zRTx jatkokaudelle ft. lonkerojako

Day 2,906, 05:01 • Published in Finland Pakistan • by zRTx

Oli niin alkoholin huuruiset kaksi viikkoa SJK:n mestaruuden vuoksi, että melkein unohdin julkaista vaaliartikkelin. Joten äänestelkääs mut jatkokaudelle ja niin edelleen. Lupaan ainakin seuraavat asiat.

- Suomelle lähes kiinteä 80% asebonus
- Parempi harjoitussota, jota Latvian dikki ei kuse joka kolmas päivä
- Päivittäinen kuva miehestä naisesta Kendolle


Multa jäi vähän juomia ylitse, joten lonkerojako toimii näin: äänestä ja kommentoi artikkelia niin saat tilillesi lavan lonkeroa (24 Q7 asetta, 240 Q5 pullaa).
Sitten tässä alla on Enwrathin kirjoittama hieno motivaatioteksti, joka on vähintään kirjallisuuden Nobelin arvoinen.

- Suomen Diktaattori, ios I


Vapaan Ahvenanmaan kannattajat olivat vetäytyneet viimeiseen turvapaikkaansa. Ålannin syvänteen linnan muurien suojissa he odottivat väistämätöntä: sotahullut imperialistit marssivat sankoin joukoin muureja kohti. Vaikka linnan muureja ei koskaan oltu murrettu, oli vihollisjoukkojen sotilasmäärä murskaavan ylivoimainen.



Vapaustaistelijoiden kakkosmies, Kammo22, seisoi murheissaan muurin harjalla. Vapaan Ahvenanmaan presidentti Kanervikkola, sekä monet muut johtohahmot, olivat kaatuneet edellisissä taisteluissa, joten Kammon harteille jäi viimeisen taistelun johtaminen. "Olen nähnyt tovereideni kaatuvan silmieni edessä. Vieläkö joudun näkemään aatteeni kuolevan näiden barbaarien käsissä..." murehti Kammo, mutta reipastui sitten ja kannusti miehiään tulevaan taisteluun: "Vapaa Ahvenanmaa elää niin kauan, kuin edes yksikin mies uskoo aatteeseemme! Syöksykööt vihollisemme muureja vasten kuin hyökyaallot, meitä ei murra mikään!"



Pahaa enteilevän sateen myötä hyökkäys alkoi. Määrättömästi kasvottomia multeja marssi keihäät kädessä muureja kohti. Vapaustaistelijat teurastivat multeja minkä ehtivät, mutta vastustajia tuli vain lisää ja lisää, kunnes lopulta ruumiskasat kohosivat muurien korkuisina. Pian touhukkaat multimestarit olivatkin jo rakentaneet muureille yltävät ruumisportaat, joita pitkin joukot kykenivät marssimaan.

Tämä näytti olevan viimeinen niitti Vapaan Ahvenanmaan arkkuun, kunnes Kammo huomasi auringon nousevan taivaanrannassa ja muisti valkopartaisen poliitikon sanat: "Vaalipäivän aamuna katso itään!"



Ja totisesti! Auringon häikäisevästä loisteesta huolimatta Kammo erotti kaukaisuudessa valtaisan joukon ritareita, jotka rynnäköllään mursivat vihollisten rivit. Vaikka taistelu jatkuikin vielä hetkisen, oli voittaja selvillä, ja imperialistit pakenivat lopulta.

Kammo käveli pitkin taistelukenttää, hämmentyneenä siitä, että oli vielä elossa. Hän haravoi ympäristöään katseellaan, ja löysikin etsimänsä. Apua luvannut valkoparta oli antamassa ohjeita taistelun ratkaisseille ritareille. Kammo riensi hänen luokseen, ja kiitti häntä syvästi.

"Älä minua kiitä, Kammo. Olen vain Julius Valkoinen, ja tuon sanan suuresta soturista, joka tulee hallitsemaan tätä maata ja vapauttamaan Ahvenanmaan. Tuolla hän onkin, punavalkoiseen sotisopaan pukeutunut jättiläinen." lausui vanhus lempeällä äänellään. "Esittelisin sinut hänelle, mutta hän puhuu vain puolaa, eikä kumpikaan meistä käsittääkseni osaa sitä muutamaa sanaa enempää. Hänen nimensä on zRTx."