Minä vahingossa kuolleista?
Pedersprii
Tiedättehän, kun joskus vuosikausia haudassa maattuaan sitä alkaa miettiä, että jokin tässä on jäytänyt mielen perukoilla alusta saakka? Aluksihan sitä ei tietenkään huomaa, koska ei tiedä, miltä kuolleena olemisen pitäisi tuntua. Pitää olla kokemusta, jotta osaisi kiinnittää huomiota ei-toivottaviin olotiloihin. No, haudassa on aikaa miettiä kaikenlaista eikä aika varsinaisesti aseta rajoituksia, joten jossain vaiheessa sitä miettii, että toisinkin voisi olla. Ja sitten kun miettii sitä mieltä jäytävää asiaa taas vaikka vuoden yhteen menoon, se alkaa olla häiritsevää. Vähän sama juttu kuin korvissa soisi Bachin toccata ja fuuga jotain kolme vuotta yhteen menoon.
Itselläni kesti noin kaksi vuotta, että ymmärsin, mistä on kysymys. Minulla oli Hoitamattomia Asioita (Unfinished business in English (ei se elokuva vaan se käsite)). Tai tuon verran ymmärsin vuodessa. Sitten meni toinen vuosi, että aloin hahmottaa, mikä asia jäi hoitamatta. Aika äkkiä tajusin, että se ei ollut vakuutusasia, vaikka vakuutusmyyjät kyllä soittelivat harva se päivä. Ne eivät luovuta, vaikka kuolisi. Suljin pois aika monta muutakin asiaa ja tajusin, että se on ehkä paras menetelmä. Kun on sulkenut pois kaiken muun, jäljelle jäävä asia on se, joka kalvaa. En ollut unohtanut silitysrautaa päälle. Olin muistini mukaan sanonut jo kaiken ja vähän liikaakin. Virustorjuntani oli ajan tasalla, enkä tarvinnut edullisempaa puhelinliittymää, jonka mukana saa S-ryhmän lahjakortin.
Mikä nyt kuolleelta voisi jäädä hoitamatta? Epäilin vielä viime hetkellä, että se on Pokemon Gon uusi Halloween-event, sillä kuulemma peli ja plus-ranneke voivat muuttaa koko elämän. Kuolemasta ei kuitenkaan puhuttu, joten tajusin sen olevan jotain muuta. Lopulta vastaus oli ilmiselvä: Perintöhän se kuolleen mielessä kummittelee. Mikä kuolema sellainen on, jonka jälkeen ei tapella perinnöstä? En tietenkään ollut itse näkemässä sitä riitelemättömyyttä, mutta tiesin, ettei perinnöstä voi riidellä, jos sen on jättänyt pankkitilille ja unohtanut lähettää pankkitunnukset nigerialaisille pankkialan ammattilaisille.
Sitten piti vielä alkaa kaivautua haudasta. Se ei muuten ole helppo juttu. Haudan kaivaminen ylhäältäpäin on vielä aika yksinkertaista ja nopeaa, vaikka lapiomiehenä sitä raskaana pidetäänkin. Toisaalta kuolleella on aikaa loputtomiin, eivätkä muutkaan elävien rajoitteet häiritse tekemistä. Ei tarvitse esimerkiksi pelätä kuolevansa mullan alle. Tylsäähän se kaivautuminen on, mutta ei kuitenkaan sen tylsempää kuin haudassa makaaminenkaan. Kaivautuminen kesti kai suunnilleen vuoden. Loppuajasta urakkaa helpotti se, että joku kaivoi vastaan ylhäältäpäin. Kaivaja oli paikalla, kun sain yhteyden yläpuoliseen maailmaan, mutta silmäni olivat tottuneet haudan pimeyteen, joten en nähnyt tarkasti ja hahmo pakeni paikalta ennen kuin totuin valoon. Paikalla oli kuitenkin muutamia silminnäkijöitä, joiden kuvauksen perusteella kaivaja oli Ripperin koira. Sama otus oli kuulemma aiheuttanut yleistä pahennusta hautausmaalla jo pidempään. Oli kuseksinut ja paskonut haudoille. Kun ihmiset olivat kyseenalaistaneet toiminnan, koira oli todennut tekevänsä tutkimusta ja väittänyt, että haudoille paskantaminen tutkimusmielessä on aivan hyväksyttyä toimintaa.
