Paska artikkeli

Day 1,717, 07:47 Published in Finland Finland by Vohvelimies
Vohvelimies presents
Johdanto
Paska on myyttisesti vahva aihe, johon suhtaudutaan inholla mutta josta silti halutaan puhua. Lehteni päätavoite on paskan demytologisointi, sen tekeminen salonkikelpoiseksi. Paskasta pitää pystyä puhumaan sen oikealla nimellä.
Lehden rungon muodostavat paskaa eri näkökulmista pohtivat artikkelit. Paskaa tarkastellaan monelta kantilta, kouriintuvasta lähikontaktista yltiöfilosofiseen tiirailuun. Tutustuminen kannattaa kuitenkin aloittaa perusasioista.

Mitä paska on?

Kun ihminen syö, elimistö imee syödystä ravinnosta tarpeelliset ainesosat ja poistaa tarpeettomat. Paskasta noin 75 prosenttia on vettä, muu on elimistölle tarpeetonta ainesosaa. Paska sisältää sulamattomia ruuan osia, bakteerimassaa, kuolleita soluja suolen pinnasta sekä limaa. Ruuansulatuskanavassa matkaavan ruuan happamuus vaihtelee matkan varrella ja lopputulos on hieman hapan – paskan pH-arvo on noin 6.

Mikä määrää paskan muodon?

Elimistön toimiessa normaalisti ihmisen paska on nimeltään pökäle. Pökäleeltä se toki näyttääkin. Monet eläimet ulostavat eri kokoisia papanoita. Olipa lopputulos papana tai pökäle, se saavuttaa muotonsa peräsuolessa. Muotoilua tapahtuu koko ruuansulatusprosessin ajan, mutta lopulliseen uljaaseen muotoonsa paska pakataan vasta siellä.
Paskan muotoon vaikuttavat eniten ruuansulatuskanavan seinämien poikittaiset lihaskerrokset. Ylempänä seinämien poikittaisten lihasten toiminta sekoittaa ja vatkaa massaa, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon ravinteita irti. Peräsuolessa poikittaiset lihakset ovatkin sitten pakkausalalla. Pakkausmetodi on kaikille eläinlajeille sama, mutta samallakin metodilla paska saadaan pakattua moniin eri muotoihin.




Kiinalaiset paskantavat 2 senttiä paksun ja Kiinan muurin pituisen pökäleen 16minuutissa 8 sekunnissa.



Mikä määrittää paskan värin?

Jos sekoittaa kaikkia vesivärejä yhteen ja maalaa seoksella taulun, siitä tulee ruskea. Myös paska on yleensä ruskeaa. Sekin on sekoitus kaikkea, mitä olemme suuhumme työntäneet, vahvistettuna elimistön erittämillä aineilla.
Syöty ravinto antaa kuitenkin vain peruseväät paskan lopulliselle värille. Ruskea väri on peräisin punasolujen hajoamistuotteesta, bilirubiinista. Vaaleampi väri aiheutuu yleensä sappisuoloista. Verenvuoto voi tuoda paskaan mustaa väriä. Nämä ovat vain nyrkkisääntöjä, sillä paskan lopulliseen väriin vaikuttaa vielä moni muukin asia, kuten vatsan toiminta ja sen häiriöt, esimerkiksi elimistölle sopimattomat ruoka-aineet.

Miksi paska haisee?

Ihminen on eläin, ja siksi paskan hajun syntyäkin voi määrittää eläinmaailmasta otetun esimerkin avulla. Kasvisravinnolla elävän hevosen paska ei haise yhtä voimakkaalta kuin lihansyöjän, vaikkapa kissan. Lihan proteiinien hajotusprosessi tuo paskaan hajua. Haju on paljolti peräisin mikrobien metaboliiteista eli proteiinien hajoamistuotteista, kuten indoli, skatoli ja haihtuvat rasvahapot. Paskan hajua aiheuttavat myös rikkipitoiset yhdisteet, kuten rikkivety.
Lisäksi hajupalettiin oman säväyksensä tuovat suolikaasut, kuten metaani, hiilidioksidi, vety ja ammoniakki. Lopullinen sieraimiimme tunkeutuva haju on monen eri tekijän sinfonia. Erityisesti syödyn ravinnon laatu ja ruuansulatusjärjestelmän sen hetkinen tasapainotila vaikuttavat paskan hajuun.
Lähtökohtaisesti sukupuolten välisiä eroja hajussa ei ole, vaikka moni niin haluaa uskoa. Suhtautumisessa hajuun on valtavia kulttuurieroja. Paskan hajun kumoavan pillerin kehittäjästä tulisi miljonääri pelkästään häveliäiden japanilaisten rahoilla. Paskan hajusta on kuitenkin myös hyötyä. Pahaksi koettuun hajuun arominsa tuovaa skatolia käytetään hajuvesissä jasmiinin tuoksuna.

Kuinka ihminen paskantaa?

