Join the new world

Minulla oli hauskaa kun Anusimurikomppania tuli ihastuttamaan viesteillään WPA:n feediä jonkun MU-kisan aikaan. En muista enää mikä kisa se oli. En myöskään muista oliko Huemac peräevesrti vai oliko titteli varattu jollekkin muulle. En anna sen häiritä, olenhan päissään. Olen kuitenkin mieltänyt itseni aina pieruhuumorin ystäväksi. Kirjailin "pienessä" sievässä tältä pohjalta selvityksen siitä, miten hetki sitten voitimme RW-sodat ja varmistimme eduskunnan. Nauttikaa, tai olkaa nauttimatta:

Itä-Helsingin viemärit



Puhelin soi. Ääni hieman sortuen kuului vastaus: "Peräeversti Huemac!"
-Presidentti tässä. Saamieni tietojen mukaan olet liikkunut viime aikoina paljon Itä-Helsingin viemäreissä. Mistä tässä on kyse?

-Olemme Anusimurikomppaniassa valmistelleet hyökkäystä Kendon anaaliin ja tiedustelen parasta mahdollista reittiä.

-Aivan. Tahtoisin keskustella suunnitelmistanne toimistossani. Tule paikalle illalla kuuden jälkeen. Asia ymmärretty?

-Näemme illalla.

Huemacin ääni värisi miltei huomaamattomasti tämän sanoessaan. Ajatukset vyöryivät mustina päässä. Tunne oli huumaava ja puuduttava. Haistoiko Keijopertti jotain palanutta?

Peräevesti oli paria viikkoa aiemmin antautunut. Antautunut himolle. Eihän yksi suklaakermapiiras silloin tällöin pahaa tehnyt? Olihan kaikilla lupa nauttia helämästä. Miksei hänelläkin? Yksi piiras oli kuitenkin pitkän kieltäytymisen jälkeen ajanut Huemacin syöksykierteeseen. Nautintoaineesta oli tullut huume. Viemäreiden tuoksu oli vastustamaton ja öisin oli vain yksinkertaisesti pakko laskeutua Itä-Helsingin viemäreihin nuoleskelemaan seinämiä. Jotta unen olisi voinut saada oli vain kahlattava alasti uomassa.

Keijopertin kansliassa oli hiljaista. Päivä oli ollut pitkä ja hallitus oli jo poistunut paikalta uuvuttavan kokouksen jälkeen. Uudet suunnitelmat RW-sotien ja seuraavan suoran hyökkäyksen voittamiseksi oli laadittu. Hiljaisuuden rikkoi vain narskuva ääni, joka lähti aidon korkin ja lasisen pullonkaulan kitkasta.

Paikalle oli pyydetty vielä yksi henkilö, mutta vasta muiden poistuttua. Tämä piti tehdä salassa. Ei ollut syytä huolestuttaa muita epävarmuudella. Kaikkihan oli kunnossa kuitenkin. Vai oliko? Se selviäisi pian.

Huemac avasi vanhan, 18v Laphroaigia sisältäneen pullonsa raastavan hitaasti. Viski oli jo aikoja sitten kaadettu viemäriin viemästä turhaa tilaa ja se oli korvattu vuosikertaripulilla. Vuosi 2007 oli ollut erinomainen luumuvuosi ja siten tuottanut runsaasti raaka-ainetta nautittavaksi tärkeillä hetkillä. Juuri nyt, presidentin edessä, oli oikea hetki kulauttaa iso lasillinen parasta ripulia. Käsi hieman täristen Huemac siirsi lasinsa huulilleen, ja juuri ennen ensimmäistä vapauttavaa kulausta Keijopertti keskeytti pyhän toimituksen kysymällä: "Onhan kaikki kunnossa?" Tämä sai hermostuneen peräeverstin loiskuttamaan muutamia pisaroita lattialle.

Epäröityään hetken, mutta toivuttuaan suklaapirtelön haaskiin loiskuttamisesta peräeversti vastasi näennäisen tyynesti: "Kyllä. Pystyn nykyään nauttimaan vain lasillisen kerrallaan." Presidentti ei kuitenkaan ollut huijattavissa. Anusimurikomppanian tuntemus ja vierestä seurattu ripuliaddiktio antoivat aihetta huoleen. Ulosteet saattaisivat sittenkin olla voitolla jälleen. Anusimurikomppania oli merkittävä osa eSuomen sotilaallista voimaa ja johdon kuolatessa suklaakermapiiraiden perään oli vaarana puolustusrintaman pettäminen. Ripulinkiilto silmissään paraskin sotilas ampuu epätarkasti, ja johtaja toimii vielä huonommin. Käytettyjen kalsareiden nuoleskelu himon hetkillä sumentaa päättelykykyä kummasti. Helsingin puolustaminen ja sitä seuraava penetraatio Etelä-Helsinkiin vaatisi Anusimurikomppanian täysipainoista osallistumista sotatoimiin eikä tässä tilanteessa todellakaan ollut varaa menettää päteviä johtajia ripulikierteelle.



Metallisen oven kalahdus oli kolkko, voittamaton. Se loi epätoivoisen ilmapiirin ennen niin hohdokkaan johtohahmon ylle. Pimeä selli valtion vieroitushoitolassa ei antanut toivoa. Tätä olisi luvassa kunnes asiat korjaantuisivat. Presidentin käskystä peräevesti oli suljettu vastentahtoiseen vieroitukseen. Puolustus- ja hyökkäyssota vaativat selväpäisiä johtajia. Asioiden korjaamiseksi ei kaihdettu keinoja.

Peräeversti pyöri sellissä tuskissaan. Nurkassa oli pytty, mutta nyt oli syytä varmuuden vuoksi ulostaa lattialle. Seuraavasta suupalasta ei ollut mitään varmuutta. Teki mieli hieman piehtaroida. Pienen kokeilun jälkeen sekään ei tuntunut hyvälle. Yleensä siitä sentään sai jotain irti, mutta ei nyt. Koska sellissä oli käytettävissä vain kierrätetty ripuli, oli tilanne huono. Kun ulosteet kierrättää tarpeeksi monesti, menee paskasta maku. Parantuminen saattoi alkaa...



-Humalainen Kostaja