Viisi vuotta eLämääni

Day 3,021, 13:45 • Published in Finland Finland • by Fineros

Tänään, 27.2.2016 on tullut kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun aloitin taipaleeni eRepublikin ihmeellisessä maailmassa. Sen kunniaksi valmistuikin tämä artikkeli, jossa muistelen wanhoja hyviä aikoja ja omaa peliuraani. Vaikka kirjoitukseni tuloksena muistelmani keskittyykin enimmäkseen peliurani alkuun vuosien takaa, suosittelen kuitenkin lukemaan sen kokonaan, sillä se sisältää omaa näkökulmaani myös nykyiseen tilanteeseemme. Pidemmittä puheitta, mennään asiaan.



Rekisteröidyin peliin 27.2.2011, ePäivänä 1193. eRepublikista olin saanut tietää pelatessani Tribal Warsia, jossa joku heimoni jäsen kertoi pelistä, ja sai minut vakuuttuneeksi kokeilemaan sitä. Pian pelin aloittamisen jälkeen rekisteröidyin myös eSuomen viralliselle foorumille ja aloin käydä silloin tällöin myös #erepublik.fi-kanavalla ircissä, mutta en aloittanut varsinaista aktiivipelaamista ensimmäiseen puoleen vuoteen. Two-klikkailun lomassa seurasin kuitenkin kiinnostuneena median kautta eSuomen tapahtumia, ja vuoden 2011 alkupuoliskolta mieleeni jäikin erityisesti Viron vastaisen sodan alkaminen.

eSuomen yhteisössä vallitseva henki oli tuolloin osaltaan samanlainen kuin nytkin; eSuomen parhaat päivät näyttivät olevan takanapäin ja pelaajamäärämme oli ollut laskussa jo pitkään. Rekrytointiakin yritettiin, mutta tulokset jäivät laihoiksi, eikä kukaan uskonut, että eSuomi enää lähtisi uuteen nousuun. Tutustuin itsekin valtion historiaan eSuomen kotisivuilta löytyneen kertomuksen avulla ja uutena pelaajana olin pettynyt siihen, miten horroksessa yhteisö tuntui nykyään uinuvan verrattuna hienolta näyttävään historiaansa, jota en itse ollut päässyt kokemaan. Tuolloin erityisesti SeppoKummun populistiset artikkelit, joissa kritisoitiin yhteisön tylsistyneisyyttä, herättivät minussa vastakaikua ja toivat edes hieman värikkyyttä muuten niin harmaaseen sisäpolitiikkaan.

Muutaman kuukauden pelattuani päätin kuitenkin liittyä Liberaaliin Edistyspuolueeseen, joka artikkeleidensa perusteella vaikutti aktiivisimmalta ja uudelle pelaajalle sopivimmalta puolueelta. Muistan kuitenkin myöhemmin pettyneeni puolueen aktiivisuuteen ja toimintatapoihin. LEP:n irc-kanavalla oli hiljaista, eikä jäsenten yhteistä toimintaa käytännössä ollut. Jossain vaiheessa kesää liityin myös valtion armeijan HTJ-yksikköön, jossa oli mahdollisuus satunnaisesti osallistua armeijan operaatioihin, mutta ei kuitenkaan työskentely- tai avatarpakkoa, eikä tarvetta suureen irc-aktiivisuuteen.

Elokuussa teinkin sitten päätöksen, jota ei tarvinnut katua: jätin LEP:n ja suuntasin keskustaoikeistolaiseen Kansallisdemokraattiseen Puolueeseen, joka tuolloin jäsenmäärässä mitattuna muistaakseni eSuomen neljänneksi suurin puolue, mutta toiminnaltaan aktiivisin. Minut otettiinkin puolueen jäsenten salaisella irc-kanavalla innokkaasti vastaan, ja o/-tervehdykset tulivat tutuiksi. Sainkin nauttia puolueen tehokkuudesta pääsemällä elokuun vaaleissa ensimmäiselle kaudelleni eduskuntaan KDP:n äänikoordinoinnin ansiosta. En kuitenkaan vielä varsinaisesti alkanut vaikuttaa politiikassa; seurasin kyllä eduskunnan toimintaa ja käytin äänioikeuttani, mutta en osallistunut juurikaan keskusteluihin, ja #KDP_HQ😒sakin lähinnä kyselin kokeneemmilta pelaajilta neuvoja peliä varten.

