Join the new world

"Syksyinen aurinko paistoi jo matalalta, kun EDEN Mobile Corpsin toinen lennostoryhmä St.Gabriel's Fist lensi entisen Turkin ja Kreikan välisen rajan yli. Minä johdin lennostoa yhdessä kanadalaisen siipimieheni Chucky Norrisin kanssa. Taisteluja oli jatkunut jo viikkoja ja olimme lopen uupuneita. Väkisin ja voimalla olimme yhdessä Kreikan armeijan kanssa puskeneet Turkin armeijan heidän viimeiseen koloonsa Southern Anatolian alueelle. Olimme valmistautuneet viimeiseen ja lopulliseen iskuun. Tiesimme, että voitto tänään toisi meille muutaman hyvin ansaitun lepopäivän.


EMC koptereita

Tiedusteluosastomme olivat valitettavasti osanneet kertoa, että päiväst ei tulisi helppoa. Samaa uutista kertoi fakta siitä, että EMC koko vahvuudessaan oli lähetetty paikalle. Kaksi lennostoa ja viisi tankkien muodostamaa hurjaa taisteluosastoa koottuna EDEN-valtojen parhaista sotilaista ja varustettuna parhaalla mahdollisella kalustolla. Kaukana pohjoisessa näin toisen lennoston CRO Hellcoptersin etenevän vauhdilla samaan suuntaan kuin oma osastoni.


exhoritis ja Jaguaros

- Saavumme sotatoimialueelle, sir, Chuckyn rätisevä ääni radiossa ilmoitti
- Legica ja Vecc pohjoinen sivusta. Larm ja growin pysykää taustalla kunnes rähinä alkaa. Loput taistelumuodostelmaan, käskin osastoani.
- "Kuitti," kaikui radiostani kaksitoista kertaa putkeen ja radion vaimea rätinä hiljeni.

Sota on kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa. Alapuolellamme levittäytyi tasainen matto ihmisten kappaleita, palavaa kalustoa ja vielä elossa olevia sotilaita, joita yritettiin niin kutsutun taisteluleivän avulla saada taistelukuntoon. Kokeilin vaistomaisesti reiteen kiinnitettyä taskua, joka sisälsi oman kipua turruttavan ateriani pahimman varalle. Minulla oli paha tunne tästä päivästä, sillä ihmisten ruumiiden seassa näytti olevan suuri määrä jotain epäinhimillistä. Metallisia sotilaita ja ihmismäisiä otuksia, joiden parasta ennen käyttöpäivä oli mennyt jo kuukausia sitten, mutta silti osa niistä näytti olevan vielä elossa.

- Klooneja ja taistelubotteja, Legica totesi radiossa hämmästyneenä - Pyhä admianus rotuhan on julistanut molemmat niistä synneiksi, jotka johtavat ikuiseen kadotukseen.
- Heh.. Aivan kuin se olisi ennenkään ketään estäneet, Larm totesi sarkastisella äänellä -Admianukset saattavat olla meitä mahtavempia ja tuhota meistä kenet tahansa vain sormia napsauttamalla, jos rikomme heidän lakejaan, mutta modukset ovat vain ihmisiä, jotka kääntävät hetkessä selkänsä, kun sopivaksi katsovat, hän jatkoi.
- Mutta mistä turkkilaiset ovat saaneet tämän teknologian? Vain muutamalla valtiolla on hallussaan tehtaita, jotka pystyvät botteja valmistamaan, Legica tuskaili.
- Serbeiltä.., Vecc totesi.


Kloonit, nuo kirotut sielut, jotka taistelevat vailla omaa tahtoaan

Ohitsekiitävä valojuovainen luoti herätti huomioni taas lähestyvään taistelun kliimaksiin. Näky oli karmaiseva. Tuhannet ihmismäiset robotit ja kloonit repivät kappaleiksi kreikkalaisia jalkaväen sotilaita. Tulta ja savua näkyi kaikkialla kun kreikkalaiset tankkiosastot pyyhkivät edestään vastarintaa. Kaiken tämän keskellä valtavat kreikkalaiset taistelukoneet, joiden rakentamiseen oli mennyt suuri lovi Kreikan valtionkassasta johtivat hyökkäystä. Exohoritis, kreikan lippulaivan johdolla me etenimme.

Liityimme välittömästi ampumaetäisyydelle päästyämme taisteluun. Vahvat kopterimme leikkasivat turkkilaisten linjoja kuin voita. Silti etenemisestämme huolimatta jostain näytti aina tulevan uusi ihmisbotti tai klooni paikkaamaan edellistä kuollutta. Turkkilaisia sotilaita ei näkynyt missään. Ei edes Lazokraatteja, tuota barbaarista palkkasoturilaumaa, joka oli vaikeuttanut taistelujen kulkua. Kaikki sujui liian hyvin.

Silloin sen tajusin. Botit ja kloonit eivät olleet kentällä voittaakseen meitä, niiden oli vain tarkoitus syödä paras teho hyökkäyksestämme.

