[Hupiministeriö tiedottaa] PARHAAT kalijatarinat

Day 2,840, 03:22 Published in Finland Finland by Ministry of Lulz FI


Hyviä kaljatainoita tuli runsaasti ja nyt palkitaan parhaat sekoilutarinat.

Eniten tykkäyksiä, eli 17 keräsi lostsoulin tarina:

Tää tapahtu joskus tuossa -90 luvun loppupuolella..
Se tais olla tiistai..tai joku viikonpäivä kumminki..
Oli avattu yks uus klubi mut enhä mä sinne jaksanu mennä, menin sit vaan siihe lähimpään pubiin. No siinä sit toista kaljaa kiskoes siihe tuli joku ämmä ja siis mä jo katsoin kaukaa et ei jumankauta, mikä ihmeen pelle peloton toi on ku tukka niinku joku moppi jne, aivan takus ja hirvee näkönen. No tottakai se istu siihe vieree tiskillä ja alko juttelee ja voi jumaleisson se haiskahti hiema hieltä, oikeesti, kauhee lemu. Siis siin alettii jutustelee, tai se alko, siis mä en saanu ees suunvuoroo ku se puhu kokoajan vaa ittestänsä, en ees tajunnu puolii mitä se kerto ja puolet meni ohi ku tilailin lisää juomaa jotta pystyin istuu siin vieres, se lemu paino vieläki. No mä olin sit siin nukahtanu tiskille jossai vaihees ja ku heräsin ni tää vaa jatkaa settii siin vieres ittestänsä ja mietin et ei kai siin, huomannu varmaa ees et nukuin välis. Iski sit valomerkki ja samalla taksillaha me mun kämpille mentii ja jatkettii juttuu. Jossain vaihees sit vaa muija alko ehdottelee et mites olis pienet kolmistaa, olin ihan että "ketä 3 ?". Alko kai olemaan sen verran sekasin että näki mut kahtena. Tumppasin muijan rappukäytävään ja sanoin että venaa siin ku valmistelen jutut, itehä siis kävin vaan nukkuu. Aamulla herätes kattelin ovisilmäst ni siellä se vielä istu ja odotteli, soitin poliisit notta hakisivat jonkun spurgun rappusist että pääsin korjaa baarii tilannet. Eihä siin, marssin baarii poliisien käytyä ni eikös se sama ämmä ollu siel..ja lopun arvanettekin..
Ja tämä tarinahan on tosi 😛


Ja tästä lostsoul palkitaan 1500 markalla!

Hupiministeriö myös palkitsee Kostajan tarinan:

Oli uusivuosi ja mehän toki lähdettiin kaveriporukalla kapakkaan. Vuosi oli jotain 2001 tai sinne päin. Illan päälle toki mentiin yökerhon, Hot night clubille kuten siihen aikaan oli Oulussa ihmisillä tapana. Se kun oli niitä ainoita paikkoja jossa meidän ikäisiä katseltiin tai ylipäätään päästettiin sisään. Olin tavanomaiseen tapaani nauttinut olutta ja kirkasta viinaa. Nousuhumalainen euforia lienee oikea kuvaus olostani. Ehkä tässä vielä saa tussua, ajattelin toiveikkaana. Humalani kohosi sitä myötä kun lompakkoni oheni. Illan ohitettua puolenyön ja varallisuuteni huvettua lähelle loppuaan olin edelleen vailla naarasta, mutta huomattavasti Carilloissani. Sekaisin juodut alkoholit käskivät minua sanitettitiloihin suorittamaan paperihommia, ja läksinkin matkaan - ainoastaan huomatakseni, että ystävälliset kanssa-baareilijat olivat ottaneet asiakseen kusta kaikkiin tarjolla oleviin vessapapereihin. Hylkäsin ajatuksen kakkosen suorittamisesta ja aivan kuin kristallipallosta katsoen, valitsin Huemacin tien - UHMAAMISEN. Piereskelin suurimmat paineet pois ja painuin takaisin tiskille juomaan loputkin rahani, olihan vielä aikaa päihtyä ja löytää seuraa. Valitettavasti sekä aika, että naisten mahdollinen tuleva seura olivat vain houretta humalaisessa päässäni. Muutamat vatsan väänteet ilmoittivat, että aika on loppunut ja naisia ei tässä tilassa ole tuleman. Ilmoitin paikalla olleelle pöytäseurueelle poistuvani, ja aloin kilvan aikaa vastaan. Nuori ikä ja lompakon tyhjyys sanelivat kotimatkaan käytettävän kulkuvälineen, tässä tapauksessa jalat. Oikea sana kuvaamaan liikkumistani lienee piereskelevä hiippailu. Kiiruhdin kevein askelin kohti kotia, siis sitä missä vanhemmatkin asuu, samalla kun tuhnuttelin paineita pois. Vajaa puoli kilometriä ennen kotia paine kasvoi liian suureksi ja suunnistin metsään. Laskin housut vain tajutakseni, että ne pierut olivatkin olleet kolmiulotteisia. Ääni, haju ja ulkomuoto.

Kostaja palkitaan tästä 500 markalla sekä toisella 500 markalla säälistä sillä Kostaja huomasi kisan liian myöhään 🙁

HUOMENNA THE GRAND KILPAILU! Olkaa kuulolla

Hupiministeriö, out