Paskan määrä vaihtelee suuresti paskantajan koon ja syödyn ravinnon mukaan. Eurooppalainen keskiarvo on noin 130-140 grammaa päivässä. Joissakin Afrikan maissa päivittäinen annos voi olla jopa puoli kiloa. Tämä johtuu kyseisten kulttuurien kuitupitoisemmasta ruuasta. Kuitu lisää ulosteeseen massaa ja toisaalta parantaa suolen toimintaa. Kuitujen mukana ulos kulkeutuu suuri osa kaikesta ylimääräisestä.


Suomalaiset paskantaisivat sentin kerroksen koko Suomen maa-alueiden päälle 12874 vuodessa ja 330 vuorokaudessa.


Avasin kesällä 2012 internetissä Suuren eSuomalaisen Paskakyselyn, jonka vastausten analysointi on artikkelisarjani tärkeimpiä rakennusmateriaaleja. Lisäksi keräsin netitse ihmisten omia paskatarijoita, jotka on sijoitettu varsinaisten lukujen väleihin. Kyselyyn vastasi kaikkiaan noin 200 eSuomalaista, ja tarinoita tuli kymmeniä.

Paska on vienyt suomalaisia käsittämättömiin tilanteisiin, jotka tuntuvat yleensä tapahtumahetkellä noloilta, mutta muuttuvat vuosien saatossa hauskoiksi ja vahvistaviksi kertomuksiksi. Tarinat julkaistaan nimettöminä, mutta kertojien henkilöllisyys on artikkelin tekijän tiedossa. Tällä halusin varmistaa, että tarinat pysyvät totuudessa. Täysin varma en tietenkään voi olla.

Seuraavaksi vuorossa erään eRepublikia pelaavan suurmiehen sydäntä riipaiseva tositarina


Menimme tyttöystäväni kanssa syömään turkulaiseen ”all-you-can-eat” –ravintolaan eli kertamaksulla saa syödä ja juoda niin paljon kuin jaksaa.

Viidennen lautasellisen jälkeen alkoi mahassa kiertää ja tuntui niin hirveä paine, että oli vaikeuksia hengittää. Samalla peräpäässä paine kasvoi. Ajattelin, että se on vain kaasua ja voin siinä huomaamatta päästää pihalle pienissä erissä ilman sen kummempaa hässäkkää. Ikävä kyllä asia ei ollut niin. Tajusin, että minulla oli räjähtämispisteessä oleva ripuli. Nousin pöydästä ja lähdin vessaan. Kun pääsin perille ja olin lukinnut oven, paine anaalissa oli jo noussut jo suorastaan raamatullisiin mittoihin. Aloitin ”liikkeen” suorittamisen.

Tiedoksi naisille selitän pikaisesti, mikä ”liike” on. Miehet jostain syystä tietävät, mitä heidän suolistonsa puuhaa milloinkin. Tyhjennyksen hetkellä alkaa ennalta määrätty fysiologisten tapahtumien sarja, jota ei voi keskeyttää missään olosuhteissa. Tässä ”liikkeessä” yhtä aikaa lähestytään vessaa, käännetään ruumiin takapäätä kohti pönttöä, tartutaan housujen vyötäröön vetäen housuja alaspäin samalla, kun aletaan kumartua istuma-asentoon. Se on sujuva liikesarja, joka oikein tehtynä johtaa virheettömään paskantamiseen sekunnilleen sillä hetkellä kuin perse on mukavasti asettuneena istuimelle.

Olin noin puolessa välissä ”liikettä”, kun satuin katsomaan lattialle ja huomasin läjän oksennusta kopin nurkassa. Olin syönyt liikaa ja paine vatsan alueella oli niin kestämätön, että koin minulle varsin harvinaisen yökkäys-refleksin. Kun tuo refleksi alkoi, neljä lautasellista pizzaa ja pastaa alkoi nousta ylös uusintaotteluun.



Seuraavaksi asiat etenivät niin nopeasti, että tarkka tapahtumien kulku on hiukan epäselvä, mutta yritän konstruoida sen parhaani mukaan. Kun yrjöt tulvivat suuhuni, huomioni siirtyi hetkellisesti pois takapään tapahtumista. Pysäytyskuvana: olin puoliksi kumartuneena paskalle, housut polvissa, ruokatorvi ja suu täynnä oksennusta.

Yrjöäminen vie keskittymisen paskantamiselta, aivan sama mitä peräpäästä olisi tulossa pihalle. Se liittyy ilmeisesti evoluutioon. Paskantaminenhan ei voi tappaa, mutta yrjöäminen vaatii täyden huomion, jotta ei tule vetäneeksi tavaraa keuhkoputkiin ja mahdollisesti tukehdu kuoliaaksi. Samalla sekuntilla perseeni räjähti. Alussa oli hieman kovempi tulppa paksua mutamaista paskaa ja sen perässä alkoi lentää rasvaista ripulia takapäästäni. Olin siis vasta puolessa välissä ”liikettä” siinä vaiheessa. Ripuliaalto oli niin voimakas, että se kimposi kannesta ja roiskui ympäri seiniä. Osa paskasta levisi tietenkin istuimelle, jonka päälle samassa istuuduin.

