Join the new world

Esipuhe

Uhmausministerinä koen velvollisuudekseni laatia tämän raportin ja siten tiedottaa kansaa kokemuksistani uhmausministerinä. Myös kyseisellä ajanhetkellä pyörivä kisa muistutti minua inaktiivisuudestani politiikassa, niin kannanottoina kuin artikkeleinakin.

---

Kuvaus

Tässä raportissa käsitellään Huemacin merkittävimmät uhmaustilanteet viimeisen vuoden ajalta, sekä lähitulevaisuuden uhkakuvat.

---

Uhmauskatsaus

Tilanne 1.
Prologi

Viime marraskuussa yritykseni päätti pitää pikkujoulut. Alkoholille erittäin persona persoonana en voinut kieltäytyä, sillä tiesin, että viinaa tultaisiin tarjoilemaan reilulla kädellä, vaikka illan teemana olikin mukamas ironisesti kieltolaki.

Tilanne alkoi kehittyä jo työpaikalla. Keskelle oleskelutilaa tuotiin pullo Jaloviinaa, jotain vodkaa sekä vitsiksi rapajuoppojen rakastamaa Gambinaa. Pullot eivät kerenneet kauaa dekantoitua kun olin jo kahvimukin kanssa lipittämässä pöydän antimia. Tästä siirryimme bussilla nimeltämainitsemattomaan paikkaan Vantaalle.

Paikan päällä oli hyvä ruokatarjoilu, vielä parempi juomatarjoilu sekä moitteeton saunatila. Heitin kollegoille hurjia anekdootteja elämästäni, hörpin keskiolutta ja viinaa oksennuksen rajamailla, mutta ihmeikseni kuitenkaan suuremmin päihtymättä. Ehkä ravinnolla oli vaikutusta asiaan.

Saunomisen loputtua lähdimme jatkoille takaisin Espooseen erääseen kivaan olutravintolaan. Siellä jatkoin oluen tahdikasta kippaamista ja yritin saada naispuoliselta kollegaltani huomiota. Jatkot alkoivat hiipua, en saanut häneltä huomiota, joten tunnelmani alkoi latistua. Pihalle tilattiin tilataksi ja tietenkäänhän minä en mahtunut mukaan, koska paikat tulivat täyteen.


Janotti

Vertauskuvallisesti fallos alkoi kasvaa otsaani. Lähdin kävelemään pakkaseen kohti asuntoani kellon ollessa noin kaksi yöllä. Matkaa oli vain pari kilometriä, mutta örisin, murisin ja olin erittäin turhautunut, sillä tajusin, että minulla oli todella mustasukkaisia tuntemuksia.

Pääsin vihdoin kotiin ja kotona minua odotti yllätys, sillä olin illan aikana unohtanut, että aamulla unohdin pienen viinapullon kotiini. Tottahan suutuspäissäni avasin sen ja rupesin nautiskelemaan. Kello oli noin viisi tai kuusi kun lopulta menin nukkumaan.

Kohtaus

Päivällä heräsin päissään. Tuttu ilmiö kaltaisilleni herkkusuille. Tiesin, että turha edes yrittää selvetä ja liian jyrkkä lasku voisi olla elimistölle huonompi kuin maltillinen loiventaminen. Niimpä päätin mennä kauppaan ostamaan keskiolutta. Minua nolostutti, sillä haisin niin voimakkaasti niin kutsutulta vanhalta viinalta.


Pahamaineinen ostari

Ostin lähemmäs parisenkymmentä olutta ja poistuin kaupasta. Kaupan kulmalla se kuitenkin iski. Minua alkoi kevyesti pierettää. Otin pari askelta, katsoin ympärilleni, ketään ei näkynyt, UHMASIN! Epäonnistuin. Housuun tuli arviolta teelusikallinen vetelää ulostetta. Pieni annos, mutta riittävä tekemään loppumatkasta kiusallisen.

Onneksi kotimatkani oli lyhyt. Kävelin jalat mahdollisimman levällään toisistaan, jotta velli pakaroideni välissä ei olisi aiheuttanut enempää harmia. Pääsin kotiin, otin muovipussista oluen ja avasin sen. Otin hörpyt ja riisuin housuni. Ripulihan siellä. Laitoin bokserit pesuun, istahdin pöntölle, ja tyytyväisenä nautin erinomaista olutta ripulin vetisen lotinan säestämänä.

