Join the new world

Se oli tupakantumppi. Ohiajavasta autosta heitetty tupakantumppi, joka putosi ojassa makaavan laitapuolenkulkijan kasvoille ja herätti tämän horroksestaan. Heräämisestä harmistuneena kulkuri kampesi itsensä pystyyn ja karisteli enimmät liat pois kulahtaneen takkinsa rinnuksilta. Sotkuisia, jo hieman harmahtavia hiuksiaan haroen hän katseli ympärilleen ja pohti ties kuinka monennen kerran sitä, kuinka oli kyseiseen tilanteeseen ajautunut, ja kuinka kaukana se oli hänen loiston päivistään.



Haikein mielin hän hän kävi ajatuksissaan läpi aikoja jolloin hän oli presidenttinä johtanut eSuomea hurjille valloitusretkille, toiminut koko maan pitkäaikaisimpana kansanedustajana ja viettänyt aikaa milloin minkäkin ministeriön johdossa. Siitä kaikesta oli niin kovin kauan, ja olihan niitä ollut myös huonojakin aikoja. Viimeinen kolmesta presidenttikaudesta oli, jos ei katastrofi, niin ainakin hirvittävä henkilökohtainen pettymys. Vaaleissa tapahtunut skandaali johti valtavaan määrään palautetta, osa täysin oikeutettua, osa epäreilulta tuntunutta. Vitutti, tuli tehtyä jälkikäteen katsottuna huonoja päätöksiä. Sen kauden jälkeen - yli puolitoista vuotta sitten - aktiivipolitiikka oli saanut jäädä sivumalle.

Myöhemmin oli tullut vietettyä kuusi kuukautta elämästä RL- Military Unitissa ja eMaailman tapahtumiem seuraaminen oli jäänyt vähemmälle. Nyt tuokin oli jo ohi, eikä uudelle aktivoitumiselle periaatteessa ollut mitään sen suurempaa estettä. Mitä enemmän tuo laitapuolenkulkija ajatusta päässään pyöritteli, sitä paremmalta se alkoi vaikuttamaan. Uusi alku. Ei kuitenkaan uuden identiteetin turvin, vaan ihan omana itsenään.

***

Avain kääntyi lukossa ja mies astui sisään pimeään, aikoja sitten hylättyyn halliin. Silmien kesti hetki sopeutua hämärään tilaan, mutta se ei häntä haitannut, sillä kulkuri tunsi paikan pimeässäkin kuin omat taskunsa- olihan hän sentään aikoinaan viettänyt täällä tunteja ja taas tunteja. Valittujen Kammojen lehtipainossa hän tunsi olevansa kuin kotonaan.

Mies naurahti kuivasti nähdessään erään painokoneen vieressä lojuvan, toistaiseksi viimeisimmän, numeron, joka oli julkaistu lähes neljäsataa päivää sitten. Tulitikun valossa hän tutkiskeli toimistokopista löytyviä tilaajalistoja - ilmeisesti heitäkin oli elossa vielä lähes neljännestuhat. Kauas oltiin kuitenkin tultu niistä ajoista, kun tässä hallissa oli painettu lehteä, joka oli jäänyt toiseksi ainoastaan Suurimman ja Kauneimman - Valtion Sanomien - rinnalla.

Hetken ajan mies katseli edessään kohoavaa painokonetta. Vieläköhän se toimisi? Kun nyt tänne asti oli tultu, niin pakkohan sitä oli kokeilla...