Join the new world

Kuukausi sitten hain ensimmäisen kerran eLämäni aikana eduskuntaan lyhyellä vaalipuheella:

Olen eJuridican toimitusjohtaja ja eOikeussanomien päätoimittaja. Olen kiinnostunut toimimaan eSuomen lainsäädännön tukena, ja koen, että se onnistuu parhaiten eduskunnasta käsin, sillä muutoin roolini jää hyvin ulkopuoliseksi lobbaamiseksi median kautta.

Eduskuntaan haku on myös välttämätöntä, jotta voin ainakin sanoa yrittäneeni vaikuttaa laillisin keinoin. Jos siis haluatte eKongressiin henkilön, joka osaa juridiikkaa ja on siitä kiinnostunut täällä, äänestäkää minua.

eJuridican toimintaa voitte seurata:

http://www.erepublik.com/en/newspaper/eoikeussanomat-226561/1

Suomea uhkasi tuolloin miehitys, ja moni alue olikin vaalipäivänä jo menetetty. Saavutin kuitenkin 17 ääntä, jotka takasivat edustajaksi pääsyn. Suomi miehitettiin pian, ja pelinsisäinen edustus oli aluksi mahdotonta.

Se ei kuitenkaan estänyt eduskunnan varsinaista toimintaa, joka oli tärkeää. Suurin osa kansanedustajan arjesta tapahtuu foorumilla. Foorumilla on eduskunnalla oma yleinen ja salainen alue. Yleisellä tapahtuu varsinaiset äänestykset, jotka ohjaavat eSuomen toimintaa.

Lupaukseni mukaisesti aloin voimakkaasti kehittää oikeusjärjestelmää. Ensimmäisenä vein eduskunnan eteen lain vahvistetusta velkasuhteesta, joka oli lähtöisin oikeustapauksesta. Se hyväksyttiin yksimielisesti, ja nyt eSuomessa on mahdollista sopia kahdenkeskisestä velkasuhteesta, ja hankkia siihen Tuomioistuimen jäsenen vahvistus. Tällaiset velkasopimukset tallennetaan Tuomioistuimen arkistoon.

Perustuslaki oli päässyt unohtumaan. Edellinen eduskunta oli äänestänyt sen läpi, mutta se vaati toisen, eli meidän, uuden äänestyksen. Laitoin sen äänestykseen ja hyväksynnän jälkeen eSuomeen saatiin Perustuslaki.

Ennen kuin pystyin aloittamaan päätavoitteeni läpivientiä, täytyi ratkaista edelleen pinnalle nouseva kysymys koko tuomioistuinjärjestelmän lakkauttamisesta, joten nostin äänestykseen edellisellä kaudella keskusteluasteelle jääneistä aloitteista yhden kahdessa osassa: Tuomioistuimen lakkauttamine ja maanpetoslaki. Tuomioistuimen lakkauttaminen äänestettiin nurin yksimielisesti, mutta maanpetoslaki vain täpärästi.

Koska Tuomioistuin säilyi, minä pystyin jatkamaan lupausteni toteuttamista. Suurin operaationi oli Oikeusministeriön suunnittellu ja toteuttaminen. Vein eduskunnan eteen kattavan perussopimuksen Oikeusministeriön perustamisesta. Se hyväksyttiin.

Presidentinvaalien alla päätin hakea oikeusministeriksi. Enwrathin julkistaessa hallituksensa nimeni oli kuin olikin oikeusministerin kohdalla. Tästä alkoi erittäin mielenkiintoinen ja haastava tehtävä, joka jatkuu edelleen.

Ennen oikeusministeriksi pääsyäni minut oli valittu myös LEP:n valiokuntaedustajaksi. Se oli lähinnä seremoniallinen nimitys, sillä koko EK kaudellani valtioneuvosto ei tehnyt yhtään mitään. Edellisellä eduskunnalla siellä sentään päätettiin miehitykseen johtaneesta sodasta.