Kun ripulit olivat tulleet, yrjö teki edelleen tuloaan. Kun olin lysähtänyt istumaan pöntölle, suu oli täyttynyt vastasyödyllä pizzalla. Mitä ihmisruumis yleensä tekee vaistomaisesti kun oksentaa? Kumartuu, joten kumarruin, Istuin edelleen pytyllä, joten kumartuminen aiheutti sen että pääni painui polvieni väliin, suoraan housujeni yläpuolelle. Jalassani ei ollutkaan ihan tavalliset housut, vaan elastiset pyöräilyhousut. Yhdellä pitkällä yökkäyksellä semmoinen kilon verran pizzaa, pastaa, pari kolme kokista ja pizza-taikinasta tehtyä sämpylää lensivät housujeni sisäpuolelle, eikä ulospääsyä lahkeista ollut. Seuraavana muutamaan sekuntiin sisältyi kourallinen pieruja, pari paskapökälettä – ja tapahtuma oli ohi.

Istuin pöntöllä housut täynnä oksennusta, selkä ripulissa, joka oli kimmonnut kannesta, roiskunut kolmelle kaakeliseinälle parin metrin korkeuteen, josta se oli vielä satanut takaisin selkääni niin, että paita oli ripulipisaroita täynnä.

Ja perkele, ei ollut edes vessapaperia. En voinut muuta kuin nauraa. Kuulostin varmaan täysin mielipuoliselta sille tyypille, joka samalla tuli vessaan, ”Onko kaikki kunnossa?” hän kysyi kopin ulkopuolelta. Nauroin niin hysteerisesti, että sitä ei varmaan erottanut itkusta. Rauhoituin sen verran, että sain pyydettyä häntä hakemaan henkilökunnan paikalle ja tuomaan vessapaperia.

Työntekijä toi mukanaan paperia, mutta ei varmaankaan ollut valmistautunut siihen mitä tapahtui seuraavaksi. Sanoin, että en edes aio yrittää selittää mitä täällä kopissa on tapahtunut, mutta tarvitsisin useita märkiä pyyhkeitä ja tyttöystäväni tänne auttamaan. Tyyppi varmaan kuvitteli että olin kussut housuuni tai jotain muuta harmitonta.

Minuuttia myöhemmin tyttöystäväni tuli vessaan ja kuulosti huolestuneelta. Selitin hänelle edelleen pidättäen nauruani, että oli sattunut pieni vahinko ja tarvitsisin apua. Tietäen, että minulla oli joskus aikoinaan käynyt pari ”läheltä piti” –tilannetta, hän varmaan oletti, että olin kakkinut hiukan housuilleni ja että hänen pitäisi hakea auto, jotta pääsemme saman tien lähtemään. Hän ei osannut arvata, että joutuu hakemaan lähimmästä kaupasta minulle uudet alusvaatteet, uudet sukat, uudet housut, uuden paidan, ja lahkeet olivat jo sen verran vuotaneet, että myös uudet lenkkarit. Hän alkoi itsekin nauraa, kun minä edelleen nauroin, ja kysyi että mitä oikein on tapahtunut. Lupasin kertoa myöhemmin, nyt vain piti hoitaa vauriopuoli kuntoon.

Ravintolapäällikkö toi puolentusinaa märkiä pyyhkeitä ja muutaman kuivankin. Pyysin häntä tuomaan myös mopin ja ämpärin. Hän vakuutti, että he kyllä hoitaisivat siivouksen. Selvitin hänelle, että se mitä täällä kopissa tapahtui menisi sen verran jokaisen ymmärryksen yli, että en odottaisi kenenkään joutuvan siihen koskemaan. Kaveri ymmärsi tilanteen vakavuuden ja toi paikalle vesiletkun. Onneksi vessoissa on nykyään melkein aina lattiakaivo, varsinkin kaupallisissa, jolloin paikan siivoaminen on helppoa. Aloin putsata itseäni märillä pyyhkeillä.

Kun olin siivousurakan loppupuolella, tyttöystäväni tuli takaisin uusien vaatteiden kanssa ja ojensi ne koppiin, jossa sitten survoin sottaiset kuteet vaatteiden mukana tulleeseen muovipussiin ja annoin sen tyttöystävälle. Siistin vielä itseäni ja laitoin uudet vaatteet päälle.

Lopuksi huuhtelin vesiletkulla koko vessan ylhäältä alas ja kohti keskellä sijaitsevaa lattiakaivoa. Ajattelin vielä mennä kiittämään ravintolapäällikköä, mutta kun kävelin ulos, kolme ravintolan työntekijää seisoi siinä rivissä ja antoi aplodit. Aloin jälleen nauraa niin voimakkaasti, että pelkäsin heittäväni uudestaan laatat.



Onko sinulla parempi paskatarina?
Mikäli sinulle on sattunut vielä uskomattomampi, mieleenpainuvampi, häpeällisempi, hauskempi tai muuten vain kertomisen arvoinen paskatarina, käy kertomassa se osoitteessa
http://www.erepublik.com/en/main/messages-compose/5232432 Kokoan uusista paskatarinoista oman artikkelin.