Osaan kuitenkin tarkalleen sanoa sen päivän, milloin ajattelen todellisuudessa aktivoituneeni tässä pelissä. 27. syyskuuta huomasin, ettei LEP ollut vieläkään poistanut oikeuksiani heidän salaiselta foorumialueeltaan, ja pääsin edelleen lukemaan heidän keskustelujaan. Muistelen ajatelleeni, että asiasta pitäisi varmaankin ilmoittaa foorumin moderaattoreille, ja päätin kysyä #KDP_HQ😒ta neuvoa asiaan. Tästähän puoluetoverini innostuivatkin, ja paljastin heille LEP:n suunnitelmat tulevista presidentinvaaleista. Minulle kyseinen ilta oli merkittävin siihen mennessä eRessä kokeneeni. Vihdoinkin sain tuntea olevani yksi upean yhteisömme todellisista aktiiveista – KDP:n kaksoisagentti ja mestarivakooja. Jatkoin tätä, kenties eettisesti hieman arveluttavaa toimintaa tammikuuhun 2012 asti, jolloin LEP:n foorumialueen jäsenistöä siivottiin ja menetin oikeuteni.

Lokakuussa 2011 saimme toisen peräkkäisen voiton presidentinvaaleissa ja vastavalittu presidenttimme Erius pyysi minua HQ-kannullamme ministeriksi hallitukseensa. Heti ensimmäiseksi kyseenalaistin aktiivisuuteni riittävyyden ja kokemattomuuteni – olin kyllä ajatellut hakea alivaltiosihteeriksi, mutta hyppäys heti toisella kansanedustajakaudella ministeriksi tuntui liian suurelta harppaukselta. Onneksi kyse ei ollutkaan kovin vaikeasta hommasta; sisäministerinä tehtäväni oli vain aloittelijoiden tukirahojen jakaminen, jota alkukaudella tarvitsi tehdä vain harvoin. Tilanne muuttuikin kertaheitolla 17.10, kun Erius kävi laittamassa erään legendaarisen viestin Ylilaudalle, ja seuranneen BabyBoomin tuloksena työmääräni monisatakertaistui. Ongelmaksi nousi, etteivät valtion tulot enää riittäneet kaikkien tukien maksamiseen, ja hallitus joutui jäädyttämään kalleimman tukimuodon eli tonttituen joksikin aikaa ja lopulta leikkaamaan sen puoleen. Kokonaisuutena hoidin omasta mielestäni ensimmäisen ministerikauteni riittävän hyvin – toki olisin voinut kenties olla hallituskanavalla aktiivisempi.

Lokakuussa aloitin urani myös puoluepolitiikassa, kun hoidin puoluesihteerin virkaa Huligaaniperhosen puoluehallituksessa. Tammikuussa 2012 koittikin sitten oman puheenjohtajakauteni aika, ja pyrin erityisesti suureen medianäkyvyyteen sekä muutenkin aktiiviseen puoluetoimintaan. Kokosinkin puoluejäseniämme jopa neljä kertaa kokoustamaan kauteni aikana. Vaalimenestykseemme olen kuitenkin pettynyt; eduskuntavaaleihin (jotka tuolloin vielä olivat henkilövaalit) jouduimme hakemaan LEP:n ja SP:n listoilta, sillä olimme pudonneet top 5-puolueiden joukosta, ja legendaarisissa 5.2.-presidentinvaaleissa jäsentemme äänet jakautuivat kahden ehdokkaan kesken.

Kauteni suurin asia oli kuitenkin KDP:n ja toisen oikeistopuolueen Sinisen Puolueen fuusio. Fuusiota oli väläytelty ajatuksen tasolla jo aiemminkin, mutta nyt KDP:n pudottua top 5-puolueista se otettiin vakavasti kehitettäväksi. Kuten todettua, meillä KDP😒sa oli pulaa jäsenistä, mutta SP😒sä taas aktiiveista; fuusion tuloksena voisi siis syntyä puolue, joka olisi sekä suuri että aktiivinen. Keskustelimme aiheesta foorumialueellamme ja puoluekokouksessa, ja SP:n puheenjohtajan lahnan kanssa järjestimme yhteiskokouksen molempien puolueiden jäsenille. Uuden fuusiopuolueen nimeksi päätettiin Sinivalkoinen Liitto, ja se perustettiin 10.2.2012. Näin oma puheenjohtajakauteni jäi siis KDP:n viimeiseksi. Samalla minulle jäi perinnöksi puolueen organisaatio KDP finances, jonka tunnuksia olen luovuttanut muidenkin aktiivijäsenten käyttöön.



Seuraavina kuukausina roolini politiikassa jäi lähinnä sivustakatsojaksi, ja mielenkiintoni alkoi muutenkin siirtyä eRestä muualle. Lokakuussa 2012 aloitin kuitenkin komentajan virassa eSuomen armeijassa, mikä oli käytännössä vain aseiden jakamista sotilaille, mutta oikeutti kuitenkin olemaan hallituskanavalla. Jatkoin tehtävää aina tammikuuhun 2013 asti, jolloin armeija lakkautettiin lopullisesti. Triviaalina yksityiskohtana mainittakoon, että olin itse armeijan viimeinen asejaon saanut sotilas.

