Join the new world

Tuuli uiversi Mossadin hylätyllä parakilla ja paukutti ovia. Ikkunalaudat vavisivat ja hylätyt aselaatikot kumisivat. Sää oli kuitenkin täysin tyyni. Puiden lehdet eivät hievahtaneetkaan. Tuulenvire tarttui välillä yksittäiseen oveen, välillä pyöri pienen trombin lailla autiotiellä, ja välillä se vaimeni lähes kokonaan.

Mies tähysi parakkia kohti. Hän tarkkaili ympäristöä varmistuakseen siitä, että siellä ei ollut ketään. Hitaasti hän käveli kohti tienvartta, joka johti päämajaan. Mistä kaikki aikanaan alkoi. Tuulenvire viipyi pisimpään juuri päämajan ovessa, ikään kuin yrittäen tarttua siihen.

Mies käveli sovittuun kohtaan tien varrella. Hän korjaili univormuaan, jonka hän oli laittanut päälleen ensimmäistä kertaa vuosiin. Univormu oli hieman haalistunut, mutta edelleen edustuskelpoinen.

Tuulenvire tarttui miehen barettiin ja hän sai sen juuri ja juuri pidettyä päässään. Mies ei sanonut sanaakaan, vaan tuijotti suoraan eteensä. Päämajan takaa nousi sankka usva, joka peitti nopeasti koko parakkialueen ja päämajan. Mies vilkaisi kelloaan. - Juuri ajallaan.

Sumun seasta alkoi kuulumaan huumaavaa jylinää. Tuulenvire jäi metelin alle ja vaimeni kuulumattomiin. Oli hetken hiljaista, kunnes kaikista parakin kovaäänisistä, joista aikanaan annettiin operaatiokäskyt, kajahti samaan aikaan soimaan sanat

"25 lighters on my dressa, dressa
I gotsta get paid

I got 25 lighters on my dressa, dressa
You know I gotta get paid


http://www.youtube.com/watch?v=kaIZWjItReI

Musiikin pauhatessa jylinä yltyi, ja sumun keskeltä tielle ajoi valtava musta tankki, jonka etuosaa ja molempia sivuja koristi Mossad-logo. Tankki pysähtyi noin kymmenen metrin päähän miehestä, juuri päämajan oven kohdalle, joka oli nyt sumun peitossa. Mies ei kääntänyt katsettaan.

Parakin peittäneestä sumusta irtautui pieni osa, joka lensi tankin katolle. Sumu alkoi elää ikään kuin tuulen riepoteltavana, vaikka edelleenkin oli täysin tyyntä. Sumu muodosti hahmon, joka näytti seisovan uljaasti tankin päällä. Mies vilkaisi hahmoa; Mossad-komentajan univormu. Sumuinen hahmo tarkentui hitaasti, kunnes se oli selkeästi läpikuultava mies. Mies oli Jorma Ollila.

Jorma Ollilan haamu nosti oikean kätensä nyrkkiin. Samalla hetkellä jylinä lakkasi. Musiikki katkesi ja tankki hiljeni. Sumu alkoi muodostaa lisää hahmoja. Mies ei hievahtanutkaan, vaikka hän tunsi olevansa hirmumyrskyn silmäkkeessä. Nopeasti hänen viereensä ja vastapäätään alkoi muodostua rivi hahmoja. Kaikilla oli Mossad univormut. Lopulta tien molemmilla puolilla oli kaksi suoraa rivia haamuja, sekä mies. Tien päässä oli Mossad-tankki, jonka komennossa oli Jorma Ollilan haamu käsi nyrkissä.

Lagus!

Jorma Ollila oli päästänyt kumisevan huudon, joka ei niinkään kuulunut missään, vaan kaikkialla. Se oli kuulijan korvissa aivan kuin Jorma Ollila olisi huutanut molempiin samaan aikaan.

Tuulenvire yltyi jälleen miehen edessä. Se vinkui ja pyöri kuin riivattu. Lopulta tuuleen tarttui sumua, ja se muodosti jälleen uuden hahmon. Hahmo näytti säikähtäneeltä ja yllättyneeltä. Hahmo oli Ruben Lagus.