Perintö olisi kyllä luultavasti kannattanut jakaa jo kuollessa, sillä vaikuttaisi siltä, että inflaatio on syönyt perintöä reilusti. Voi myös olla, että olen käsittänyt jotain väärin. Jos on useamman vuoden kuolleena, se saattaa olla aivan tavallista. Katselin enimmäkseen tällaista ruutua ja toivoin vaihtelua:
Toisinaan jostain muistoistani kumpusi vaihtoehtoisia kuvia, mutta yleensä kaduin aiempia toiveitani vaihtelusta, sillä ne olivat suunnilleen tällaisia:
Paluu kuolemasta oli joka tapauksessa kiehtova kokemus. Heti ensimmäisenä törmäsin Seppo Ilmariseen, joka oli Sammontaontahommissa. Hän ehti kuitenkin siinä Sammon takomisen lomassa antaa hieman neuvoja.
Jos oikein ymmärsin, Sepon mielestä tunnus kannattaisi antaa jollekin muulle. Mutta jos vaihtoehtona on esimerkiksi tienata jotain pelin tunnuksilla tai sitten vain spurdoilla ilman päämäärää ja jakaa vähän perintöä, kuka muka valitsee ensimmäisen? Varmaan mies, joka takoo yhtä Sampoa vuosituhansia saamatta sitä siltikään valmiiksi. Kaikille täysijärkisille vastaus on ilmiselvä: päämäärätön spurdoilu voittaa kaiken muun. Sitä paitsi luomani hahmot eivät ole kaupan. Jätin Sepon takomaan, koska se on selvästi hänen hommansa, ja ajattelu joidenkin muiden.
Perinnöstä en osaa vieläkään sanoa mitään, mutta laitan nyt joka tapauksessa jokaiselle artikkelia kommentoivalle 5 kultaa ja tonnin setelin tilille, jos tässä pelissä ylipäätään voi nykyään jotain lahjoitella. Tajusin, että en tiedä oikeastaan mistään mitään. Kuolleena oleminen oli helpompaa.
Comments
Huhhuh, kun oli hyvä artikkeli! Votesin heti!
Tulitko hakemaan minut sille viimeiselle kalareissulle?
Voi olla, mutta en ole vielä päättänyt kalastetaanko sillä reissulla jään alla alasti ilman apuvälineitä vai apuvälineillä rikkihappoaltaassa.
Luin vain kuvat
juuh elikkäs
Tuu Norjaan!
Äärivirolaisilla on kuulemma siellä kuumat oltavat. Ei pääse edes retkelle saaristoon sen jälkeen, kun yksi äärivirolainen kävi sen pienen retken.
Muurihan se siellä!
Haluan muureja kaikkialle. Tämän ajattelin siirtää johonkin Meksikon rajalle
Peders 😮
Itse olen tajunnut etten voi kuolla koska olen liian köyhä jakamaan perintöä. Tämän takia elän todennäköisesti ikuisesti.
Nyt vasta kerrot, setä. T. perillinen
Joo kyllä näin on
Oho!
Moim mitä kullu? Oliko hyvä RIPpaus?
Täällähän ei mikään ole muuttunut. Paitsi "Z" on kuollut. Ja niin on oikeastaan kaikki muutkin. Sopii hyvin pyhäinmiestenpäivän (elikkäs halloweenin) teemaan.
Täälläkin on nykyään käytössä eLämää mullistavat plus-ranneke. Enää ei tarvitse itse pelata eRipulikia. Z-miehen poismenon jälkeen ei löytynyt Pluton modetiimiin ketään power trippailijaa päivystämään sääntöjen noudattamista 24/7, eli nyt saa vapaasti multata ja botata.
Vähitellen kaikki oikeat pelaajat lopetti tän pelaamisen ja nyt jäljellä on vain läjä botteja. Perinnönjaon kannalta varsin harminlista, ettei enää ole vastaanottajia, mut hieno haudasta ylöskaivautuminen silti, annan 6/5
Oletin, että "Z" ois moderoinut kaikki hengiltä ja pelaisi nykyään yksin. Siksi yllätyin, kun tähän artikkeliin tuli näin paljon kommentteja vuorokaudessa.
