Join the new world

Kausi on nyt ohi ja on aika hieman arvioida miten homma toimi. Käydään ensin läpi kuitenkin loppukauden tapahtumat.

Norjan vapautus operaation epäonnistuttua jatkoimme hitaasti Ruotsissa taistelua. Voitimme helpohkosti hyökkäyssotamme, mutta rw:issä tuli sitten neniin. EDEN keskittyi Puolan wipettämiseen ja Romania lähti sotaan mukaan, liekkö Venäjälläkin ollut tähtäimessä Puola, jonne Terra maatkin matkasivat EDENin kanssa samassa rintamassa. Venäjä ei koskaan päässyt Puolan sotaan mukaan ja kun Liettuakin katkoi venäjän yhteyden Ruotsin malmeihin venäjän eduskunta päätti vapauttaa pesidentin tehtävistään. Varmasti tekemistä myös oli usean päivän NE:ttömyydellä ja venäjän sisäpoliittisessa ilmapiirissä.

Pohjoismaisissa neuvotteluissa pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että vaikka me pohjoismaissa olisimmekin eri liitoissa ja sotia
käydään aina välillä väleillämme, niin säilytetään kuitenkin hyvät keskustelu yhteydet. Ruotsi lupasi meille että he pyrkivät laittamaan rw:n viimeisenä peura/hirvi/poro alueella. Norjalle Ruotsi lupasi maksaa korvauksia PTO:lle menetetystä kullasta. Ruotsin edellinen presidenttihän oli vahvasti Norjan PTO:n takana. Suomi lupasi että ensisijainen fokuksemme on Norjan pitämisessä.

PTO Norjaa pidimmekin tehokkaasti hallinnassa kunnes yhtenä yönä Serbit yllättivät Ostlandetissa armeijan ollessa hyvin ansaitulla levolla. Aamulla yritimme vielä saada Serbien eroa kiinni ja monta erää voitimmekin. Valitettavasti etumatka oli liian suuri ja serbien palkkaamat sotilaat veivät niukasti Ostlandin suomen sotilaiden wellujen loppuessa. EDEN liittolaisemme olivat samaan aikaan suojaamassa Albaniaa, jottei Albania katoa kartalta.

Sodan edetessä rauhallisesti ja presidentin kommunikoidessa vähäsanaisesti (paljon ei ollut kerrottavaa ja tietokonekin hajosi juuri ennen uutta vuotta) niin salaliitto-teoriat saivat tuulta alleen. Salaliitto-teorioiden kehittely on toki mukavaa puuhaa ja antaa paljon keskusteltavaa. Kun liittolaisemme alkoivat erilaisiin huhuihin uskoa piti presidentin alkaa katkoa huhuilta siipiä. Varmistetaan se nyt vielä tässäkin: En ole Ruotsille luvannut missään vaiheessa tukea taisteluihin, auttaa heitä liittolaisiamme vastaan tai luoda yhtä yhteistä pohjola valtiota.

Aiemmin esitetyssä mallissa Ruotsin taisteluissa oli yksi selkeä poikkeus rw😒sä. Gotlandin rw:t eivät Ruotsilta tuntuneet onnistuvan. Syynä tähän oli Ruotsin Romanian pelko. Niinpä aina Gotlannissa alkaneen rw:n jälkeen meillä vallattujen alueiden määrä Ruotsissa kasvoi. Viimeisimmän Gotlannin rw:n aikana suomi taisteli Jämtelandissa ruoka´bonuksista ja Venäjä aloitti sodan julistuksen Ruotsille. Suomi voitti hyökkäyksensä Jämtelandiin helposti, kuten tähänkin mennessä. Gotlannissa sen sijaanmeni pidempään, kun Ruotsalaiset taistelivat molemmilla puolilla. Loppu tuloksena oli kuitenkin Gotlannin jääminen Suomelle. Gotlannin jälkeen kesti hetki ennenkuin Ruotsi aloitti uuden rw:n, tällä kerta Jämtelandissa. Viimeisenä tekonani Suomen presidenttinä aloitin vielä hyökkäyksen Samelandiin. Heti tämän perään Venäjä aloitti oman operaationsa Gotalandissa, joka tarkoitti sitä, että jos Suomi ja venäjä taistelunsa voittaisivat olisi sota Ruotsin kanssa ohi. Ja näinhän kävikin juuri muutama minuutti sitten, joten sota on ohi ja rauha maassa. Venäjä on muuten tällä hetkellä tekemässä hyökkäystä vielä Bohusiin, jonka myötä Ruotsi kadonnee kartalta.

Miten sitten kausi meni presidentin omasta näkökulmasta. Aivan ensimmäiseksi haluaisin kuitenkin kiittää hallitusta hyvästä työstä, erityisesti ylimoguli, demonikuski ja fettis hoitivat leiviskänsä paremmin kuin hyvin. Varapresidentti piti presidenttiä hyvin varpaillaan esittämällä hankalia kysymyksiä ja osoittamalla epäkohtia. Kiitokset siitä. Kehitysministeri hoiti kehitysprojektit mallikkaasti, enemmänkin olisin voinut tehtäviä antaa. Viestintäpuolikin kirjoitti ne artikkelit joita presidentti pyysi kirjoittaman.

Suurimpana miinuksena kaudesta jäi viestintä. Sitä oli tarkoitus kehittää, mutta siinä epäonnistuttiin lähes täydellisesti. Osittain hiljaiseen viestintään oli myös syynä se, että mitään erityistä viestittävää ei ollut. Ehkäpä eduskunnan keskustelusta olisi voinut jotain yhteenvetoa laittaa kasaan. Tässä on uudella hallituksella mahdollisuus selvästi parantaa. Sisäinen viestintäkin oli loppukaudesta teknisten ongelmien takia haussa ja huhuilta olisi voinut katkoa siipiä tehokkaammin. Toisaalta huhut ovat myös pelin suola ja mitäpä jäisi jäljelle jos meillä ei olisi norsunluutorni tarinoita, eliitti-teorioita ja spurdospärdöjä? Tylsää tuplaklikkailua.

Armeijan ja MU:iden yhteistyönkehitys jäi vähän torsoksi, mutta se on kuitenkin aloitettu. Yritin myös aloitta keskustelun siitä mitä haluamme verovaroilla rahoitetulta armeijaltamme. Onko se maksimoitua iskutehoa / FIM vai kenties uusien iskijöiden kasvatus. Varmasti osittain molempia mutta missä suhteessa? Tätä keskustelua toivottavasti eduskunta jatkaa ja antaa sitä kautta oman linjauksensa armeijan resurssien jaolle.

Positiivisena puolena voi sanoa että maata ei menetetty. Suhteet naapureihin ovat ihan hyvällä mallillaan (toivottavasti yhteydet Ruotsiin edelleen säilyvät hyvinä vaikka he kartalta hetkeksi katoaisivatkin), viron ollessa ehkä edeleen se arvaamattomin kortti. Moni kokematon ministeri osoitti että tehtävään ei tarvitse suurta kokemusta vaan tahto tehdä töitä ja suuri sydän riittää hyvin.

Kiitoksia tukijoille ja kriitikoille. Kaikkia kommentteja on ollut hauska lukea. Jatketaan eSuomesta nauttimisesta uuden presidentin johtamana.

beekaks

P.S. Piruuttani en oikolukenut tai laittanut kuvia. 🙂