Join the new world

Lauantaiaamun piti olla juhlapäivä 31-vuotiaalle Ripperille. Päällimäisenä aamusta jäi kuitenkin mieleen pettymys, kun vaimo tuli keskeyttämään viinanhuuruiset unet pakottaen tämän viemään koiran lenkille. Ripperi heräsi kuitenkin hymy huulilla, kun muisti mihin tänään ollaan tänään lähdössä. "Eesti" hän huokaili itsekseen, syöden aamupalaa ja juoden jo kaljaa, koska tyä miähen päivä alkaa aina aamutuopilla, kjeh kjeh. Oli aika viedä koira lenkille ja tapansa mukaan Ripperi käveli koirun kanssa alkoon ja takaisin. Alkosta ei tarttunut mitään mukaan, piti vain tarkistaa paljonko kossupullo maksaa ja Karhun litrahinta piti tarkistaa. "Taas voi ostaa kullia matkan jälkeen kun säästää satasia kaljassa!", Ripperi mietti ääneen. Aamun askareet oli hoidettu ja oli aika ottaa suunta kohti Viroa.



Vaimoke laitettiin rattiin, koska aamukalja oli muuttanut Ripperin havainnointikykyä huomattavasti, eikä ollut omasta mielestään ajokuntoinen. Juomaan hän pystyi edelleen ja mikäs sen parempaa kuin kuluttaa automatka pohjien juomiseen. Tämä oli kuitenkin suuri virhe, koska laivalle päästyään päätti hän ottaa päiväunet. Muutaman tunnin koomailun jälkeen, vaimo taas mäkättäen herättää kun ollaan perillä ja kuinka hän tuhlasi taxfreehen puoli omaisuutta. Ripperiä tämä ei kiinnostanut, vaan hän innoissaan oli jo selailemassa Superalkon katalogia.

"Voi jummijammi mikä tarjous taxivodkaa ja katso nyt näitä muitakin hintoja", ripper iloitsi onnenkyynel silmässä. Superalkon katalogi oli kuin joka vuosi postiin kolahtanut lelulehti, suuri ilo yhdestä lehdestä. Hän nappasi vaimoaan kädestä kiinni ja lähti kävelemään kohti laivan uloskäyntiä innoisaan kuin pikkupoika, kertoen kuinka ihanaa oli päästä rakkaan kanssa laivalle. Vaimokin tiesi sen olevan hyvä idea, Virossa on lähes kaikki halvempaa, ei pelkästään alkoholi. Tavallisen suomalaisen tyä miähen veroparatiisi.

Astuessaan ulos laivasta, Ripperi tunti kuinka etelän lämmin tuuli hyväili hänen hiuksiaan. Aurinko paistoi kuin Naantalissa ja huulille nousi leveämpi hymy kuin kellään muulla. "Olen kotona" hän sanoi vaimolleen. Ripperi kaivoi esiin Viron kartan ja osoitti vaimolleen, että halusi kiertää kaikki oranssilla merkityt paikat. Vaimolle tämä oli ok, koska tiesi pääsevänsä kuluttamaan Pärnun hiekkarantoja, kunhan mies on ensin tankannut eväät mukaansa. Otettiin suunta kohti Tallinnan parhaita nähtävyyksiä!



Astuessaan Superalkoon, Ripperi oli euforinen. Hän ei eläissään ollut nähnyt niin suurta valikoimaa konjakkeja tai rommeja. Vodkaakin voi ostaa samanlaisissa salkuissa mitä kaljaa. Ripperi eli unelmaansa. Hän nappasi isoimmat kärryt ja alkoi lapata Karhun laatikoita kärryn täyteen. Vaimokkeen piti hakea toiset kärryt jo varmuuden vuoksi, kun kärryt täyttyivät nopeammin kuin kenellekään muulla. Virolaiset huomasivat tahdin ja osoittivat ylpeitä katseita Ripperin suuntaan, muut suomalaiset taas kateellisina ilkkuivat kehonkielellään, että jätä muillekin. Mutta Ripperi ei välittänyt. Hän eli elämänsä suurinta unelmaa onnellisena välittämättä kenestäkään muusta.



Ja tähän loppuivat muistikuvat.