RIPpaus oli korkeintaan 3/5,5. Perinnöt jakamatta, kaikki ihan levällään ja suussa maistuu uloste. Ihmiskunnalla on kuitenkin kuolemista kymmenien tuhansien vuosien kokemus, niin luulisi että tässä olisi edes vähän kehitytty. Toisaalta ei tarvi roikkua ristillä päiväkausia kuten pari tuhatta vuotta sitten, eli ehkä kehitystä on tapahtunut, mutta silti oli aika laimea kokemus.
Ja nyt muuten tajusin, että tämä ulosteen maku suussa ja mädäntyneen paskan haju nenässä johtuukin niistä kaikista ruumiista, joita kukaan ei ole hautaamassa. Luulin, että se johtui Ripperin koirasta, jolla lurahti jotain naamalleni juuri ennen pakoa. Ajattelin, että se luuli yhtäkkiä taas tekevänsä tutkimusta. Mutta Ripperi on varmaankin kouluttanut sen erehtymättömäksi.
Ripperin koiro kuoli 3 vuotta sitten, ja täytin koiron. Se vähän haisee, en ole ammattimainen koiron täyttäjä, joten pahoittelut hajusta.
Ribs in beach makea koiro ;___; Tämä selittää osittain, miksi se pyörii hautausmailla. Koiroja ei yleensä muuten täytetä millään riisi-jauhelihamössöllä. Sillä täytetään lihapiirakoita.
Niin mutta riisi-jauhelihamössö on halpaa. Tein itse ja säästin.
Ribs 🙂
Jaahasta
Onpa hänmentävää....
Mä taas synnyin vahingossa. Tai näin äiti sano 😐
Uudelleensyntyminen on hyvä asia
Tsemppiä perinnönjakohommiin. Ja tervetuloa takaisin nyt ja taas sitten myöhemmin uudestaan ja uudestaan.
Pastaa?
Jäi sinulta muutakin tekemättä kuin pelkkä perinnönjako. Nimittäin Pederspriin tuhatpäiväisestä valtakunnasta on vielä 910 päivää kokematta. Voi juku, vihdoin profetiat saavat täyttymyksensä!
Harmittaa, kun jäi väliin, muttei harmita onneks! Iski kuumotus kyllä. Toteutanko tahtomattani profetiaa, jonka täyttymättömyydestä aioin pitää huolen?
Massiivinen artiglos.
O7
Jäi epäselväksi kuoletko uudestaan ja jään jännityksellä odottamaan.
Totuushan on, että jos on jo kuollut, mutta nousee haudasta, on jonkinlainen epäkuollut. Voiko epäkuollut kuolla samoin kuin elävä? Alkaa olla eksistentiaaliset kysymykset sitä luokkaa, että en itsekään halua kuulla vastausta.
Halloween sai juuri uuden merkityksen tälle vuodelle.
Kuka on kuollut ja olenko sukua?
Perinnönjakajakaan ei oikein tiedä vastausta, eikä siksi voi todistaa, että et olisi sukua, joten laitetaan tuo lakiosa varmuuden vuoksi ettei tule sanomista.
Huh Huh.
Vihaan kaivamista. Ja kairaamista. Perintöjä rakastan.
Alkaa olla 3spooky5me kamaa nämä luurangijutut
Toveri Peders o/
Näin kunnioitettujen toverien kesken saattaa lipsahtaa pari ylimääräistä seteliä, koska se menee kuitenkin toverin hyvinvointiin ja koska kansa koostuu tovereista, se tarkoittaa, että setelit menevät kansalle, joka jo omistaa kaiken eli kaikki menee juuri kuten pitääkin riippumatta siitä, miten prosessi menee
Jullen multina lienen oikeutettu ainakin kaksinkertaiseen osuuteen perinnöstä
voi koiro
:tonnin_seteli:
Ihan sama mitä teet kunhan et ribbaa 😉 kaikkia tarvitaan t. isäm maa
No tässähän ollaan ihan veitsenterällä, joten en mene syyttämään enkä väittämään.
ryys
huutia
HIENO!!!!!!!!!!!!!!
Ninhän se on, ei sitä haudassa viitti levätä kauaa jos ei perintöö jättäny. Sen takia olen itsekkin herännyt kuolleista kahdesti, ja sitten muistanut että eihän mulla edes ole mitään perintöä jaettavana.
Tuota sanotaan meidän (epä)kuolleiden keskuudessa noidankehäksi. Eihän tuosta pääse eroon kuin rikastumalla.
[removed]