- Vetäytykää, käskin

Ei vastausta. Samassa hetkessä ohjauslaitteistoni pimeni. Tämänkin admianus oli kieltänyt. Nanobotteja, jotka söivät kopteriani sisältäpäin. En voinut tehdä mitään, kun puolustusjärjestelmä ei varoittanut minua takaalta tulevasta raketista, joka tuhosi takasiivekkeen totaalisesti. Hetken pyörinän jälkeen kopterini iskeytyi maahan lailla kiven ja kaikki pimeni..

[img]http://owainthomasnews.files.wordpress.com/2009/02/owainfeb18.jpg?w=645&h=420[/img]
Sairaala-aikana itse piirtämäni luonnos maahan syöksyneestä kopteristani

Vavahduin. Makasin vasten kopterin kylkeä. Kreikkalainen sotilas piti suutani väkisin auki ja yritti saada minut puremaan leivänkannikkaa. Pistävä kipu kaikkialla ruumiissani alkoi laantumaan.

- Meidän mentävä. Niitä kaikkialla, sanoi sotilas huonolla englannilla paniikista kertova ilme kasvoillaan.

Samassa hetkessä miehen vatsan lävisti rautainen koura ja sain päälleni lämpimän verenpurskahduksen hänen suustaan. Vaistomaisesti nykäsin hänet sivuun ja iskin botin pään taisteluhanskallani murskaksi. Kreikkalainen oli kuollut, eikä mitään ollut tehtävissä. Nousin ylös nähdäkseni ympärilleni. Kaaos oli valtava. Exohoritis yritti yhdessä Jaguaros ja Geokos nimisten taistelukoneiden kanssa pitää paikoillaan valtavaa laumaa vastaan puskevia klooneja. Kreikkalainen jalkaväki vetäytyi kaikkialla epäjärjestyneesti ja harvat ehjänä säilyneet tankit pyrkivät parhaansa mukaan suojaamaan sotilaita. Ilmassa ei näkynyt kopterin kopteria.


Taistelubotteja vyörymässä rintamalla

Vihollisten määrä oli suunnaton. Niitä oli kaikkialla silmänkantamattomiin. Kloonit ja botit olivat varustettu raketinheittimillä, joihin normaalisti ei tavallisella armeijalla ollut varaa. Epäinhimillisen lauman takana heilui ensimmäistä kertaa koko päivänä Turkin armeijan lippu, sen vieressä seisoi Serbian ja Unkarin taistelubannerit. Vecc oli osunut oikeaan.

Kohti minua vyöryi joukko botteja. Olin valmis kuolemaan. Puristin taisteluhanskani, nuo jokaiselle sotilaan tärkeimmät aseet, nyrkkiin ja juoksin huutaen kohti metallisia vihollisiani. Päästin suustani hurjan huudon, jonka tarkoitus oli poistaa pelko mielestäni. Se ei sitä kuitenkaan poistanut. Epätoivon vimmalla löin taistelukoneen toisensa jälkeen maahan, mutta niiden ylivoima oli liikaa. Minä kaaduin. Viimeinen asia jonka muistan, oli taivaalta laskeutuva enkeli, josta lähti helikopterin lapoja muistuttava ääni."

- Ote EDEN:n ylikomentajan ja EMC:n toisen lennoston komentajan Gabriel Lavanchen raportista, jonka hän antoi Turkissa käydystä taisteluista. Komentaja haavottui vakavasti ja häntä jouduttiin pitämään useamman kuukauden keinotekoisessa koomassa.

---

Niinhän siinä taisi käydä.

Olen usein miettinyt tuon traagisen päivän jälkeen, että miten vihollinen tiesi missä me tulemme olemaan ja miksi vihollinen oli askeleen edellä meitä. Nyt minulle on sekin selvä Puolan liittyttyä pahan puolelle ja NWO:ksi kutsuttuun ryhmään.

Tuon päivän takia minulta meni monta kuukautta toipua omaksi entiseksi itsekseni. Viime kuukauden palvelin pitkästä aikaa valtiomme etulinjassa ja johdin omia sotilaitamme taistoon rintamilla pahaa vastaan ja tunne siitä, että taistelemme hyvän puolella sai pitkästä aikaa taistelemisen tuntumaan mielekkäältä.


Me voitamme tämän sodan hyvän puolesta tai tuhoudumme yrittäessämme

EDEN yksin seisoo valona suurta pimeyttä vastaan, joka on nousemassa Euroopassa. Näistä syistä ilmoitan halukkuuteni palata eSuomen presidentiksi.

Haluan johtaa eSuomen kunniallista sotaa pahaa vastaan yhdessä EDEN:ksi kutsutun pyhän veljeskunnan muiden jäsenten kanssa. Meille on tulossa luultavasti yksi historiamme rankimmista kuukausista ja on mahdollista, että joudumme käymään sotaa omalla rintamallamme huomattavasti suurempaa vihollista vastaan.

Tulen huomenna kirjoittamaan enemmän itsestäni ja tavoitteistani kaudelle.

Tulen saamaan ainakin Liberaalin Edistyspuolueen tuen taakseni.

-Gabriel Lavanche