Ruben Lagus oli hiljattain menehtynyt, mutta Mossadilaisena ennen kuolemaansa hän oli myynyt ruumiinsa hämärätyypeille. Häntä ei koskaan haudattu, mutta hänen henkensä oli jäänyt haikailemaan Mossadin päämajaan. Täältä Mossad tulisi hakemaan omansa viimeiseen operaatioon, jonka ChosenR nimeäisi operaatio Viikunaksi tai jotai muuta yhtä fiksua, mies ajatteli, hymähtäen.

Lagus katsoi hetken häkeltyneenä läpikuultavia käsiään. Hänellä oli yllään Mossad-komentajan paraatiunivormu. Hän katsoi edessään molemmin puolin rivissä seisovia hahmoja. Hän tunnisti Jorma Ollilan tankin päällä. Rivissä seisoivat ChosenR, Alea, MindM, Finlander, Erech, Jipex, Patekki ja monet muut. Kaikki katsoivat suoraan eteensä.

Huomio! Katse oikeaan - päin! kuului Jorma Ollilan aavemainen käsky. Kaikki hahmot, sekä rivissä ensimmäisenä seissyt elävä mies, käänsivät päänsä kohti Lagusta. Lagus tiesi, että hänen oli aika kävellä kohti Jorma Ollilaa, kohti Mossadia. Kohti kotia.

Kun Lagus otti ensimmäisen askeleensa, Jorma Ollila laski kätensä, ja tuttu musiikki jatkoi soimistaan. Ohittaessaan miestä Lagus naurahti ja sanoi:

Eikö sinun oleskelusi täällä ole jonkin sortin skandaali?

Mies nyökkäsi hitaasti. Niin. Luuletko että minua kiinnostaa? Lagus oli jo jatkamassa askeltamistaan, kunnes mies jatkoi: Luulitko tosiaan, että antaisin sinun lähteä, enkä tulisi paikalle osoittamaan kunnioitustani? Mies nauroi hiljaa. Lagus hymyili, nyökkäsi ja jatkoi matkaansa.

Huomio! Katse eteeen - päin! kuului, tai tuntui, jälleen Ollilan käsky. Lagus oli rivien keskellä, ja tunsi entisten aseveljien katseet. Vaikka hän oli haamu, hän tunsi outoa vapinaa. Hän pysähtyi äkisti, ja ummisti silmänsä.

Usva laskeutui näyttämön päälle. Se alkoi elää, ja muodostaa hahmoja, menneitä aikoja. Usvasta näkyi Jorma Ollila, alea, Lagus ja muut perustamassa Mossadia päämajassa. Kuva haihtui ja tilalle tuli ensimmäinen onnistunut operaatio. Pian vuorossa oli Mossad neuvottelemassa MPP:tä, ja ChosenR..noh, "neuvottelemassa". Kuvat haihtuivat nopeammin. Mies ehti hahmottaa tapaus Rylden, kuuluisan "maksamme huomenna" tapauksen, ja monta muuta hetkeä Mossadin historiasta.

Viimeisenä usvaan piirtyi päivä, jolloin combat order keksittiin. Usva hajaantui, ja Lagus avasi silmänsä. Hän huokaisi syvään, ja kääntyi katsomaan taakseen. Hän näki hylätyt parakkirakennukset ja unohdetut suurteot. Hän näki Mossadin ja sen muodostaneen yhteisön nousun ja tuhon. Hän näki niin sanotun peli-ilon huipun, ja hän näki sen lopun.

Lagus nosti päänsä ja kohotti katseensa kohti Jorma Ollilaa. Olen valmis. hän sanoi. Jorma Ollila nyökkäsi.

Mies vilkaisi ympärilleen, ja hän oli jälleen yksin. Hän riisui barettinsa ja univormuntakkinsa, ja asetti ne maahan. Hän varmisti vielä, ettei kukaan ollut katsomassa, ja sanoi tanskaksi jotain radiopuhelimeensa. Hetken kuluttua Royal Danish Armyn helikopteri laskeutui tien päähän. Mies nousi kopteriin, vilkaisi vielä kerran Mossadin parakkeja, heitti ilmaan teettämänsä paidan ja sanoi hiljaa.


Kiitos Lagus.