Join the new world

"Lapset lapset, kokoontukaa ympärilleni ja ottakaa mukava asento. On jälleen yhden tarinatuokion aika."

Potaatin ympärillä alkoi täysi tuoksinta, kun jokainen huoneessa oleva etsi tarinankertojan ympäriltä mukavan ja lämpöisen paikan. Huoneessa oleva takka loihti iltahämäräiseen isoon saliin lempeän ja kotoisan tunnelman. Kirjahyllyjen vieressä oleva iso seinäkello tikitteli tasaisesti, kuten aina aikaisemminkin. Legendat kertoivat kellon kuuluneen ennen suurherra Nantonille, joka oli jo aikoja sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Pieni liikkeestä aiheutuva hälinä alkoi vaientua, kun viimeinenkin paikalla oleva löysi hyvän paikan, joko ruskeanahkaiselta sohvalta tai ison tyynyn päältä vanhalta, hieman narisevalta puulattialta.

”Herra Potaatti, Herra Potaatti! Minkä suuren tarinan saamme tänään kuulla?”
”Kerro meille Haamun Odysseija!”
”Joo!”
”Ei, kerro meille kolmipäisen Cendorrin ja sir Eriuksen kohtaamisesta!”
”Joo! Joo!”
”Noh noh lapsukaiset, nämä lienevät jonkun toisen illan tarina.”, Potaatti lausui ystävällinen virne naamallaan
”Tänään kuulette wanhan tarinan, jota edes suuri satusetä Kammo22 ei ole kertonut.”

Huone täyttyi hämmästyneestä puheensorinasta. Takkatuli loi tanssahtelevia varjoja huoneen seinälle, jota koristivat juhlalliset kultareunaiset taulut suomalaisista suurmiehistä. Potaatti nousi nojatuolista, nosti kirjahyllystä kovakantisen kirjan ja pyyhki siitä suurimmat pölyt ja hämähäkinseitit. Taustalla joku sai ikivanhoista pölyistä astmakohtauksen.

”Tämän illan tarinamme on: Alla punavalkovihreän lipun.”
”Olipa kerran suo, kuokka ja peruna…..”

[OSA1] ALLA PUNAVALKOVIHREÄN LIPUN



Syyskuisella taivaalla lensi muuttolintujen parvi. Osa linnuista oli aloittanut jo etelänmatkansa paria viikkoa aikaisemmin ja nyt viimeisetkin linnut alkoivat tekemään pitkää matkaansa. Parrakas mies seurasi lintujen matkaa kaihoisasti ränsistyneen q1 talon pihalta. Linnut toivat hänelle mieleen menetetyn vapauden, joka oli noin kuukausi sitten vaihtunut vieraan vallan harjoittamaan tiukkaan säännöstelypolitiikkaan. Kaikki tämä oli alkanut harmittomasta harjoitussodasta, jonka jälkeen harjoitusvastustajan joukkojen oli ollut tarkoitus poistua maasta. Toisin kuitenkin kävi. Kesän lopussa viimeisetkin pitkien harjoittelujen jälkeen väsähtäneet suomalaiset MU:t kaatuivat yksitellen ja jäivät makaamaan ja maatumaan elokuiseen suomalaiseen maisemaan. Viimeinen lähetys eValtion hätäsignaaliradiosta oli päättynyt tasan tarkalleen 19 päivää, 7 tuntia ja 32 minuuttia sitten. Vihollisiksi muuttuneet entiset liittolaiset olivat tappavan tehokkaasti ottaneet haltuun kaikki strategisesti tärkeät pisteet. Sen jälkeen hallituksesta ei ollut koomin kuulunut ja ainoastaan arvata saattaa mitä heille oli tapahtunut.

Kovaääninen moottorin jylinä keskeytti parrakkaan miehen muistelmat. Vihreä armeijan maastoauto kaartoi hiekkaista pihatietä pitkin ränsistyneen talonpihaan. Maastoautosta nousi kolme sotilasta, kaksi heistä oli täydessä sotilasvarustuksessa, kolmannen ollessa liikkeellä upseerille sopivassa varustuksessa. Ryhmä saapasteli huonossa kunnossa olevan pihamaan poikki kohti parrakasta miestä.

”Viikottainen tarkastus, nouskaa seisomaan seinää vasten.” viiksekäs upseeri tokaisi
”Viikottainen? Tämä on jo kolmas kerta tällä viikolla kun tulette tänne.” parrakas mies vastasi
”eKenraalikuvernöörin määräys. Hopi hopi, ylös nyt sieltä!”
”Olen otettu siitä, että haluatte nähdä minua näin useasti. Se imartelee minua. Kun ei vain herra upseerilla olisi tunteita minua kohtaan, kun näin usein täällä ravaa.”
”Nouskaa, tämä on viimeinen varoitus.”

Ilmapiiri muuttui hetki hetkeltä entistä enemmän sähköisemmäksi. Upseerin takana olevat kaksi sotilasta poistivat aseistaan teatraalisesti varmistimen pois.
Parrakas mies nousi hitaasti ylös. Hän loi kurttuisien kulmiensa alta katseen kaikkiin kolmeen ja sujautti kätensä takkinsa povitaskuun. Sotilaat nostivat aseensa ja kohdistivat tähtäimensä mieheen.

”Saisiko teille kenties olla tulta……”

---

”……Ja tähän onkin näköjään hyvä lopettaa tällä kertaa”
”Mutta mitä sitten tapahtui, kerro Herra Potaatti!”
”Paskoivatko sotilaat parrakkaan miehen selälle??”
”Onko eLämässä mitään järkeä?
”Saako tämä tarina loppunsa toisinkuin eV niin kuin eVerikosto Herra Potaatti??”
”Se selviää sitten ensikerralla”, Potaatti lausui ja vinkkasi silmäänsä.