Tästä huolimatta LEP:in selkeänä edustajana koin ajoittain roolini vaikeaksi. Oikeusministerillä ei ministerinä ole puolueettomuusvaatimusta, mutta Oikeusministeriöllä on periaatteessa. Koska edustin kumpaakin, niin virallinen kanta ja henkilökohtainen mielipiteeni olivat joskus aika erinlaisia.

Virheitäkin tein. Periaateessa Oikeusministeriö voisi haastaa toisen ministeriön oikeuteen, jos lakia tulkitsee hieman laajentavasti. Oikeusministeriön edustajana haastoin Eriuksen oikeuteen toimista, joita en tähän päivään mennessä pidä hyväksyttävinä keneltäkään. Mielestäni hän toimi täysin vastuuttomasti. Samalla mielipiteeni Punaisesta Yhteisrintamasta turhana puolueena tuli osaksi oikeusnäytelmää.

LEP:n edustajana olin ja olen edelleen sitä mieltä, että eRepublik on kyllä peli, mutta se ei ole mikään oikeutus tehdä ihan mitä sattuu. Jotkut meistä ihan oikeasti välittävät siitä, mitä täällä tehdään. Koko eduskuntakauteni näin mitä ihmeelliempiä kannanottoja ja mielipteitä, jotka masensivat minut. Etenkin juuri Punainen Yhteisrintama täysin absurdeine artikkeleineen hämmensi minut.

Tämä eskaloitui siihen, että IRCissä otin törkeimmän artikkelin kirjoittajan tenttiin. Tämä henkilö sattui samalla olemaan hallituksessa, jota en silloin ajatellut edes, mutta joka jälkeenpäin ajatellen teki koko hommasta vieläkin surullisemman.

Yritin saada tätä henkilöä kertomaan yksiselitteisesti, mitä hän itse tekisi eduskunnassa toisin. Miten hän edistäisi kommunismia ihan käytännön tasolla yksittäisillä toimilla. En saanut yhtään vastausta. "Olisin reaalipolitiikko" tai "En tekisi EK mitään, mitä en uskoisi että muut kannattavat" tai "Jos tulis tilaisuus nii sitte pyrkisin tuomaan aatteita esille" ja "Toimisin niin kuin parhaaksi näkisin" eivät ole vastauksia, vaan ne ovat kysymysten väistelyä. Samassa yhteydessä selvisi, että ko. henkilö ei todellisuudessa edes pyri tai pyrkisi ajamaan niitä ideoita, joita eRepublikin mediassa viljelee. Mielestäni se on äärimmäisen halveksuttavaa äänestäjien ja kansalaisten harhaanjohtamista.


Tämän jälkeen homma lähti ihan lapasesta, ja tämä sankari innostui ihan privassa asti sopottamaan viisauksiaan. Tämä keskustelu on logeineen kyseisen henkilön minua vastaan nostaman haasteen liitteenä.

Koska minua ei uhkaile kukaan, en alistunut. Toin asian yleiseen tietoon, ja se johti lopulta tämän Toverin eroon hallituksesta. Tämän seurauksena Oikeusministeriön edustajana haastoin puolestani hänet oikeuteen.

Viittasin edellä virheisiin. Virhe oli ajaa asiaa Oikeusministeriön nimellä. Siihen ei jälkeen päin ajatellen ollut juurikaan syytä.

Oikeusministerin virka poiki myös "Nootti oikeusministerille", jonka toimitti vähemmän yllättäen Punainen Yhteisrintama. Siinäkin oli kyse mielipiteenvapaudesta. Ilmaisin vatsaukseni sekä oikeusministerinä että kansanedustajana. Kyse oli naurettavan pelleilyn viimeisestä vaiheesta, joka toivottavasti on nyt loppu.