Tilanne 2.
Prologi

Aiemmassa tarinassa esittelemäni naiskollega päätyikin erinäisten romanttisten tilanteiden johdosta lopulta minun naisystäväkseni. Oli heinäkuu, mahtavat säät, mutta minulla oli kuitenkin ikävä vaiva. Minua pieretti; jatkuvasti ja paljon kerralla.

Koko pieretys alkoi heinäkuun alussa siitä, kun läheisen lounasravintolan henkilökunta aloitti lomansa. Lounasravintola suljettiin ja täytyi etsiä korvaava. Toinen lähelläoleva suurkeittiö tarjosi kuitenkin koko kuun ajan lounasta, joten se oli luontainen valinta.

Pierettävä lounasravintola

Muutaman viikon jälkeen empiiristen havaintojeni perusteella kyseisen lounasravintolan ruoka aiheutti minulle järkyttävän pieretyksen; aina niinä päivinä kun söin muualla, pieretys oli tiessään. Vaivasta ei sinänsä ollut minulle haittaa, sillä olin muutamaa kuukautta aiemmin saanut oman työhuoneeni, mutta en halunnut olla kuitenkaan epäromanttinen uuden naisystäväni kanssa yhdessä ollessa.

Opintojen ollessa kesken, työelämän nielemänä, insinööritutkinnon päätökseen saaminen tuntui tuolloin ja tuntuu yhä edelleen ylitsepääsemättömältä. Minun oli jälleen mentävä viikonlopuksi työpaikalle tekemään erästä portfoliota. Työpaikka siitä syystä, että se oli riittävän virikkeetön ympäristö Zenmäistä keskittymistä vaativaan koulutyöhön.

Kohtaus

Työstäessäni portfoliota minulle iski järjetön nälkä. Kello oli noin yksi sunnuntaipäivällä. Ulkona oli ehkäpä koko vuoden lämpimin päivä. Lähdin kipittämään läheiseen hampurilaisravintolaan ja ostin ison aterian rasvaista mättöä. Söin pikaisesti auringon paahtaessa murjottavaa naamaani ja ruoka oli erinomaista. Pieni intuitio sisälläni kuitenkin sanoi, että jotain on pielessä.


Rasvamätöt

Lähdin kävelemään takaisin työpaikalle, mietin opiskeluasioita ja kirosin itsekseni. Näppäilin ovikoodin ja kävelin sisään portaikkoon. Koko rakennuksessa ei ollut ketään ja tiesin portaikon olevan tyhjä, joten päätin UHMATA! Peräreiästäni ei kuulunut pärähdystä. Tiesin, että joku oli pielesssä. Kokeilin varovasti kädelläni takamusta ja siellä tuntui arviolta kolme ruokalusikallista vetistä ulostetta. Hetken aikaa panikoin, mutta sitten räjähdin nauruun.

Naurusta selvittyäni kipittelin vessaan arvioimaan tuhot. Harmaat bokserit olivat värjäytyneet sisäpinnalta kauniin ruskeaksi. Pyyhkiminen ei enää auttanut, sillä ripuli oli kerennyt jo imeytyä hieman kankaaseen, onnekseni ei toiselle puolen läpi. Käärin bokserit isoihin paperiarkkeihin, sujaitin ne pussiin, pussin reppuun ja poljin kotiin "kommandona".

Epilogi

Keskenjääneistä koulutöistä suivaantuneena polkaisin bokserit pesuun nakattuani pyörällä jo lähes perinteeksi muodostuneen ns. Porkkalan kierroksen, eli reilu 80 kilometriä.

Kahvila

Tilanne 3.
Prologi

Olin koko kesän uhonnut Presidentti Ripperille polkevani hänen luo, eli Espoosta Pyhäjärven lähistölle, Googlen kertoessa optimaalisimmankin reitin olevan 206km. Olin maininnut myös kollegoilleni asiasta ja en vain meinannut saada kiireiden takia reissua tehtyä. Reilu viikko sitten kuitenkin hoksasin, että naisystäväni ollessa Kanadassa työmatkalla minun olisi otollisinta polkea tämä reissu, sillä ylitöistä minulla oli kertynyt plus-tunteja jopa parin päivän edestä. Seurasin tuon koko viikon silmä kovana sääennusteita.