Marraskuusta joulukuuhun 2012 hoidin yhden kauden SVL:n puheenjohtajan pestiä. Tuttuun tapaan pyrin jälleen mahdollisimman aktiiviseen toimintaan, ja useaan kertaan massapostittelin jäsenistöllemme puoluekokouskutsuja. Puolueohjelmaamme lisättiin myös tuolloin varsin radikaalejakin ideoita, kuten suoran demokratian kannattamista. Oman kauteni jo loputtua SVL sai kuitenkin kokea suuren takaiskun, kun WLO-taustaiset aktiivimme perustivat Red Jihad –puolueen, jonka ohjelman he käytännössä kopioivat SVL:lta. Itse koin teon petoksena puoluettamme kohtaan, ja arvostukseni muutamia henkilöitä, ja samalla oikeastaan koko puoluepolitiikkaa kohtaan laski melkoisesti. Lopulta SVL menetettiin PTO:n alle ja kuihtui pois.

Helmikuussa 2013 koitti sitten Temskin hallituksessa toinen ministerikauteni, silläkin kertaa sisäministerinä. Hommaa ei kuitenkaan kauheasti ollut, ja lähinnä sainkin keskittyä vain unkarilaisten PTO-tilanteen seurantaan. Kauden jälkeen alkoi eSuomessa WP Attakin diktatuurikaudet, ja taannuin itsekin two-klikkeriksi valtion vähitellen muovautuessa aktiivisuutta hyljeksiväksi. Kesällä 2013 olin mukana perustamassa KooVee–puoluetta SVL:n raunioille, mutta sielläkin tyydyin vain kommentoimaan vallitsevien asioiden tilaa jaksamatta itse pyrkiä vaikuttamaan. Lyhyt poikkeus oli kuitenkin valtiovarainministerikauteni Enwrathin hallituksessa toukokuussa 2014, jolloin tehtäviini kuului valtion varojen kirjanpidosta huolehtiminen ja valuuttakauppa. Jossain vaiheessa KooVee muutettiin Unioniksi, jonka riveissä olen vielä tänäkin päivänä.

Seuraavaksi alkoikin yli puolitoista vuotta kestänyt horrokseni, jonka aikana lopetin myös klikkailun ja median aktiivisen seuraamisen, ja ircissäkin vierailin vain satunnaisesti. Valtion toiminta oli siirtynyt täydellisesti ircistä ja foorumeilta pelin sisälle, ja samalla sen sisäiset rakenteet oli purettu ja puoluetoimintakin oli laantunut täysin. Minulle ainoa pieni valopiste kaiken harmauden keskellä oli loppuvuonna 2014 entisen KDP-puoluetoverini Melmiksen palaaminen takaisin peliin.

Lopulta nyt kuluvan vuoden alussa alkoi kiinnostukseni eReä kohtaan jälleen heräillä, ja pääsinkin tammikuussa eduskuntaan lähes kolmen vuoden tauon jälkeen. Samalla hain myös Pederspriin hallitukseen, ja olen nyt hoitanut jo kolmannen kerran sisäministerin pestiä, tällä kertaa välittänyt eduskunnan viestilistoja ja suunnitellut uusien pelaajien tukijärjestelmän uudistamista. Samalla olen saanut perehtyä aitiopaikalta valtion nykyiseen tilaan.

Pitkän peliurani aikana minua on kiinnostanut lähinnä pelin poliittinen moduuli, eikä esimerkiksi talous tai sotiminen ole koskaan ollut intohimoni. Minulle puolueen kautta vaikuttaminen, ja erityisesti ircissä tapahtuva keskustelu muiden puolueaktiivien kanssa on ollut sopivin tapa vaikuttaa, ja kyseisen osa-alueen kuihtuminen onkin ollut suurin pettymykseni koko eLämäni aikana. Myönnän toki, etteivät kaikki halua pelata samalla tavalla kuin minä, mutta toisaalta olen yhteisössämme muidenkin keskuudessa huomannut valitusta peli-ilottomuudesta. Henkilökohtaisesti toivoisin jälleen politiikan herättelemistä eSuomessa – jos ei muuten, niin edes keinotekoisesti. Käytännössä siis tehtäisiin politiikkaa asioista, jotka eivät ole tällä hetkellä politiikkaa, kuten itse toin eduskuntaan ehdotukseni tukijärjestelmän uudistamisesta. Politiikka on kuitenkin se moduuli, joka tekee tästä pelistä ainutlaatuisen, jonka kautta voisimme saada uusia toivoja aktivoitumaan ja on pitänyt minutkin mukana näin pitkään. Tahtoisinkin vielä jonain päivänä uudelleen nähdä sen eSuomen, jossa presidentiksi päästäkseen piti oikeasti kilpailla ja jolloin puolueen puheenjohtajuuskin merkitsi saavutusta. Jos haluamme tehdä pelistä mielenkiintoisemman itsellemme, on meidän itse nähtävä vaivaa sen eteen, eikä vain surkutella asioiden vallitsevaa tilaa.



Kiitokset ja adminien siunausta itse kullekin, jotka jaksoivat lukea loppuun asti.