Join the new world

Myyn tykkäyksiä 100 markkaa/kpl. Max 10 per tarina

Pyrin huonoimpaan:
Uskon että krapula on vaan jonkun keksintö, sillä mulla ei ole koskaan ollut krapulaa.

Lähdin kaljoittelemaan rekrytointikisa nimiseen baariin ja pettymyshän sieltä päällimmäiseksi jäi mieleen. Luvattiin, että tilaamani kalja saapuu minuutissa, mutta puoli tuntia odoteltuani Olovi kolmosta ilmoitettiin, että olutta ei ole, koska tuonnista vastaava henkilö on kateissa. Tästä vielä pari tuntia eteenpäin istuskelin baarissa odottaen olutta, pureskellen hammastikkuja. Sitten baarin omistaja tuli ja heitti minut ulos ja käski tulla viikon päästä, tiistaina uudelleen

En tiiä perkele. Elämäni on yhtä kalijottelu tarinaa. Välistä pittää rapuloisa käyvä töisä että on varraa jua lissää.

lisättäköön vielä että juon nytki täs kaljaa

Ei ole kalijoittelutarinoita, olen maitomessias.

[removed]

Tää tapahtu joskus tuossa -90 luvun loppupuolella..
Se tais olla tiistai..tai joku viikonpäivä kumminki..
Oli avattu yks uus klubi mut enhä mä sinne jaksanu mennä, menin sit vaan siihe lähimpään pubiin. No siinä sit toista kaljaa kiskoes siihe tuli joku ämmä ja siis mä jo katsoin kaukaa et ei jumankauta, mikä ihmeen pelle peloton toi on ku tukka niinku joku moppi jne, aivan takus ja hirvee näkönen. No tottakai se istu siihe vieree tiskillä ja alko juttelee ja voi jumaleisson se haiskahti hiema hieltä, oikeesti, kauhee lemu. Siis siin alettii jutustelee, tai se alko, siis mä en saanu ees suunvuoroo ku se puhu kokoajan vaa ittestänsä, en ees tajunnu puolii mitä se kerto ja puolet meni ohi ku tilailin lisää juomaa jotta pystyin istuu siin vieres, se lemu paino vieläki. No mä olin sit siin nukahtanu tiskille jossai vaihees ja ku heräsin ni tää vaa jatkaa settii siin vieres ittestänsä ja mietin et ei kai siin, huomannu varmaa ees et nukuin välis. Iski sit valomerkki ja samalla taksillaha me mun kämpille mentii ja jatkettii juttuu. Jossain vaihees sit vaa muija alko ehdottelee et mites olis pienet kolmistaa, olin ihan että "ketä 3 ?". Alko kai olemaan sen verran sekasin että näki mut kahtena. Tumppasin muijan rappukäytävään ja sanoin että venaa siin ku valmistelen jutut, itehä siis kävin vaan nukkuu. Aamulla herätes kattelin ovisilmäst ni siellä se vielä istu ja odotteli, soitin poliisit notta hakisivat jonkun spurgun rappusist että pääsin korjaa baarii tilannet. Eihä siin, marssin baarii poliisien käytyä ni eikös se sama ämmä ollu siel..ja lopun arvanettekin..
Ja tämä tarinahan on tosi 😛

Tämä piristi kyllä pieleen menossa olevaa työpäivää. Kiitos ja Vote.

Heitä pullaa

Käytiin kaverin kanssa viime lauantaina saunassa ja sitten vähän baarissa, en muista mitään mutta aamulla heräsin polvi ruvella sohvalta. Whadhäppen?

Täytyypi avata olut ja kertoa ehkä joku juopottelutarina.

Emmää jaksakkaan, sit tulis melkeen koko kesän mittanen eepos alkoholinkäytöstäni.

Join yksinäisenä alkoholitonta öööliä yksin, kännihakuisesti.

Luulin 13 vuotiaana että join olutta kun joinkin whiskyä, sen jälkeen ei whisky oikein mauistu.

Kävin Köpiksessä jonku paikallispolitiikon kans Mikkeller baarissa, ja niillähän on ihan älytön se omien oluiden valikoima. Noh, maisteltiin siinä varmaan kaikki hanaoluet, ja kyllähän siinä jonkin verran aikaakin meni. Mutta onneksi lasit oli todella pieniä, eli eihän ne hirveästi mennyt edes päähän. Sitten menin takaisin hotelliin nukkumaan, ihan yksin.

Aikoinaan tuli otettua kotosalla sellaisen muutamaa viikkoa vajaan täysikäsen kanssa olutta ja salmaria. Nuoresta iästään johtuen tyttöhän ei osannu juua ollenkaan, vaan ykkösellä joi oluen ja sitten juoksi oksentamaan ja tietenkin kaatui aina matkalla.