Tekikö Oikeusministeriö sitten mitään muuta, kun tappeli pahaa kommunistia vastaan? Oikeusministeriö ei ole ensinnäkään poliittinen eli, joten kyllä, se teki paljonkin kaikkea muuta. Alku oli hieman kankea, kun yritin saada Oikeusministeriöön tarpeeksi porukkaa edes sen pyörittämistä varten. Alivalitiosihteeriksi, eli apulaisoikeusministeriksi valittiin jumpperi. Myöhemmin haun kautta Filindel ja Kiikeri.

Tällä kokoonpanolla saimme hyvin vähän aikaiseksi. Puolueettomuusvalitukset ja työmäärän kasvu johtivat siihen, että Oikeusministeriön äänestyksen jälkeen pyysin presidentiltä luvan pyytää jokaiselta pääpuolueelta edustaja Oikeusministeriöön. Sitä kautta saimme Okkiuksen, Rakelin, ja Buffr:n.

Tällä kokoonpanolla olemme saaneet sitten paljonkin aikaiseksi. Erittäin tärkeä virkamieslaki on hyvässä vaiheessa. Sopimuslaki on myös saatu hyvään alkuun. Laki puolueiden nimeämisestä ja toiminnasta kaatui jo ennen puolue-edustajien valintaa.

Oikeusministerinä vein ilman kansliakäsittelyä suoraan EK:hon yhden tärkeän lakimuutoksen. Se oli tuomioistuinlain muutos, jolla kielletään taannehtiva lainkäyttö. Se tarkoittaa sitä, että tekohetkellä laillista toimintaa ei voi tuomita lain muuttumisen jälkeen. Tämä ei ole sama asia, kuin yleisen käytännön mukainen tuomio. Tärkeä pääsääntö on, ettei tuomiota voi muuttaa jälkeenpäin voimaantulleen lain varjolla.

Toiminta Oikeusministeriössä on välillä raskasta, eikä yksimielisyyttä aina saavuteta. Kaikki kuitenkin ministeriössä tiedostavat tehtävän tärkeyden: hyvä lainsäädäntö on hyvän oikeuskäytännön perusta.

Kuten edellämainitusta voi päätellä, kokemukseni eduskunnasta ei ollut kovin ruusuinen. Minä en mennyt sinne pelleilemään ja leikkimään, niin kuin ilmeisesti jotkut menevät. Minulle on sanottu monessa eri pelissä, että "tää on vaa peli 😃" ja olen aina vastannut, että jos teitä ei kiinnosta pelata kunnolla, miksi edes vaivaudutte? Toinen fraasini on ollut: Jos ei kiinnosta, tuossa on ovi.

Niin kauan kun olen oikeusministeri, en tule olemaan missään tekemisissä politiikan kanssa. Tahdon kuitenkin kiittää Liberaalia Edistyspuoluetta siitä, että he antoivat näinkin kärkkäitä mielipiteitä suoltavalle pelaajalle tukea eri vaiheissa. Missään vaiheessa en kokenut painostusta puolueen sisältä, edes kun otin yhteen PY:n kanssa.

Olen nyt eronnut LEPistä. Palaan luultavasti sitten, jos en enää pääse oikeusministeriksi. Silloin suurin kiinnostukseni on hakea presidentiksi. Olisi kiintoisaa katsoa, mitä tapahtuu kun eSuomea johdetaan sillä päättäväisyydellä ja vakavuudella, jolla minä näitä pelejä pelaan.

Tähän päätän eduskuntakauteni raportin. Toivottavasti te 16 muuta minua äänestänyttä olitte tyytyväisiä siihen, mitä tein eSuomen lainsäädännön ja oikeusjärjestelmän eteen. Itse katson toteuttaneeni kaikki tavoitteeni ja lupaukseni. Tehtäväni jatkuu Oikeusministeriössä. Muistakaa olla aktiivisia, ja seurata meidän toimintaamme foorumilla Oikeusministeriön alueella.

Kiitos.

Zacharia Raven