Sää näytti vielä torstai-iltana ennusteita katsoessani huonolta, mutta olin päättänyt aamulla lähteä. Pakkasin aamulla äärimmäisen minimalistisen setin tavaraa matkaan, jotta painoa ei olisi grammaakaan ylimääräistä kuljetettavana. Lähdin matkaan ja sää oli huono. Ensimmäisen tauon pidin 65km kohdalla poljettuani noin kaksi tuntia. Väliliha oli ollut verellä heti ensimmäisestä kilometristä alkaen, sillä olin edellisiltana aikaa säästääkseni päättänyt leikata alapääni karvoitusta partakoneella.

Toisen tauon pidin 122km kohdalla poljettuani noin nelisen tuntia. Pysähdyin pizzerian pihalle ja ajattelin olevani taivaassa, koska en halunnut mitään muuta kuin jotain lämmintä, rasvaista ja suolaista. Sade oli kastellut minut kauttaaltaan pariin kertaan ja matka oli ollut rankka. Pizzeria oli täynnä kärpäsiä. En jaksanut välittää, mutta epäilin ettei kyseisen pizzeria hygeniataso ollut hyvä ja saattaisi aiheuttaa minulle vaivoja. Pizza oli keskinkertaista ja jatkoin matkaani. Kolmannen ja viimeisen tauon pidin 177km kohdalla ja maali alkoi jo häämöttää.

Lopulta saavuin perille presidentin luo ja matkaa oli kertynyt mittariini 208,3km. Ajoaikaa oli mennyt puolta minuuttia vaille seitsemän tuntia ja kokonaisaika taukoineen kahdeksan. Keskituntinopeuteni oli ollut siis noin 30 kilometriä. Oli todella voittajaolo. Polviani kuitenkin kolotti, suutani janotti. Presidentti Ripperin jääkaapissahan oli tietysti viileää keskiolutta, enkä ollut moista juonut puoleen vuoteen. Päätin kipuihini juoda pari.


Pyhäjärveä. Tarkempaa Presidentin olinpaikkaa ei voida tässä dokumentissa paljastaa.

Annoin viinanpersolle luonteelleni luvan ja hommahan meni presidentin kanssa ihan kunnon ryyppäämiseksi. Saunoimme hanakasti, keskustelimme syvällisiä sekä kävimme juuri ennen valomerkkiä paikallisessa baarissakin, juoden siellä minkä kerkesimme. Takaisin presidentin asunnolle päästyämme aloimme lotrata viinalla ja jossain kohtaa muistikuvani katkeavat. En oikeastaan edes tiedä mitä tapahtui, mutta presidentin mukaan olin sammahtanut suihkuun. Olimme lopettaneet ryyppäämisen joskus viiden ja kuuden välillä aamuyöstä.

Heräsin ensimmäisen kerran kolmen aikoihin päivällä. Pääni oli kuin se olisi jäänyt puupinon alle. Presidentin vaimo tarjosi särkylääkettä ja se tehosi. Sängyllä maatessani päätin kuitenkin kokeilla onneani, UHMASIN. "Hahaa!" ajattelin, sillä pieru olikin kuiva ja uhmasin uudelleen presidentin lainapyyhe päälläni. Jossain vaiheessa iltapäivää puin presidentiltä lainatut vaatteet päälleni, mutta menin kuitenkin takaisin nukkumaan. Uhmasin useita kertoja presidentin lainavaatteissa, mutta pieru vain säilyi kuivana.

Kello alkoi olla kuitenkin jo yli kuuden ja minun oli määrä lähteä bussilla takaisin Espooseen. Polkupyörä meni kivasti bussin tavaratilaan. Matka taittui, mutta suuta janotti ja krapula meinasi välillä muistuttaa olemassaolostaan häiritsevän voimakkaina pahanolon aaltoina. Forssasta minun oli pakko ostaa loiventavaksi iso tölkki keskiolutta. Olut helpotti oloani välittömästi ja antoi minulle riittävästi rohkeutta uhmata taas. Bussi saapui perille Espooseen, jossa minun tyttöystäväni oli vastassa odottamassa hänen tultua vain muutamaa tuntia aiemmin matkaltaan Kanadasta. Oloni oli onnellinen, sillä tajusin selvinneeni lukuisista uhmauksista huolimatta kuivin pakaroin.

