ylläpiti tuolloin jo ala-astetta, ja Kammo ja äitini aloittivat siellä yhdessä. Kammo muutti paljon ympäriinsä, ja oli välillä vuosia LEP-erityiskoulussa. Äitini muisteli kaihola Kammoa:

Muistan kun Kammo piti puheen kolmannella luokalla. Hän piti sen viljapaalien jakamisesta. Eihän häntä viljapaalit eikä toverit kiinnostaneet yhtään, mutta hauskuuttaa hän osasi. Opettaja ei tosin arvostanut Kammon huumoria. Muistan kuinka hän jatkuvasti kehui erästä näsäviisasta poikaa..joku -Us se oli, niinkuin monet keskluokan kommunistit noihin aikoihin olivat. Se poika pitikin erittäin paljon puheita viljapaaleista.


Äitini ottama kuva, Kammo oli kuvan aikoihin jälki-istunnossa

Joka tapauksessa Kammon puhe sisälsi vitsejä ja jopa suoranaisia solvauksia. Nauroimme aivan kippurassa..muutamaa -Us tyyppiä lukuunottamatta tietenkin...Kammo oli paljon jälki-istunnossa, mutta karkasi sieltä monta kertaa..Myöhemmin hänestä tuli LEP-koulussa jokin puheejohtajakin tai jotain..

Kun yö alko painaa päälle, laitoimme television kiinni. Isäni avasi viinipullon, ja mekin saimme maistaa siitä vähäsen koska onhan tämä kuitenkin Kammon ajan alku!. Skoolasimme, huusimme parit OM ALAS AHEMit ja menimme nukkumaan tietäen, että huomenna alkaisi Kammon aika. Ja me olisimme kokemassa sitä.