Päätin, että en jaksa tuota enää kattoa ja lähin taluttamaan sitä sen porukoille ja sinne päästyään tyttö meni heti vessaan oksentamaan ja jäin odottelemaan hetkeksi silmät seisoen vessan eteen, että itsekkin pääsisin. Tietenkin tytön vanhemmat olivat vielä hereillä (taikka sitten herätettiin ne) ja nopeasti esittelin itseni ja kättelin ja kerroin tilanteen ja lähdin pois ottaen suunnaksi lähikapakan. Kaveri asui siinä tyttelin lähistöllä, joten päätin sille soitella ja mennä kylään, joten jäin läheisen ala-asteen pihalle norkkoilemaan. Soittelin siinä useammankin kaverin läpi ja kukaan ei ollut halukas lähtemään minnekkään, joten päätin lähteä yksin vielä muutamalle.

Kapakkaan oli enää vain muutama sata metri, kun alkoi vatsaa vääntämään ja olikin enää vain risteys minun ja kapakan välissä. Siinä vaiheessahan sulkijalihas päätti päästä komeat ripulit housuun, joten risteyksestä tulikin lähdettyä kotia kohti. Ja tiedättehän sen, kun koitat kävellä nopeasti ja luonnollisen näköisesti, niin se ei näytä kovin kivalta. Varsinkaan, kun tunnet kokkareet vasten persposkea. Kotona odotti vessan pesu(, koska oli aika leviävää sorttia), sekä suihku ja pyykkipäivä.

Join toissaviikolla yhden sandelsin. Olossa ei muutoksia. Heitä nyt sitä pullaa!

https://youtu.be/vufdyMHwOKg?t=1m24s

Hyvin pitkälti tällaisia olivat ryyppyreissuni silloin nuorena, kun en vielä ollut hyväksynyt sitä tosiseikkaa, etten vain yksinkertaisesti hirveästi pidä alkoholista, vaan väen vängällä pakotin viinaa alas kurkusta kurkusta. Paikkana ei toki yleensä ollut Lahti eikä ryyppykaverina Nordströmin Make, mutta muuten.

Oli uusivuosi ja mehän toki lähdettiin kaveriporukalla kapakkaan. Vuosi oli jotain 2001 tai sinne päin. Illan päälle toki mentiin yökerhon, Hot night clubille kuten siihen aikaan oli Oulussa ihmisillä tapana. Se kun oli niitä ainoita paikkoja jossa meidän ikäisiä katseltiin tai ylipäätään päästettiin sisään. Olin tavanomaiseen tapaani nauttinut olutta ja kirkasta viinaa. Nousuhumalainen euforia lienee oikea kuvaus olostani. Ehkä tässä vielä saa tussua, ajattelin toiveikkaana. Humalani kohosi sitä myötä kun lompakkoni oheni. Illan ohitettua puolenyön ja varallisuuteni huvettua lähelle loppuaan olin edelleen vailla naarasta, mutta huomattavasti Carilloissani. Sekaisin juodut alkoholit käskivät minua sanitettitiloihin suorittamaan paperihommia, ja läksinkin matkaan - ainoastaan huomatakseni, että ystävälliset kanssa-baareilijat olivat ottaneet asiakseen kusta kaikkiin tarjolla oleviin vessapapereihin. Hylkäsin ajatuksen kakkosen suorittamisesta ja aivan kuin kristallipallosta katsoen, valitsin Huemacin tien - UHMAAMISEN. Piereskelin suurimmat paineet pois ja painuin takaisin tiskille juomaan loputkin rahani, olihan vielä aikaa päihtyä ja löytää seuraa. Valitettavasti sekä aika, että naisten mahdollinen tuleva seura olivat vain houretta humalaisessa päässäni. Muutamat vatsan väänteet ilmoittivat, että aika on loppunut ja naisia ei tässä tilassa ole tuleman. Ilmoitin paikalla olleelle pöytäseurueelle poistuvani, ja aloin kilvan aikaa vastaan. Nuori ikä ja lompakon tyhjyys sanelivat kotimatkaan käytettävän kulkuvälineen, tässä tapauksessa jalat. Oikea sana kuvaamaan liikkumistani lienee piereskelevä hiippailu. Kiiruhdin kevein askelin kohti kotia, siis sitä missä vanhemmatkin asuu, samalla kun tuhnuttelin paineita pois. Vajaa puoli kilometriä ennen kotia paine kasvoi liian suureksi ja suunnistin metsään. Laskin housut vain tajutakseni, että ne pierut olivatkin olleet kolmiulotteisia. Ääni, haju ja ulkomuoto.

Ja niin, miksi tämä kisa julkistettiin keskellä viikkoa jolloin minäkin olen aivan liian selvinpäin tunnustamaan mitään!? Perjantaina ulos niin ihmiset avautuu päizän ja sitte tullee kovia juttuja. Ei muakaan kukkaan äänestä ku tää lähtee jo kohta pois mediasta 🙁