Kohtaus

Naisystäväni hieman paheksui vanhan viinan hajuista hengitystäni, mutta oli kuulemma itkenyt onnesta hänen tultua kotiin yllätysteni takia, jotka järjestin hänelle ollessaan ulkomailla. Kävimme kaupassa, ostimme kevyttä syötävää ja menimme hänen asunnolleen. Taisin sanoa ääneen, että mitä jos ollaan vaan hiljaa ja keskitytään rakastelemiseen, sillä hänen kanssaan tekstiviestein käyty keskustelu ollut sille iltaa aika kiihkeää.

Aloimme rakastella kunnes vanhan vuosia sitten piinannut tunne kutkutteli takaraivoani: seksipäänsärky. Sanoin "nyt pitää olla rauhallisesti, voi tulla päänsärky". Niille, jotka eivät tiedä mitä seksipäänsärky on, jos asteikolla neljästä kymmeneen esimerkiksi käden murtuminen olisi noin seitsemän tai kahdeksan on seksipäänsärky 11. Päätin kuitenkin uhmata. Samassa kun syöksyin hänen janoiseen vartaloon reilun kokoisen krapulan sitkostaman lastin saapui järkyttävä päänsärky. Kipu oli niin valtava ja käsittämättömän kova, että meinasin panikoida. En voinut tehdä muuta kuin huutaa ja pyöriä ympyrää. Kipu yltyi niin kovaksi etten voinut tehdä muuta kuin oksentaa useita kertoja.

Epilogi

Yritimme seuraavana iltana uudestaan, mutta juuri kun sain nostettua hänet keittiön pyödälle, työnnyttyä hänen kutsuvaan haaroväliinsä niin takaraivossa alkoi taas tuntua hassulta. En uhmannut, lopetin kesken, mutta tilanteesta seurasi silti kaksi päivää kestänyt päänsärky. Onnekseni vaiva on parissa päivässä ohimenevä.

---

Uhkakuvat

Tutkiessani uhmaamista olen tullut siihen johtopäätökseen, että uhmausten analysoiminen voi olla ehkä mielekästä, mutta riskianalyysi on erittäin haastavaa. Ulosteen laatuun ja määrään vaikuttaa niin moni muuttuja, että laskujen paikkaansapitävyys on parhaillaankin sattumaa. Tilastollisilla menetelmillä saadaan kuitenkin arvioitua tilanteita, joissa on todennäköisempää epäonnistua.


Ripulia mikroskoopilla kuvattuna

Mahdollisia tulevia tilanteita

1. Saunaillat
Riski:
- Ryyppäämisen ja kovan saunomisen jäljiltä hermosto voi olla myös romuna ja nestetasapaino sekaisin, jolloin naiminen voi päätyä ikävin seurauksin
Hallinta:
- Älä ajaudu partnerisi kanssa sentimentaaleihin tunnetiloihin. Katso mielummin aivotonta viihdettä
Ennaltaehkäisy:
- Huolehdi nestetasapainosta ja vältä liian kovia löylyjä

2. Pikkujoulut
Riski:
- Pikkujouluissa saatetaan tarjota eksoottista ruokaa, koska tilanteesta pyritään antamaan ainutkertainen miellekuva. Seuraavan päivän pierut eivät ole välttämättä kuivia
Hallinta:
- Hedonistinen kaasun ilmoille päästely tulee jättää. Vain hillittyä tuhnuttelua
Ennaltaehkäisy:
- Pysy tutuissa eväissä

3. Tapaamiset Presidentin kanssa
Riski:
- Ryyppäämisen jäljiltä suolistossa saattaa lymytä pommi. Ohutsuolisto pöhöttyy suuresta nestemäärästä ja saattaa aiheuttaa arvaamatonta ripulia
Hallinta:
- Pyyhi ripuli Aladdin paitaan
Ennaltaehkäisy:
- Jätä ryyppäämättä

Loppusanat

Seuraava raportti julkaistaan mikäli jokin ennustettu tai ennustamaton riski toteutuu. Tutkimuksiani täydentämään kaipaisin lisää aineistoa kansalaisten uhmauskokemuksista, jotta riskianalyysi tulevaisuudessa helpottuisi.

---

P.S. Pahoittelen dokumentin vähäistä analysointia itse ruumiin eritteiden osalta.

23.8.2014. Uhmausministeri Huemac